tiistai 5. maaliskuuta 2013

Osa 34: Suomeen 1990

Esipuhe

(Jostain käsittämättömästä syystä johtuen eilen jo valmiiksi laatimani tätä koskeva kirjoitus katosi blogista(?) ja nyt laadin sen uudelleen MsWordin muistiinpanoistani) Kerroin edellisessä kirjoituksessani saaneeni Suomesta hyvän työpaikan juuri päivää ennen, kuin VFK Ab:stä tuli kirje, että Svenska Handelsbanken pakottaa tuon firman konkurssiin. Olin työskennellyt siinä 5 v ja 3 kk. Noin tarkkaan käy Adonai Yeshuan kello uskovan elämässä, jos kuljemme rukoillen! Tahdon mainita myös sen, miten kiitollinen olen Judit Sonnenscheinille siitä, että sain konsulttifirmasta myös ylimääräisen kuukauden palkan, mitä todella tarvitsin ja se selviää jäljempää tätä tekstiä. HalleluYah!

Kolkuttamista

Adonai Yeshua opetti: Anokaa, niin teille annetaan; etsikää, niin te löydätte; kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä jokainen anova saa, ja etsivä löytää, ja kolkuttavalle avataan.” Matt. 7:7-8. Päätin ostaa Turusta asunnon, joko yksiön tai kaksion ja päätin kysyä eräiltä uskovilta tutuiltani, äidiltäni ja isältäni mahdollisuutta saada lainaksi tietty summa rahaa pankkikorkoa suurempaa korkoa vastaan. Sain vain kahdelta heistä: äidiltä 10 000 mk ja Jaakko Ruonalalta 6 000 mk. Lisäksi sain uudelta työnantajaltani 10 000 mk. Sain juuri sen minimisumman rahaa kokoon, minkä OP vaati; 45 000 mk. Maksoin kaikille velkojilleni velan ajoissa takaisin ja sille korkeamman koron (10-13 %) kuin mitä heidän pankkinsa siihen aikaan maksoivat määräaikais- ja korkeakorkoiselle tilille (8-10 %). OP vaati lisäksi määräaikaisen 29 000 mk:n luottotakuun työnantajaltani, joka suostui siihen, johtuen aiemmasta ennakkotapauksesta uuden työntekijän palkkauksen yhteydessä. Ja siten he saivat luotettavan työntekijän paremmin sidotuksi yrityksen palvelukseen J

Kaksio Varissuolta

Minulle olisi riittänyt yksiö, mutta käydessäni Turussa ennen muuttoa, oli lehdessä vain yksi ilmoitus myynnissä olevista asunnoista ja se oli 60 m2 kaksio Turun itäisestä lähiöstä. Sen hinta oli 245 000 mk. Kilpailutin neljä eri pankkia ja OP tarjosi vuonna 1990 edullisimman asuntoluoton 15,5 %:n korolla. Kun tulin allekirjoittamaan asunnon kauppakirjan ja matkasin myyjien autolla asunnolle, niin kiitin heitä siitä, että he toimivat Kristityn periaatteen mukaisesti, kun myivät kohtuuhinnalla. Silloin myyjä, Iris Töyli kertoi seuraavaa:

Ilmestys ostajasta

”Olimme perheenä rukouksissa ja pyysimme Herraa johdattamaan uskovan asunnon ostajan. Näin sinut ilmestyksessä ja kun ensi kertaa tapasimme sinut OP:ssa, niin tiesimme, että sinä olet rukousvastaus!” Iloitsin kuullessani sen, sillä uskoin juuri niin tapahtuneen! Hän kertoi heidän olevan tamperelaisia adventisteja ja että heidän poikansa asui kaksiossa sen 4 vuoden ajan, jonka hän opiskeli tilastotiedettä Åbo Akademissa. Oli hienoa saada tietää se, että asunnossa ei sinä aikana oltu tupakoitu, eikä vietetty rietasta elämää. HalleluYah!

Muutto Suomeen

Myin osan kalusteista (esim. ison pakastearkun) uskoville tutuille Göteborgissa ja annoin osan niistä ilmaiseksi. Vuokrasin Ruotsin OK-autovuokraamosta ison pakettiauton, johon lastasin kaikki ne kalusteet ja irtaimiston, jotka halusin tuoda Suomeen. Hain samalla muuttoreissulla myös äitini Boråsista, sillä hän tahtoi sinä kesänä käydä tapaamassa sukulaisiamme Alajärvellä. En silloin voinut matkata kanssaan Pohjanmaalle. 

Viime tipassa!

Olin laskenut meille riittävästi matka-aikaa ja lisäksi pari taukoaikaakin matkan varrelle. Pakettiauton nopeusmittari oli aavistamattani säädetty näyttämään 20 km/h nopeampaa nopeutta, kuin mitä ajoimme ja huomasin sen vasta loppumatkalla. Meille tuli kova kiire ehtiä ajoissa Siljan autolautalle. Ajoin loput 100 km matkasta ylinopeutta ja onneksi poliisit eivät sattuneet vahtimaan sitä matkaa tutkillaan! Osasin ihmeen kaupalla ajaa suorinta reittiä Värtanin satamaan, vaikka en ollut koskaan aiemmin sinne ajanut, eikä sinne ollut mitään opasteitakaan loppukilometreillä! Olin siihen asti käyttänyt aina Viking Linen autolauttoja, jotka lähtevät eri satamasta. Saavuimme satamaan juuri ennen kuin automatkustajien väylät suljettiin eli 15 min ennen laivan lähtöä ja olin viimeinen sisälle päästetty! Huh-huh, olipa hilkulla! En halua edes ajatella sitä, mitä olisi tapahtunut, jos olisimme myöhästyneet laivasta. Kannatti rukoilla koko se loppumatka ja kyllä meille kiitos maistui laivalla paljon paremmalta kuin eväämme! Ylistys Adonai Yeshualle! HalleluYah!

Suomessa

Nukuimme Silja Linen laivan makuulavereilla, joita siihen aikaan vielä käytettiin yleisesti ja ne olivat halpoja makuupaikkoja. Näytin Turusssa äidille asuntoni ja purin tavarani asuntoon yksinäni, sillä äitini oli jo iäkäs siihen aikaan (liki 73-vuotias). Sitten joimme teetä ja lepäsimme jonkin aikaa. Vein pian äidin Turun Rautatieasemalle, josta hän matkusti Pohjanmaalle ja minä ehdin vielä samana iltana lähteä autolautalla Turun satamasta Tukholmaa kohti ja palautin auton Göteborgiin. Siellä siivosin kaksioni ja luovutin asunnon avaimet asuntoyhtiölle ja palasin Suomeen, jonne muutin heinäkuun alussa 1990. Varissuo on luonnonläheistä ja kaunista seutua. Siellä oli silloin Turun parhaat palvelut ja loistavat joukkoliikenneyhteydet Turun keskustaan.

Iris Töylin poika

En enää muista pojan nimeä, mutta käytän hänestä nimeä Jarmo. Kun palasin laivalla tuon viimeisen kerran niin tapasin yllättäen Jarmon, joka oli ollut silloin 6 viikkoa InterRailerina Italiassa ja muuallakin kielilomalla. Häneltä olivat rahat loppuneet ja hän oli joutunut paastoamaan noin viikon. Tarjosin hänelle puolet eväistäni (banaaneja ja juustovoileivät), sillä minulla ei silloin ollut ylimääräistä käteistä mukana. Poika poikkesi kaverinsa kanssa luokseni juttelemaan muutama vuosi myöhemmin. Herra heitä siunatkoon ja varjelkoon!

Töihin 1.8.1990

Aloitin työt Dynoplastilla heti elokuun alussa ja työpaikka tuntui viihtyisältä ja samoin kaikki työkaverit. Ajan mittaan myös teknisestä johtajasta tuli oikein mukava työkaveri. Firmassa oli sangen useita hyvin kauan työskennelleitä työntekijöitä verrattuna koko henkilöstön määrään (noin 100)! Se osoitti sen, että siellä viihdyttiin. Ilmapiiri muuttui huonoksi, kun firma myytiin ulkomaisille omistajille, ensin Norjaan ja sitten Islantiin. Norjalainen omistaja vaati alati ihan mahdotonta nettotulosta ja kun sitä ei kyetty saavuttamaan, niin paljon ylempiä toimihenkilöitä erotettiin. Sain huokaista helpotuksesta, että kuuluin alempiin toimihenkilöihin! Moni lähimmistä esimiehistänikin (osa ihan omasta syystään) joutui eroamaan niiden 17 vuoden aikana, jotka työskentelin tuossa firmassa aina 30.9.2007 asti.

Luottamustehtäviä

Toimin Dynoplastilla EWC-edustajana (European Works Council, Eurooppalainen Yritysneuvosto) 3 vuotta ja samoin kaikkien firman työntekijöiden edustajana samat 3 vuotta. Luottamustehtävät koituivat myös siten pelastuksekseni, että norjalainen CEO ei voinut erottaa minua sen vuoksi, että varoitin Luvian tehtaan johtajaa CEO:n salaisista suunnitelmista viedä sisarfirmamme konkurssiin 2:n vuoden kuluessa. CEO unohti leimata Kööpenhaminan kokouksessa tuon asian salaiseksi ja siksi minulla oli oikeus kertoa siitä. CEO soitti minulle. Jo etukäteen sain siitä vihiä ja sain Herralta rukoillen viisautta vedota velvoitteisiini asian suhteen. 

Kerroin, että olin velvoitettu raportoimaan EWC-kokousten sisällöstä lähimmälle esimiehelleni ja tehtaan johdolle. Sitä en kertonut, että olin antanut kopion myös Luvian tehtaan eräälle avainhenkilölle ja pyysin häntä näyttämään sen nimenomaan Luvian tehtaan johdolle, sillä onneksi puhelun aikana todella unohdin niin tehneeni :) Unohdus on joskus todella tärkeää! Luvian tehtaan johtaja erosi hyvissä ajoin toimestaan ja ko. tehdas vietiin konkurssiin sen kahden vuoden kuluessa. Aloiteasiamiehen tehtävissä ja kokouksissa sain tutustua moniin mielenkiintoisiin persoonallisuuksiin, jopa varsinaisiin veijareihin J

Suklaasydän

Toimin hengellisellä rintamalla yhteiskristillisten torstai-iltojen vetäjänä Suklaasydän-nimisessä lounas-ruokalassa vastapäätä Helluntai-srk:taa. Se työ oli paljon rankempaa kuin maallinen työni, joka sekin vei kyllä mehut viimeistä pisaraa myöten. Iloitsin ahdinkoni keskellä suuresti siitä, että Herran siunaus lepäsi molempien töitteni yllä. Koin kaksi suurta ihmettä, yliluonnollista rukousvastausta, erittäin vaikeissa suunnitteluprojekteissa. Kun sitten Suklaasydämen vuokraaja joutui lopettamaan lounasravintolan pidon terveydellisistä syistä johtuen, niin myös minä sain kaipaamani vapautuksen siitä tehtävästä. HalleluYah! Olisin halunnut muidenkin ryhmäläisten ottavan vuorollaan vastuuta kokousten hengellisestä sisällöstä, mutta he eivät yksinkertaisesti jaksaneet ja ymmärsin heitä hyvin tutustuttuani heidän suuriin ongelmiinsa.

Terveysongelmia

Huomasin itselläni alkavan esiintyä öisin sydänongelmia, samoin ongelmia keuhkoissa. Ensin rukoilin apua ylhäältä ja kun en saanut rukouksiini vastausta, niin sitten etsin apua lääkäreiltä, mutta apua ei tullut sieltäkään, vaan terveyteni vain huononi. Lopulta niin paljon, että tajusin ainoan viisaan ratkaisun olevan irtisanoutuminen ja kerroin siitä esimiehelleni jo 6 kk etukäteen, jotta hän ehtisi rauhassa etsiä pätevän seuraajan tilalleni ja ehtisin opastaa hänet lukuisiin projekteihin. Minulta kului noin kaksi vuotta töiden jälkeen lähinnä levätessä ja toipuessa stressistä. Vaikka en voinut edeltä tietää, niin ratkaisuni osoittautui myös sen suhteen oikeaksi, että kun Promens osti firman, niin silloin siellä alkoi todellinen painajainen, kun Klaukkalan ja Turun sisarfirmat pakotettiin kilpailemaan kvartaaleittain nettotuloksilla siten, että huonoimmin tulosta tekevä firma tultaisiin armotta viemään konkurssiin.  

Kun poikkesin noin vuosi lähtöni jälkeen juttelemaan työkavereitteni kanssa, niin jokainen heistä kertoi sen vuoden olleen heille äärimmäisen raskaan, täynnä pelkoa ja ahdistusta. Lopulta Turun Promens havaittiin menestyvämmäksi firmaksi ja Klaukkalan Promens lakkautettiin. Klaukkalasta oli jo sitä ennen lähtenyt pois useita parhaita avainhenkilöitä. Myös Turussa koko tekninen tuotekehitys lakkautettiin. Viimeistään silloin olisin minäkin saanut äärimmäisen kovan rääkin lisäksi vielä potkut! Kiitän nyt koko sydämestäni Adonai Yeshuaa siitä, että taas Hän johdatti minut hyvän sään aikana pois alkavan ahdingon ajasta! HalleluYah!

Ensi kerralla kerron niistä edellä mainitsemistani yliluonnollisista ihmeistä kahden suunnitteluprojektini suhteen ja siitä, miten lopulta Adonai Yeshuan yliluonnollisena johdatuksena sain selville sydänongelmieni syyn ja vasta sitten oli mahdollista aloittaa oikea toipumisprosessi sen suhteen. Kerron hyvin lyhyesti myös muista vaiheista ja Adonai Yeshuan johdatuksesta aina tähän vuoteen 2013 asti. Kirjoituksen nimeksi sopii:
  
Turussa 1995-2013

Nyt on teillä muilla vuoro kertoa Raamatun Sanan ’lihaksi tulosta’ elämänne eri vaiheissa!

Olkaa hyvät, Sana on vapaa J

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti