Osa 24: Ruotsiin 1978

Esipuhe

Jäin viime kirjoituksessani vielä Suomeen, josta sitten matkustin jälleen Boråsiin, Ruotsiin lokakuun alussa 1978. Saavuin sopivaan aikaan, sillä pikkuveljeni Klaus tarvitsi työkaveria automaalaamoonsa. Aloitin siellä työt lokakuun 16 ja jatkoin työtä, jonka eräs mies juuri lopetti siellä. Tehtävänäni oli hioa henkilöautojen kolhiintuneet ja ruostuneet kohdat ruosteesta puhtaiksi, sekä peittää paperilla ja teipata ne auton ulko-osat, joita ei maalattu. Työkaverini Tomas paklasi lommot ja reijät sekä hioi ne muun pinnan tasoon. Klaus maalasi autot ja Tomas poisti teipit ja paperit maalauksen sopivasti kuivuttua myöhemmin illalla, sillä hän asui vain 100 m päässä maalaamosta. Klaus sai usein erittäin hyviä töitä Saab Ana’lta. Jos upouusi Saab oli saanut kuljetuksessa pienen lommon esim. oveen, niin koko auto maalattiin. Syynä oli se, että muutoin olisi näkynyt pieni värisävyero ovessa, verrattuna auton muihin peltiosiin. Tätä tapahtui usein.

Oma vuokra-asunto

Vuokrasin asunnon eräältä omakotitaloalueelta. Aloin käydä sikäläisessä suomenkielisessä Maranata-srk:ssa. Siellä oli jäseniä vain reilu 10 ja minä, silloin 29-vuotias, olin nuorin! Tuo paikallis-srk teki kuolemaa, koska nuoret puuttuivat kokonaan. Huomasin heti alussa syyn siihen: Kokoustyyli oli jo aikansa elänyt. Siellä laulettiin sellaisia lauluja, jotka eivät sytyttäneet ketään ja kokouksen kulku oli tyypillistä vapaitten suuntia touhua, jossa ei annettu Pyhälle Hengelle mahdollisuutta toimia vapaasti. Alkuaan Maranata-liike oli raikas jenkki-kristillinen herätysliike, jossa reippailla ja melodisilla lauluilla oli liiankin suuri merkitys kokousten sisällössä. Ilman taistelurukouksia ja väkevää Sananjulistusta Pyhässä Hengessä, kuihtui sekin lopulta pois, kuten niin moni muu herätysliike historian kuluessa. Huomasin, ettei enää ollut mitään tehtävissä tuon paikallis-srk:n pelastamiseksi, sillä sen armonaika oli jo ohi. 

Synkkä maanantai

Olin viettänyt raskaan viikonlopun srk:ssa, jossa minua oli syytetty laiskaksi, koska en ollut vienyt sinne uusia nuoria ihmisiä kadulta. He eivät ymmärtäneet, että minulla oli raskas päivätyö 5:nä pv:nä viikossa ja työmatkoihinkin kului 1 h suuntaansa. Lisäksi en halunnut viedä sinne nuoria, sillä olin varma, että he kävisivät siellä yhden ainoan ja viimeisen kerran. Silloin oli jo tammikuun loppu 1979. Olisin halunnut virvoittua Pyhän Hengen kautta, mutta masennuin syytösten vuoksi. Kun sitten istuin maanantaiaamuna ainoana matkustajana paikallisbussin taaimmaisella penkillä, matkalla 20 km päähän työpaikkaani Dannike’en, niin sieluni itki. Puhuin sydämessäni Herralle: ”Voi Herra rakas, miksi olen joutunut näin suuriin vaikeuksiin, vaikka olen tahtonut seurata Sinua ehyellä sydämellä?”

- Tässä välissä mainittakoon, että työni oli talvella tosi kauheaa siksi, että jouduin makaamaan selälläni kylmällä betonilattialla hioessani ruosteisia autojen alaosia. Tärisin aina kylmästä ja etenkin silloin, kun samoissa työtiloissa toimivaan autokorjaamoon tuotiin autoja sisään, jolloin kaksoisovet avattiin ja kylmä tuuli puhalsi lattiaa pitkin ja se tuntui luissa ja ytimissä. Työpaikalla ei ollut edes vessaa, vaan piti mennä tarpeilleen läheiseen metsään. Muistin juuri tuona maanantaiaamuna, että minua odotti siellä hiontaa pohjasta osittain läpiruostunut Volvo farmari (herrgårdsvagn) ja sää oli sateinen, maisema melankolinen, eikä edes lunta maassa.

Viesti taivaasta!

Kun ajattelin tuota kaikkea, niin sanoin kyynelten läpi sydämessäni Herralle: ”En todellakaan tahdo elää tällaista elämää. Itsemurhaa en tule koskaan tekemään, mutta ota Sinä minut pois!” Hetken kuluttua bussin moottorin ääni hiljeni kokonaan, vaikka bussi eteni kuten ennenkin? Sitten aloin kuulla syvän hiljaisuuden keskeltä ihanaa musiikkia ja sitten kuorolaulua! Kyseessä oli niin täydellistä musiikkia ja mahtavan sulosointuista suurkuoron laulua, että tajusin heti sen tulevan taivaasta! Kuoro lauloi näin: ”Vain ristin tie vie onneen ja rauhaan, Jeesus sen meille viittonut on. Vain ristin tie vie riemuhun taivaan, pyhien seuraan ja lepohon!” Silloin aloin itkeä kiitollisuudesta Herraani kohtaan, sillä tajusin Hänen jälleen kerran tarkkailleen minua ja vaellustani ja puuttuneen tapahtumien kulkuun.

- Tähän yhteyteen sopii hyvin seuraava jae: Ps. 94:19

Kun minulla on sydämessäni paljon murheita, niin sinun lohdutuksesi ilahduttaa minun sieluni.

Hyppelin ilosta!

Näin sateisen sumun keskeltä kolmen kirkkaan vierekkäin olevan lampun loisteen. Se oli tuntomerkkinä pysäkistä, jolla jäädä pois bussista, niin painoin pysähtymismerkin. Kävellessäni sen 500 m hiekkatietä ennen työpaikalle tuloa aloin huutaa suureen ääneen hallelujaata ja hyppiä isojen vesilätäköiden yli.

Kuuma linja auki!

Tiesin minulla olevan ns. kuuma linja auki ylös Herran valtaistuimelle asti ja siksi rukoilin sanoen: ”Oi kiitos rakas Vapahtajani, että virvoitit minua noin satumaisella tavalla kauniin suurkuoron laulaman laulun ja taivaallisen musiikin avulla! HalleluYah! Tiedän Sinun nyt kuuntelevan minua ja siksi pyydän Sinua järjestämään minulle koulutustani vastaavaa työtä Suomesta. Kiitos rakas Isä, Poikasi Jeesuksen Nimessä, että teet niin. Aamen!” Se kuulemani laulu soi sydämessäni koko sen päivän ja pari päivää sen jälkeenkin. Kertaiskulla Herra muutti ulkonaisesti ja sisäisesti sen kaikkein inhottavimman työpäiväni kaikkein ihanimmaksi. Oli ihanaa tehdä sitä kurjaa työtä ja laulaa koko ajan sydämessä sitä laulua!

Yllättävä puhelu?

Saman viikon aikana minulle tuli yllättäen sellainen työtauko, että ehdin mennä alakertaan pikkuveljeni ja toisen työkaverini, Tomaksen luo kahvihuoneeseen, jossa en käynyt muulloin iltapäivisin. Istuessani siellä, soi puhelin ja sisäinen ääni sanoi minulle: ”Leif, puhelu on sinulle ja Minä Olen sen aiheuttaja!” Ajattelin, että kuka kumma voi soittaa, sillä vain isäni ja äitini tiesi puhelinnumeroni, eivätkä he olleet koskaan soittaneet minulle työaikana, eikä isäni ollut soittanut minulle muulloinkaan. Tomas vastasi ja sanoi: ”Samtalet är för dig, Leif!” Vastasin, ja soittaja oli isäni Siuntiosta(?)

Selvä profetia

Isäni Paulus kertoi saaneensa soiton eräältä Halttula-nimiseltä mieheltä Tampereelta. Mies toimi suunnittelukonttorissa esimiehenä, työskennellessäni siellä 1978 ja oli kuulemma soittanut useille Norrgård-nimisille henkilöille ympäri Suomea ja lopulta tavoittanut miehen, joka kertoi olevansa minun isä. Mies sanoi muistavansa, miten ahkerasti ja hyvin tein työni Aaltosen Kenkätehdas Oy, Sarviksessa vuonna 1978 ja kysyi, että olenko nyt työpaikan tarpeessa? Isäni sanoi, että kyllä Leif ottaa mielellään työpaikan vastaan omalta alaltaan, sillä nyt hän on töissä automaalaamossa. Isä profetoi minulle tietämättään seuraavaa: ”Nyt sinulla on ainutkertainen mahdollisuus saada vielä hyvä työpaikka Suomesta! Soita heti Halttulalle seuraavaan numeroon...!” Isäni sanoessa tuon, tunsin Pyhän Hengen väreilyn menevän kehoni läpi ja tiesin sen olevan profetiaa, vaikka isäni oli luopio. Hän oli uskossa lähes 30-vuotiaaksi asti, mutta luopui sitten uskosta. (Rukoilin hänen puolestaan ja annoin hänelle synninpäästön kätten päällepanon kautta Lohjan Keskussairaalan vuodeosastolla 2012. Kohta sen jälkeen hän lähes 88-vuotiaana yllättäen nukkui pois Siuntiossa 12.8.2012 klo 22:15.)

Kutsu työhönottohaastatteluun

Soitin Halttulalle ja hän kertoi suositelleensa minua ’herrasaunassa’ Orion Yhtymä Oy:n tekniselle johtajalle, Matti Valangille ja antoi erään numeron minulle ja pyysi soittamaan siihen. Hän kertoi lisäksi sen, että kyseessä olisi hieno instrumenttisuunnittelijan työ Espoossa ja siihen ei haeta lainkaan lehti-ilmoituksilla, eikä työvoimatoimiston kautta, vaan luotettavien henkilöiden antamien suositusten avulla. Kun soitin Orionille, niin vastaajana oli insinööri Pertti Nuopponen. Hän pyysi minua lähettämään hänelle työhakemuksen koulu- ja työtodistuksineen. Sanoin, ettei minulla ole kumpiakaan, sillä revin ja hävitin ne, koska ne olivat liian hyviä ja esteenä saada vakinaista työtä Suomessa. - Oli pitkä hiljaisuus - . Sitten Pertti sanoi, että tule nyt kuitenkin työhönottohaastatteluun ensi maanantaina ja laadi muistinvarainen luettelo niistä hävittämistäni papereista. Hän lisäsi, että Orion Yhtymä Oy maksaa matkani, kun näytän matkaliput heidän kassalla. Vastasin, että tulen vain jos työnantajani antaa siihen luvan. Siinä välissä kysyin Klausselta, että voisinko tehdä tuon matkan Espooseen? Hän sanoi, että ilman muuta voin mennä! Kerroin sen Pertille ja sovimme tapaamisajan.

Siuntiossa

Matkustin lauantaina juna-laiva-bussi-yhdistelmällä Siuntioon isäni luo ja kerroin meneväni Orionille heti maanantaina. Laadin Siuntiossa kaksi erillistä listaa, toisen koulutodistuksistani keskiarvoineen ja toisen työpaikoistani ja kirjoitin ne koneella puhtaaksi. Rukoilin sunnuntai-iltana ennen makuulle menoa, että Herra kertoisi unessa jotakin tuon uuden työpaikan hengellisestä merkityksestä ja siitä kiitoksena Herralle lupasin kertoa työhönottohaastattelussa vain pelkän totuuden ilman ns. 'valkoisia valheita' eli todelliset syyt siihen, miksi olin itse sanoutunut irti neljästä hyvästä työpaikasta. Näin todellakin sinä yönä unen, joka liittyi juuri tuohon tulevaan työhöni, mutta kerron siitä vasta ensi kerralla.

Nyt on illasta jälleen se hetki, jolloin teillä muilla on puheenvuoro kertoa Adonai Yeshuan ihmeistä elämässänne ja miten Raamatun sanoma liittyy niihin!

Olen kuulolla J

Osa 23: Lisää tapahtumista 1978

Esipuhe

Asuin Korson keskustan tuntumassa olevassa valkoisessa kartanossa, sen olohuoneessa. Kävin muutaman kerran auttamassa grilli Qumranissa, sillä asunnon tarjoaja oli yksi niistä kahdesta uskonveljestä, joille Adonai Yeshua antoi tuon hankkeen sydämelle. Kaikki voitto tuosta grillistä meni lyhentämättömänä Israelin avustamiseen. Uskonveljeni nimi on Rauno ja hän työskenteli stadissa, Kalevankadun varrella Kovaosaset Ry:ssä vahtimestarina, samoin toinen uskonveljeni Paul. Kerran Rauno pyysi minua tuuraamaan häntä siinä hommassa ja suostuin ajattelematta asiaa riittävästi. En muistanut sitä, että kyseessä olikin Sapatti, jolloin en töitä tee.

Ohjesääntö

Kun huomasin työillan olevan Sapatti eli perjantai-ilta, niin oli jo liian myöhäistä perua lupaustani. Paul antoi ohjeeksi sen, että jos joku siihen kodittomien miesten asuntolaan illalla sisälle aikova tuoksuu vähänkin alkoholille, niin hänet tulee pysäyttää ja sanoa ystävällisesti: ”Huomaan sinun nauttineen hieman miestä väkevämpää, joten pyydän, että teet pienen raitisilmalenkin korttelin ympäri ja palaa sitten takaisin, niin lasken sinut sisälle nukkumaan.” Paul varoitti erityisesti eräästä miehestä, joka oli yhtä lihaskimppua ja jota sanottiin stadin James Bondiksi (JB). Mies tuoksui usein hieman kaljalle ja oli hyvin herkästi suuttuvaa sorttia. Hän oli saanut agentin koulutuksen ja kykeni kuristamaan lähes miehen kuin miehen hengiltä 2 min:ssa. Kaikki miehet siinä kaupunginosassa pelkäsivät JB:tä. Hän oli keholtaan kuin roomalainen painija, kaulansakin lihaksikas ja yhtä paksu kuin pää, ei ollut mistään kohtaa kehostaan läski, vaan täynnä lihaksia ja nopealiikkeinen. Hän oli ylpeä siitä, että muut pelkäsivät häntä.

Kamppailu JB:n kanssa

Kun vartiovuoroni oli lähes lopuillaan, niin JB aikoi mennä sisälle. Hän tuoksui kaljalle. Pysäytin hänet ja pyysin häntä ystävällisesti tekemään ensin kierroksen korttelin ympäri, että enimmät kaljanhöyryt haihtuvat ja sitten hän saisi tulla sisälle nukkumaan. JB suuttui heti silmittömästi ja huusi: ”Sinunlaisesi pojan nulikka ei minua komentele! Nyt kun olemme kahden, niin minäpä kuristan sinut hengiltä!” Olin siihen aikaan laiha, koska olin paljon paastonnut ja rukoillut, joten yritin ensin paeta takaoven kautta ulos sisäpihalle, mutta se ovi oli takalukossa. JB juoksi perässäni, kun kiersin ison pöydän ympäri ja juoksin takaisin vartiopöydän eteen.

Äksonia!

Tajusin, ettei minun pidä yrittää juosta alas etuoven suunnassa olevia jyrkkiä rappuja päästäkseni ulos kadulle, koska JB oli liian lähellä takanani ja olisi voinut kampata minut, jolloin olisin lentänyt päistikkaa alas ja silloin hän olisi saanut minut kiinni. Minulla oli lisäksi huono omatunto siitä, että rikoin Sapattia. Siksi en rohjennut huutaa edes Jeesus-nimeä avuksi. Kun käännyin JB:tä vastaan, niin näin ikään kuin itse saatana olisi katsonut hänen silmiensä kautta minuun ja sanoin: ”Minä en hengestäni helpolla luovu. Sinä tulet minua vastaan omaan voimaasi luottaen, mutta minä tulen sinua vastaan Herra Sebaotin Nimeen. Katsotaan miten tässä käy!”

JB:n ilmalento

Sain heti valtavat voimat! Tartuin heti JB:tä rinnuksista kiinni ja ennen kuin hän ehti tehdä mitään, olin nostanut hänet ilmaan ja aikeissa heittää hänet pää edellä kohden ylös vieviä kivirappuja. Sekunnin murto-osassa tajusin, että jos sen teen, niin JB:n kallo murtuu ja minä en tahdo miesparkaa tappaa! Kun hän oli jo matkalla pää edellä kivirappua kohden, niin tarrasin häneen ilmassa kiinni, käänsin hänet ja annoin hänen hitaasti kaatua kivilattialle selälleen alleni, laittaen samalla oikean kämmeneni hänen takaraivolleen suojaamaan sitä iskulta kivilattiaa vasten. Menin heti hajareisin hänen päälleen ja pidin hänen selkänsä lattiaa vasten allani, vaikka hän kuinka kiemurteli ja punnersi tehden siltaa allani. Hän yritti myös tavoitella kaulaani kuristaakseen minut, mutta ei yltänyt kurkkuuni, sillä minulla oli pidemmät kädet. Tähän sopii Raamatun jae: "(YHWH,) Sinä vyötät minut voimalla sotaan, sinä painat vastustajani minun alleni!" Ps.18:40

Paul ällistyi!

Siinä maatessani JB:n päällä ja JB:n yrittäessä turhaan vapautua otteestani, saapui Paul vartiovuoroon ja kysyi ällistyneen näköisenä: ”Mitä ihmettä täällä tapahtuu?” Vastasin: ”Me tässä JB:n kanssa otettiin vain mittaa toisistamme ja katsottiin kumpi on kovempi jäbä.” JB tajusi tilanteen koomisuuden ja hänellekin tuli lopulta hymy kasvoille ja laskimme hänet hikisenä sisälle nukkumaan vuoteeseensa. JB ei ole enää sen jälkeen häiriköinyt, sillä hän muisti saamansa opetuksen. Hän tiesi siitä alkaen, että olisin voinut vahingoittaa häntä ja peräti tappaa hänet, jollen olisi säälinyt häntä lähimmäisenäni. Hän tajusi, että Herra auttoi minua painissakin! Toivon JB:n etsineen ja löytäneen Adonai Yeshuan Vapahtajakseen!

Muuta toimintaa

Raunolla ja Paul’illa oli toinen työpaikka Kalevankadun varrella olevassa Kirja- ja Kasettikeidas ry:ssä. Se oli hyväntekeväisyystyötä, josta ei maksettu heillekään palkkaa ja olin siellä kuukauden ajan apuna vapaaehtoistyössä. Koska en löytänyt maallista työtä, niin päätin tehdä hengellistä työtä, jota oli tarjolla. Jouten olo olisi ollut mielestäni syntiä. Kaikkien terveiden ja työkykyisten ihmisten tulee tehdä työtä, jotta sairaista, vanhuksista, työkyvyttömistä ja orpolapsista voidaan pitää taloudellisesti huolta!

Toimintatapa

Mennessäni tuohon työhön sanoin heti Raunolle ja Paul’ille, etten odota heiltä, vaan Herralta palkkaa. Koska kaverini olivat perheellisiä, niin heillä ei ollut aina aikaa olla tuossa toisessa työssä, mutta minulla oli, koska olin työttömänä eli maallista työtä vailla. Tuohon pieneen liikehuoneeseen, ala 20 m2, kuului pieni takatila, jossa oli keittolevy, lavuaari ja wc. Toiminta oli sellaista, että kuka tahansa uskis sai tuoda ilmaiseksi jaettavia kristillisiä kirjoja, monisteita ja kasetteja. Emme myyneet mitään, vaan kaikki oli ilmaista, jopa tee- ja kahvitarjoilu vaatimattomine voileipineen! Kerran muuan venäläinen diplomaattikin tuli juttelemaan pitkäksi aikaa sisälle, nähtyään näyteikkunassamme ison valokuvan Torinon käärinliinoista. Lisäksi suoritimme esirukouspalvelua niille, joilla oli jokin akuutti hätä tai tarve. Minulla oli tapana tulla sinne heti aamulla ja laskea Rauno ja Paul perheittensä pariin tarpeen mukaan ja imuroida liikehuone illan päätteeksi, tiskata tiskit ja sulkea ovi klo 17:30.

Einon hätä

Kerran koin, että minun tulee pitää ovea auki kauemmin ja tein niin. Juuri sinä iltana tapahtui, että muuan nuorukainen, Eino (peitenimi) tuli sisälle ja koska olimme kahden, niin hän kertoi minulle kyllästyneensä elämään. Einolla oli puhevika ja hän kertoi kokevansa, että oli täysin epäonnistunut elämässään. Hän oli turhaan yrittänyt etsiä työpaikkaa jo lähes kahden vuoden ajan. Hänellä ei ollut ketään ystävää, eikä hänellä ollut kotiseurakuntaa. Hän oli käynyt joissakin seurakunnissa, mutta kukaan ei ottanut kontaktia häneen eikä huomannut häntä. Eino alkoi itkeä ja pyysi, että rukoilisin hänen puolestaan. Pyysimme yhdessä taivaan Isältä Jeesuksen nimessä, että Eino saa viikon kuluessa uskovan ystävän, hyvän työpaikan ja kotiseurakunnan! Sitten kiitimme ja ylistimme taivaan Isää niistä Jeesuksen nimessä!

Eino sai kaikki heti!

Noin viikkoa myöhemmin Eino soitti ja kertoi saaneensa ne kaikki kolme asiaa rukousvastauksena sen saman päivän iltana, jolloin niitä yhdessä rukoilimme! Kotimatkalla muuan nuori mies tuli hänen luokseen ja antoi trakun. Eino alkoi jutella hänen kanssaan ja mies vei Einon iltakokoukseen Saalemiin, josta tuli hänelle koti-srk! Kävi ilmi, että joku muu oli juuri sinä iltana (Einon ollessa Saalemissa) soittanut Einon äidille ja tarjonnut Einolle työtä  eräässä varastossa, josta hän sai vakinaisen työpaikan heti seuraavana päivänä! Yllättäen se sama mies oli töissä juuri siinä varastossa ja hänestä tuli Einolle hyvä työtoveri ja uskonveli! Voi vain arvata, miten kiitollinen Eino oli ylhäältä saamastaan pikaisesta avusta ja annoimme siitä kaiken kiitoksen ja kunnian Herralle!

Palkanmaksu

Kun kuukausi oli lähes kulunut ja koin, että minun on aika palata Suomesta parin päivän päästä Ruotsiin, niin kuiskasin sydämessäni Herralle: ”Herra, missä se minun palkkani viipyy?” Seuraavana päivänä muuan hyvä uskonveli, Kalevi (Kale) Seeström, jota en ollut tavannut aikoihin, tulla tupsahti siihen liikehuoneistoon ja hämmästyi tavatessaan minut. Kerroin olevani töissä siellä ja Kale sanoi palaavansa takaisin seuraavana päivänä ja tuovansa sinne evankelioivia kirjoja. Ne hän toikin silloin ja kun istuimme pöydän ääreen kahdestaan, niin hän kysyi, että mitä aion tehdä jatkossa, koska kerroin päättäväni työt siellä sinä päivänä. Sanoin matkustavani äidin luo Ruotsiin. Kale otti lompakon esille ja tyhjensi sen pöydälle sanoen: ”Sitten sinä tarvitset matkarahaa. Tässä sulle 700 mk!” Tähän sopii Raamatun jae: ”Katso, vanhurskas saa palkkansa jo maan päällä, saati sitten jumalaton ja syntinen!” Snl. 11:31

Liikaa liksaa!

Myös Rauno ja Paul antoivat vähästään minulle, 333 mk kumpikin eli 1/3 kk-palkastaan. Palautin sen heille myöhemmin, sillä koin heidän tarvitsevan sen itse. Heillä oli kummallakin kaksi pientä lasta. En ollut pyytänyt heiltä mitään, en tosin Kaleltakaan, mutta Kale oli poikamies ja omisti firman, joten hänellä oli varaa antaa ja hän oli todella oppinut sen hengellisen elämän tosiasian, että: ”Autuaampi on antaa kuin ottaa!” Kale on ollut jo Herran luona reilut 10 vuotta. On todella suuri ilo saada tavata hänet kerran ikuisuudessa. Olen hänelle suuressa kiitollisuuden velassa!

Ensi kerralla kerron, mitä todella suuria ihmeitä Adonai Yeshua teki minulle ollessani töissä Boråsissa, Ruotsissa pikkuveljeni Klaussen automaalaamossa, nimeltä Lackans Billackering 16.10.1978 – 28.2.1979! Nyt en ehtinyt kertoa siitä, vaikka alun perin aioin niin tehdä. Nimeksi aiheelle sopii: Ruotsiin 1978!

Taas on tullut aika teille muille kertoa jokin mielenkiintoinen vaihe ja opetus elämänne varrelta, mikä sivuaa jotain Raamatunkohtaa!

Olen kuulolla J

Osa 22: Uskonkoetuksia 1977-8

Esipuhe

Myytyäni insatsini Boråsissa eräälle uskonveljelle sillä hinnalla, jolla sen olin ostanutkin (200 SEK) muutin takaisin Suomeen. Löysin vuokra-asunnon Stadin Fredalta, liki Taivallahden ns. Kalliokirkkoa, jossa on vahtimestarin mukaan 666 ikkunaruutua J. (Olin eronnut juuri tuosta srk:sta loppuvuonna 1972). En onnistunut löytämään mitään ansiotyötä moneen kuukauteen ja säästämäni rahatkin hupenivat ja vähitellen loppuivat kokonaan. En ymmärtänyt tuolloin vielä 'Herralle täysien kymmenysten maksamisen' salaisuuden mukanaan tuomaa siunausta. Myöhemmin olen sen oppinut ja se on tuonut siitä alkaen elämääni siunauksen taloudellisissa asioissa!

Muutto isän luo

Oli todella nöyryyttävää muuttaa uskonasioihin negatiivisesti suhteutuvien omaisteni luo loppuvuonna. Nöyryyttävintä siinä oli se, että se oli erittäin huono todistus uskostani taivaan Isän huolenpitoon. He päivittelivät, että sitä se usko teettää. Hyvän päästötodistuksen saanut nuori mies oli hylännyt hyvän työpaikan (Oy Strömberg Ab:ssa) ja mennyt tuuliajolle! Ulkonaisesti asia todellakin näytti tuollaiselta. Laitoin hakemuksen vetämään Tampereen Teknillisen Oppilaitoksen järjestämälle kurssille työttömille koneteknikoille. En näet ollut ainoa työtön koneteknikko 1977, vaan niitä oli tuohon aikaan pari sataa.

Kirje U. Kekkoselle

Päätin kirjoittaa kirjeen pressalle ja valitin sitä, että perustuslain mukaan työvoima on valtion erityisessä suojeluksessa ja silti minä alle keski-ikäinen ammattimies olin ollut työtön useiden kuukausien ajan. Kerroin kirjeessä, että olin etsinyt töitä Suomessa useiden kuukausien ajan niitä löytämättä. Mikä tahansa työ olisi kelvannut. Kerroin, etten ole saanut mitään työttömyyskorvausta ja olen puilla paljaille! Laitoin osoitteeksi isäni osoitteen. Parin viikon kuluttua sain kirjeen, että tililleni on siirretty 736 mk! Se oli Urhon ansiosta! Kiitin Herraa ja siunasin pressaa, jolla oli muutakin korviensa välissä kuin politiikkaa.

Lyhyt jakso Siuntiossa

Jälkeenpäin ymmärsin, ettei oleskeluni Siuntiossa ollutkaan ilman hengellistä merkitystä. Kun kehotin omaisiani lähtemään uskontielle olemaan kuitenkaan tekemättä samoja virheitä, joita itse olin tehnyt puutteellisen opastuksen vuoksi, niin isäni sanoi: ”Älä meille saarnaa, vaan mene kertomaan naapurin Juhalle, joka on jo melkein juonut itsensä hengiltä! Hänellä on todella tarvetta tulla uskoon!” Asia jäi mieleeni, mutta sain silloin hyvän uutisen ja todistaminen Juhalle jäi toiseen kertaan:

Pääsin TTOL:aan!

Pääsin siihen anomalleni kurssille TTOL:een. Kurssi oli työttömille teknikoille ja nimeltään: Tehdasteollisuuden Rationalisointikurssi. Se alkoi 4.11.1977 ja päättyi 7.4.1978. Viimeiset 2 kk oli käytännön työharjoittelua. Kurssiin osallistuneista vain minä sain tilapäisen työpaikan Aaltosen Kenkätehtaalta, sillä tehtaan rationalisointipäällikkö suositteli minua onnistuneen idearikkaan käytännön harjoittelujaksoni vuoksi siellä.

Pakko kirjoittaa

Kesken teoriajakson, muistaakseni alkuvuonna 1978, näin yöllä unen: ”Näin yöllä hallavien hevosten ajajineen ja rattaineen tulevan valtavalla vauhdilla Hesan suunnasta juuri sen Juhan omakotitalon luo ja kiertävän sen pari kertaa ja palaavan takaisin yhtä hurjaa vauhtia!” Tajusin välittömästi noiden hevosmiesten olleen Ilmestyskirjan mukaan kuoleman enkeleitä! Mieleeni tuli isäni kehotus saarnata Juhalle ja sinä päivänä en voinut mennä levolle ennen kuin kirjoitin varoittavasta unestani Juhalle ja vein kirjeen postilaatikkoon.

Suruviesti Siuntiosta

Kun soitin isälle ja kerroin kuulumisista, niin hän kertoi Juhan kuolleen! Se tapahtui noin viikko sen jälkeen, kun olin lähettänyt kirjeen hänelle. Hän oli juopotellut eräänä viikonloppuna, jolloin hänen vaimonsa ja lapsensa olivat Virkkalassa tuttujensa luona riehuvaa Juhaa paossa. Juha oli nukahtanut palava tupakka käsissään. Hän oli silloin yksin puutalossaan, joka paloi maan tasalle. Vain savupiippu jäi jäljelle ja Juhasta ei jäänyt mitään jäljelle. Hänen vaimonsa oli ihmetellyt lähettämääni kirjettä sillä hän oli lukenut sen. Kerroin isälleni siitä unestani ja kirjeestä. Se ei näyttänyt vaikuttavan häneen mitenkään.

Tässä alla tarkempi kuvaus tuosta onnettomasta tapauksesta:

>>>
Koskien kokemuksiani humalaisista häiriköistä, muistui mieleeni seuraava merkillinen tapaus:

Kotikuntani oli tuohon aikaan eräs pieni kirkonkylä ja opiskelin TTOL:ssa (Tampereen Teknillinen Oppilaitos) 14.11.1977...7.4.1978 Tehdasteollisuuden Rationalisointikurssilla. Kävin vuodenvaihteessa tapaamassa vanhempiani ko. kirkonkylässä ja tapani mukaan kehoitin heitä etsimään ajoissa elävä yhteys taivaan Isään uskomalla tämän ainosyntyiseen Poikaan Yeshua HaMashiach'an, etteivät joutuisi siihen pahaan paikkaan.

Omaiseni viittasivat tuohon aikaan kintaalla puheilleni, niin kuin useimmat tähän maailmaan ja sen tarjoamiin 'iloihin' rakastuneet nykyisinkin tekevät. Edesmennyt isäni sanoi kuitenkin näin: "Älä yritä meitä käännyttää, sillä me olemme kunniallisia ja rehellisiä ihmisiä, vaan mene varoittamaan naapurissa asuvaa taksikuskia, sillä hän elää niin holtittomasti, että siitä ei hyvää seuraa!" Hän ei vielä tuolloin ymmärtänyt, ettei ihmisen kunniallisuudella, eikä rehellisyydellä voi avata taivaan portteja, vaan sielun sovituksen vastaanottamisella ja uskolla sijaiskärsijään, Adonai Yeshuaan!

Tunsin hyvin taksikuskin ja ihmettelin sitä, että miksi hänen vaimonsa ei ole ottanut vähintään asumuseroa miehestään, koska tämä oli jo juonut vuosikaudet hillittömästi joka viikonloppu ja käyttäytynyt humalassa usein erittäin väkivaltaisesti pieniä lapsiaan ja vaimoaan kohtaan? Kysyin kerran tuolta naiselta syytä siihen ja hän sanoi, että hän rakastaa miestään niin paljon, ettei tahdo jättää tätä oman onnensa nojaan, sillä hän pelkäsi tämän silloin voivan juoda itsensä kuoliaaksi!

Nainen siis TODELLA rakasti miestään, joka selvin päin olikin kuin enkeli ja hellä omaisiaan ja muitakin kohtaan! Se, joka todella rakastaa on näet arvaamaton ja valmis uhraamaan jopa oman henkensä rakastamiensa ihmisten edestä. Näinhän Vapahtajamme Yeshuakin todella teki Golgatan ristillä.

Mielestäni nainen teki siinä virheen, että vaaransi myös pienten lastensa hengen, sillä humalainen mies ajoi kovassa talvipakkasessakin kirveellä uhaten vaimonsa ja lapsensa alusvaatteisillaan pihalle lumihankeen! Koska me tiesimme sen etukäteen, niin olimme jo sijanneet heille vuoteet ja keittäneet kahvin odotellessamme, milloin nainen ja lapset juoksevat meille turvaan. He saivat myös saunoa lämmitelläkseen vilun pois.

Kun palasin takaisin Tampereelle ja jatkoin opintojani jonkin aikaa, niin näin eräänä yönä selkeän varoitusunen, jossa kuoleman enkelit tulivat kaksilla hallavien hevosten vetämillä rattailla vinhaa vauhtia idästä siihen kylään, kiersivät vain sen taksikuskin asuintalon kahdesti ympäri ottaen mukaansa uhrin ja palasivat hurjaa vauhtia samaa tietä mitä olivat tulleetkin.

Ymmärsin silloin asian vakavuuden ja sen, ettei minun pidä odottaa enää kolmea viikkoa ja varoittaa vasta sitten kotikylään mentyäni sitä kuskia. Sinä iltana en meinannut saada millään unta, vaan mielessäni soi jatkuva hälytys: "Varoita sitä taksikuskia!" Koska olin jo tuolloin ollut vuosia uudestisyntynyt apostolinen kristitty, niin tajusin hälytysäänen tulleen Pyhältä Hengeltä minussa. Siksi kirjoitin heti selkeän varoituskirjeen miehelle ja laitoin sen postilaatikkoon. Silloin sain vasta unen päästä kiinni ja sydämeeni rauhan asian suhteen.

Reilun kahden viikon kuluttua isäni soitti minulle ja sanoi sen taksikuskin kuolleen viikko sitten! Oli ikävä tapaus. Hän oli sinä viikonloppuna jälleen alkanut jo perjantaina juoda, jolloin vaimonsa oli lapsineen paennut naapurikylään sukulaistensa luo. Sinä aikana mies oli ilmeisesti illalla nukahtanut palava savuke käsissään tai vuoteessaan. Mies paloi vanhan hirsitalon mukana niin kovassa kuumuudessa, ettei hänestä jäänyt jäljelle kuulemma kuin pieniä luunpalasia. Talosta jäi pystyyn vain savupiippu ja valettu sementtipohja!

Myöhemmin vainajan lesken vieraillessa vanhempieni luona kysyin tältä, että oliko hän ja miehensä lukenut kirjeeni? Hän kertoi lukeneensa sen ja ihmettelevänsä sitä, että miten minä olin osannut oikea-aikaisesti varoittaa hänen miestään, ikään kuin olisin tiennyt asian etukäteen?
<<<

Tilapäinen työ

Suunnittelin Aaltosen Kenkätehtaiden yhteydessä toimineessa piirustus- ja suunnittelukonttorissa, Sarvis Oy:n palveluksessa. Minulla oli kaksi suunnitteluprojektia ja onnistuinkin viemään ne päätökseen määräajan kuluessa. Esimieheni ja suunnittelukonttorin esimies, Halttula painoi mieleensä sen, että työskentelin ahkerasti ja tein hyvää suunnittelutyötä ja siitä oli suunnaton hyöty minulle vuonna 1979, mutta kerron siitä myöhemmin*). Projektinani oli yksipalkkisen siltanosturin suunnittelu katon läpi pultattuna ja nappien sekä solkien B-kiillotuskoneen koko laitteiston suunnittelu työn tekoon entistä soveliaammaksi. Naisten oli sen jälkeen paljon kevyempää työskennellä sillä osastolla. /// *) Siihen sopii jae: ”Kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Elohimia rakastavat…!” Room. 8:28a

Takaisin Stadiin

Olisin ehkä saanut vakinaisen työpaikan Sarviksesta, mutta koin sen työntekijätiimin liian rahvaaksi. Porukka luki Hymyä työaikana ja nauraa hohotti rasvaisille juoruille. Minua suorastan kuvotti se! Pyysin kuitenkin työtodistuksen siltä 1,5 kk:n ajalta Sarviksella ja sain sen eräältä fiksulta naiselta, joka oli siihen aikaan Sarviksessa myynnistä ja suunnittelusta vastaavana. Hän oli myös käynyt saman kurssin TTOL:ssa ja sanoi mielellään suosittelevansa minua vakinaiseen toimeen Sarviksessa. Kiitin lämpimästi, mutta sanoin jo päättäneeni muuttaa takaisin Stadiin!

Paaston yrityksiä 

Koin, että minun on syytä mennä 21 pv:n vesipaastoon päästäkseni paremmin selville siitä, mikä olisi Herran johdatus elämälleni. Vuokrasin opiskelijain soluasunnon Vantaan Uudesta Koivukylästä. Koska oli kesäaika, niin sain asua siinä yksinäni. Olisin onnistunutkin paastossa, mutta sairastuin niin pahoin, että paasto piti keskeyttää. Yritin kahdesti uudelleen ja sama tilanne. Paholainen valitettavasti onnistui estämään minua siinä.

Suolistotukos 

Kun en onnistunut paastoamaan, niin söin mielestäni varovasti, mutta silti suolistooni tuli paha tukos. En kyennyt ulostaman 3:en vuorokauteen, eikä minulla ollut rahaa mennä lääkäriinkään. Vatsaani pisti ja siinä oli niin kova paine, että ellen saisi tukosta auki, niin lopulta suoli repeäisi! Rukoilin apua ja menin Stadiin, Mäntymäen kentälle, jossa sinä viikonloppuna oli telttakokouksessa pääpuhujana Niilo Ylivainio. Väkeä oli tullut sinne bussilasteittain kauempaakin ja oli mahdotonta päästä sisälle telttaan. Jäin istumaan teltan ulkopuolelle, jonne kuului hyvin Niilon puhe kovaäänisistä. Kun hän pyysi sairaita laittamaan kätensä kipeän paikan päälle, niin laitoin molemmat käteni vatsani päälle. Kun Niilo rukoili teltassa, tunsin Hengen voiman tulevan vatsaani sisälle ja sen jälkeen kaikki paine katosi suolistosta! Kun menin asunnolleni, niin kykenin ulostamaan ihan normaalisti! HalleluYah!

Tuttu uskonveli 

Tapasin tutun uskonveljen ja kun kerroin asuvani kuun loppuun Vantaan Uudessa Koivukylässä, niin hän ehdotti, että muuttaisin hänen perheensä luo erääseen suureen kartanoon, jossa olisi tyhjiä huoneita ja saisin asua heillä ilmaiseksi. Hän oli saanut sen edullisesti vuokrattua Korsosta. En kehdannut kertoa, ettei minulla ollut varaa muuttokuormaan. Herran johdatusta oli, että juuri sen kuun viimeisenä päivänä hänen luokseen tuli muuan hänen kaverinsa ison pakettiauton kanssa ja hän ehdotti, että kaveri hakisi tavarani heille. Suostuin. Kun tavarat oli viety sinne, niin kysyin, että mitä saisin maksaa? Uskonveli sanoi, ettei mitään, koska homma oli selvää Herran johdatusta. Vahvistin hänelle asian niin olleen J.

Ensi kerralla kerron, millaiseen liemeen jouduin rikkoessani vahingossa Sapattia ja miten Herra auttoi minua muuttamaan takaisin Boråsiin, Ruotsiin. Kirjoituksen nimeksi sopii:

Lisää tapahtumista 1978

Nyt on teillä muilla vuoro kertoa siitä, miten jokin Raamatunjae on tullut eläväksi jossakin elämänne tilanteessa.

Olkaa hyvät, kuuntelen J

Osa 21: Uskonkoetuksia 1977

Esipuhe

Saavuin siis onnellisesti Boråsiin ja majoituin noin kuukaudeksi äidin luo Dammsvedjan’issa. Oli talvi ja päätin etsiä työpaikkaa vanhalla hyväksi todetulla tavalla: ainoastaan rukoillen selvää johdatusta. Menin kolmena päivänä metsään saman puun juurelle rukoilemaan, niin että vesihöyry nousi ilmoille J. Sain lopulta sydämelleni varmuuden siitä, että rukoukseni oli kuultu ja oli aika lähteä liikkeelle. Menin sitten paikalliseen työnvälitystoimistoon (Arbetsförmedling) ja luin ilmoitustauluilla olleet vapaat työpaikat.

Sopiva väärinkäsitys

Sain heikolla ruotsinkielentaidollani (sanakirjaa apuna käyttäen) sellaisen käsityksen, että Svaneholmissa Firestone-Viskafors’in kumitehtaalla olisi tarjolla päivätyötä. Svaneholm sijaitsee noin 20 km Boråsista lounaaseen. Menin sinne bussilla ja minut otettiin työhönottohaastatteluun. Puhuin vain englantia. Pian sain selville, että siellä olisi tarjolla vain 3-vuorotyötä, jota en suostunut vastaanottamaan. Kerroin, ettei minulla ole muita vaatimuksia työn suhteen kuin nämä kaksi: 1) En suostu tekemään työtä juutalaisten sapatteina eli perjantai-illasta lauantai-iltaan, ja 2) En liity LO:hon eli valtakunnalliseen ammattiliittoon. Kun olin jo aikeissa poistua haastattelusta, niin tehtaan johtaja halusi kutsua vielä paikalle työnjohtajien esimiehen, sektionsshef’in ja kysyi tältä, että löytyisikö minunlaiselleni mitään työtä tehtaalta?

Työtä olikin tarjolla!

Sektionsshef sanoi, että yllättäen muuan vanhempi mies oli juuri kaatunut ja loukannut selkänsä. Tämä olisi poissa noin 2 kk ja hänen työnsä oli vain päivätyötä ma - pe klo 7-16. Työ koostui noin 130:n eri kemikaalin annostelusta erilaisten kumilaatujen valmistamiseksi tarkoin määritellyissä suhteissa toisiinsa. Hän kysyi minulta, että pystyisinkö suoriutumaan sellaisesta työstä? Kerroin pystyväni siihen, ja kerroin toimineeni nuorena myyjänä elintarvikeliikkeessä, jossa säännöllisesti punnitsin eineksiä, joita myin asiakkaille. Se riitti perusteluksi ja sain aloittaa työni heti viikonlopun jälkeen maanantaina! HalleluYah!

Ihme sattui työn ääressä

Työ oli kivaa. Piti tarkoin lukea erilaisten kemikaalien säkeistä ja laareista niiden numerot ja annostelureseptistä se, mitä mihinkin satsiin piti annostella 1 g:n tarkkuudella. Sain työskennellä yksinäni ja minulla oli tapana laulaa sydämessäni ylistyslauluja Herralle. Ääneen se ei olisi ollut mahdollistakaan, sillä minun piti pitää koko ajan kevyttä hengityssuojainta kasvoillani ilmassa leijailevan sekalaisen ja osin myrkyllisen kemikaalijauhepölyn vuoksi. Noin viikon kuluttua vanha ammattiyhdistysaktiivi, norjalainen mies, saapui luokseni ja kysyi, että onko totta, etten kuulu LO:hun ja etten edes aio liittyä siihen? Sanoin sen olevan totta. Kun hän alkoi kiehua raivosta ja alkoi sadatella minua sellaisin kirosanoin, joista en tuntenut montaakaan, niin hymyilin vain hänelle ja taputin häntä kevyesti olkapäälle sanoen: ”Jesus älskar dig!” Silloin se mies säikähti ja sai jalat alleen, enkä nähnyt häntä sen koommin J HalleluYah!

Uusi ihme työn ääressä

Noin 2 viikon kuluttua ollessani työn ääressä kuulin selvästi Herran sanovan minulle Pyhän Hengen kautta: ”Lopeta heti työsi hetkiseksi ja mene vessaan rukoilemaan vierain kielin!” Tein niin. Rukoiltuani palasin työni ääreen ja kun olin ottanut käteeni annostelukauhan, samanlaisen kuin millä muinoin kaupoissa otettiin esim. sokeria laarista ja laitettiin vaa’alla olevaan pussiin, niin luokseni tuli muuan nuorehko 30-kymppinen mies, joka puhui suomea. Hän esitteli itsensä tehtaan LO-väen ylimmäksi edustajaksi ja sanoi olevan äärivasemmistolainen. Hän sanoi esittävänsä minulle viisi kysymystä. Kaikki hänen esittämänsä kysymykset olivat sellaisia, että sain heti Pyhän Hengen kautta niihin lyhyet vastaukset suoraan Yeshuan Vuorisaarnasta. Vastaukset saatuaan mies oli erittäin hämmästyneen näköinen ja sanoi: ”Sinä olet aidosti uskovainen!” Hänkin lähti pois, enkä tavannut häntä sen koommin. Yksi kysymyksistä oli: ”Uskotko todella, että Jumala voi pitää sinusta huolen kuin taivaan linnuista, jos jäät ilman työtä?” Vastasin: ”Uskon, sillä Jeesus sanoi Vuorisaarnassa: ’Katsokaa taivaan lintuja, eivät ne kylvä, eivätkä leikkaa, eivätkä kokoa aittoihin, ja teidän taivaallinen Isänne ruokki ne. Ettekö te ole suurempiarvoiset kuin ne?’ ” Matt. 6:26 (Juuri tämän vuoksi minun piti ensin rukoilla vierain kielin.)

Siirto toiseen työhön

Alussa mainittu selälleen kaatunut mies palasi työhönsä noin 2 kk:n kuluttua ja minulle oli sillä välin avautunut toinen normaali päivätyö. Menin erillisrakennukseen leikkaamaan giljotiinilla esilämmitettyjä kumipaaluja erään espanjalaisnuorukaisen kanssa. Hän oli noin 25-vuotias, nimeltä Tony ja hän oli room. katolilainen, mutta ei mitenkään uskonnollinen. Hän oli tullut töihin tienaamaan riittävästi rahaa ostaakseen henkilöauton Ruotsista ja sitten heti palatakseen ruotsalaisen kihlattunsa kanssa takaisin Espanjaan.

Tonyn tempaus

Niinä vuoden 1977 huhti-, touko- ja kesäkuussa oli sadesäätä viikkojen ajan lähes tauotta ja se veti Tonyn hyvin masentuneeksi, sillä Espanjassa oli kuulemma harvoin sadesäätä kaksi tai kolme päivää perätysten. Kun eräänä maanantai aamuna, kun jälleen vettä satoi lähes kaatamalla ja näin Tonyn alakuloisen ilmeen, niin päätin hieman piristää häntä. Kysyin: ”Have you already remembered give thanks to the Lord for this wonderful day?” Ensin hän tuijotti minuun kuin olisi nähnyt aaveen! Sitten hän tajusi tilanteen koomisuuden ja sai sätkyn. Hän poistui työpaikalta sanaakaan sanomatta. Pian hän tuli takaisin ja toi mukanaan noin 5 L purkin keltaista maalia ja pensselin(?) Ennen kuin ehdin kysyä, että mitä ihmettä hän aikoo nyt tehdä, hän alkoi maalata sangen hyvällä käsialalla sitä samaa lausetta suunnilleen kissankorkuisin kirjaimin lähes mustalle seinälle. Teksti ei mahtunut yhdelle seinälle, joten hän jatkoi sitä toisellekin seinälle! Teksti näkyi kauas ulos asti! Saatoin jo arvata mitä siitä pian seuraisi J.

Esimies lähes pyörtyi

Kun esimies, hänkin suomalainen, melko tukevaa tekoa oleva vasemmistolainen, tuli kierroksella luoksemme ja näki sen selkeän tekstin seinillä, niin hän seisoi silmät soikeina ja monttu auki huutaen: ”Tuo ei voi olla totta!” Sitten hän katsoi minuun ja huusi: ”Mitä sinä Norrgård olet tehnyt?” Vastasin: ”En mitään!” Esimies kysyi: ”No kuka sitten on tuon tekstin maalannut?” Vastasin: ”Tiedän kyllä, mutten kerro!” Silloin esimies katsoi silmäkulmiensa alta Tonya ja sanoi meille: ”Hakekaa maalivarastosta liuotinta ja saatte 2 h aikaa liuottaa tuo teksti pois!” Meillä oli esimiehen mentyä niin hauskaa Tonyn kanssa, että meinasimme revetä naurusta J. Tuon tapauksen jälkeen työhuoneessamme alkoi käydä uteliaita työntekijöitä hymynpilke silmäkulmassa ja arvasimme kyllä syyn siihen. Se esimies oli kertonut tempauksesta ilmeisesti kaikkialla. Siksi kirjoitin siististi punaisella tussilla giljotiinin sisäkylkeen sanat GUD ÄR KÄRLEKEN, että uteliaatkin saisivat nähdä edes jotakin. Sitä tekstiä ei vaadittu poistettavaksi. Siinä oli jatkuvassa iltavuorossakin työskenteleville ihmettelemistä.

Työsuhde päättyi

Olin työsopimuksen mukaan 3 kk koeajalla ja sain heinäkuun eli kesälomakuukauden tilissä ilmoituksen siitä, ettei työsuhdettani jatketa. Kun soitin tehtaalle, suoraan tehtaan johtajalle ja kysyin syytä siihen, niin hän kertoi olevansa hyvin pahoillaan siitä ja sanoi halunneensa pitää minut töissä, mutta ilmoitti, ettei hän ole todellisuudessa tehtaan pomo, vaan LO. Sen jäsenet olivat kuulemma vieneet tapaukseni Tukholmaan LO:n ylimmälle tasolle ja siellä oli päätetty, että ellei Norrgård’ia saada liittymään heihin, niin koko tehtaan työväki menee istumalakkoon kunnes hän joko liittyy heihin tai lähtee talosta! Tehtaaan johtajan mukaan firma olisi mennyt konkkaan, jos koko väki olisi mennyt lakkoon 2 viikoksi. Kiitin lämpimästi tehtaan johtajaa siitä, että olin saanut olla heillä töissä ne 3 kk ja hänen ystävällisestä vastauksestaan ja toivotin hänelle hyvää jatkoa työssään sanoen lopuksi, että kyllä Herra antaa minulle jonkin muun sopivan työn tämän jälkeenkin!

Asunto Norra Sjöbo:ssa

Olin ostanut insatsi-yksiön (nykyisin suunnilleen sama kuin suomalainen osaomistusasunto, mutta sitä paljon edullisempi) erittäin kauniista Boråsin puutarhakaupunginosasta nimeltä Norra Sjöbo. Se maksoi vain 200 SEK ja vuokrakin oli vain 200 SEK/kk. Kullekin kerrostalon asukkaalle kuului lisäksi porraskäytävän siivous 1 krt/kk. Asuin siinä vain sen kesän ja myin sen ennen Suomeen muuttoani eräälle suomalaiselle perheelliselle uskonveljelle, joka osti sen rukouskammiopaikakseen kalusteineen kaikkineen. Kalustus oli sangen vaatimatonta, mutta se ei häntä haitannut. Vapaa-aikoina oli kesällä virkistävää kävellä ja katsella asuntoni lähistöllä olevien katujen varsilla olevia toinen toistaan kauniimpia ja tarkoin hoidettuja kukkivia puutarhoja upeaan järveen viettävällä rinteellä. Eräs asukki oli ilmeisesti uskis, koska hänen viininpunaisen ja uutuuttaan hohtavan Ford Mustangin kromatussa puskurissa oli punainen tarra, jossa luki isolla valkoisella tekstillä: JESUS ÄLSKAR DIG!

Outo tapaus

Kerran kesäkuussa, palatessani äitini luota asunnolleni kävellen, näin kaukaa vihreän kuplavolkkarin, mikä oli parkkeerattu poikittain kulkuväylälleni, jalankulkutielle(?) Oudointa tapauksessa oli, että heti tajusin sen olevan juuri sellainen vihreä, jollaista olin rukoillut Herralta, voidakseni ajaa sillä töihin nopeammin kuin busseilla. Minun piti näet matkata töihin kahdella eri bussilla, mikä vei yhteen suuntaankin lähes 1,5 h. Kun tulin auton kohdalle, niin näin sen oveen teipatun ison paperilapun, jossa luki isoin kirjaimin helpolla ruotsin kielellä: "Tässä minä nyt olen! Avaimet ovat virtalukossa ja ovet ovat auki! Ota omaksesi ja starttaa!" Kiersin autoa kuin kissa kuumaa puuroa ja olin kahden vaiheilla. Toisaalta uskoin auton olevan rukousvastaus minulle, mutta toisaalta arvelin sen ehkä olevan paholaisen virittämä ansa eli jos ottaisin auton, niin minua voitaisiin syyttää anastuksesta. Hävisin tuon uskonkoetuksen ja jätin auton siihen. Myöhemmin Herra auttoi minua samanlaisessa uskonkoetuksessa Suomessa asuessani ja silloin läpäisin testin ja otin hienon auton omakseni ilman penninkään hintaa!

Rukoilin taas johdatusta

Äitini yritti taivutella minua liittymään LO:hun, mutta sanoin, etten hyväksy minkäänlaista väkivaltaa ja kerroin, miten se kumitehtaan johtajakin sanoi olevansa voimaton alaistensa painostuksen edessä, mikä oli ilmeisen väärin häntä kohtaan. Herra auttoikin minua muutama vuosi myöhemmin saamaan paljon paremman työpaikan Ruotsista, kuin mitä olisin koskaan kumitehtaalla voinut saada, mutta sitä ennen Hänen piti kouluttaa minua uskonelämän eri alueilla. Kerron niistä vuosista alkaen ensi kirjoituksellani, jonka nimeksi sopii: Uskonkoetuksia 1977-8.

Taas on illasta se kiva hetki, jolloin mielelläni kuuntelen teidän saamianne opetuksia Raamatun opetuksista elämänne eri vaiheissa!

Olkaa hyvät, olen kuulolla J

Osa 20: Tukholmasta Boråsiin 1977

Esipuhe 

Olin matkallani tullut Tukholman T-Centraliin ja yllätyksekseni todennut junalipun halvimmillaankin maksavan 123 SEK. Minulla oli rahaa vain 44 SEK ja 30 öreä! Menin istumaan penkille, suljin silmäni ja rukoilin hiljaa sydämessäni Herraa: ”Voi Herra rakas, olenpas minä taas joutunut pulaan, kun olen ruotsia osaamattomana täällä Tukholmassa, jossa en tunne ketään, eikä minulla ole rahaa matkustaa Boråsiin. Lisäksi on ankara pakkanen. Anna minulle viisautta, jota olet luvannut antaa niille, joilta sitä puuttuu ja jotka sitä Sinulta anovat. Kerro mitä minun nyt on viisasta tehdä! Kiitos, että autat minua! Jeesuksen Nimeen. Aamen.”

Tähän sopii Raamatunjae: Jaak. 1:5 Mutta jos joltakin teistä puuttuu viisautta, anokoon sitä Elohimilta, joka antaa kaikille alttiisti ja soimaamatta, niin se hänelle annetaan.

Ohje Herralta

Herra sanoi sydämessäni näin: ”Lähetä tuo painava matkalaukkusi rahtitavarana Boråsiin ja ota mukaasi vain pieni olkalaukkusi ja liftaa Boråsiin.” Kun kuulin tuon, niin totesin juuri niin olevan viisainta tehdä. Kommunikoin heikolla englannin kielelläni. Siihen aikaan matkustajan piti mennä itse punnituttamaan rahtitavaransa erilliseen rakennukseen ja sitten tuoda se kuitin kanssa toimistoon. Kun olin punnituttanut matkalaukun, totesin sen painavan peräti 30 kg kuitin merkintöjen mukaan! Mieleeni tuli, että rahani eivät ehkä riitä edes matkalaukun lähettämiseen rahtina(?) Silloin olin vielä piha-alueella ja otin lakin päästäni, nostin käteni taivasta kohden ja rukoilin: ”Taivaan Isä, auta minua saamaan lähetettyä matkalaukkuni, vaikkeivät rahani edes riittäisi sen lähettämiseen. Jeesuksen Nimeen kiitos! Aamen.”

Laupias virkailija

Kun tulin toimistoon ja esitin kuitin, niin iäkäs virkailija katsoi taulukosta rahdin hinnaksi 48 SEK. Laitoin silloin lompakkoni tiskille ja tyhjensin sen. Tiskille tuli ne 44 SEK 30 öreä ja sitten näytin miehelle vain tyhjiä käsiäni sanoen: ”I’m sorry, but I have no more money!” Hän katsoi rahojani ja sitten minua ja sitten hän vilkaisi ympärilleen. Toimistossa ei ollut ketään muuta virkailijaa, eikä asiakastakaan. Huomatessaan, että olimme vain kahden, hän otti kynän ja veti viivan 30 kg:n yli ja kirjoitti sen alle 20 kg sanoen, että 20 kg maksaa 44 SEK. Kiitin lämpimästi häntä ja hän nyökkäsi hymyillen. Pääsin eroon suuresta kantamuksestani Herran ja laupiaan virkailijan avulla. HalleluYah!

Harhailua Tukholmassa

Olin vain kerran ihan lapsena ollut vanhempieni kanssa Tukholmassa, joten kaupunki oli minulle vieras, mitä tulee sen alueisiin ja miten sieltä pääsisi länteen johtaville ulosmenoteille. Olin syönyt viimeksi laivalla ja silloinkin vain vaatimattomat evääni, joten nälkäkin alkoi olla. Päätin lähteä rukoillen liikkeelle ja kuljin erästä katua olettaen sen vievän minut länteen päin. Jostain syystä huomioni kiintyi erääseen nuorukaiseen, jolla oli poikkeuksellisen upea kaulaliina kaulassaan. Kun kuljin katua ehkä 3 km eteenpäin, niin yllättäen se sama nuorukainen tuli taas minua vastaan. Silloin päätin kysyä häneltä neuvoa, miten pääsisin suorinta tietä E4-tien alkuun, voidakseni liftata Boråsiin asti.

Kahviraha ja kartta

Nuorukainen olikin britti ja hän neuvoi ensin, millä tunnelbaanalla minun tulisi matkata ja kun kerroin käveleväni mieluummin, niin hän piirsi avuliaasti minulle paperille kartan, mitä katuja myöten minun tuli kulkea ja antoi sitten minulle 10 SEK kehottaen poikkeamaan matkan varrella juomaan kupin kuumaa ja nauttimaan jotakin välipalaksi. Hän tajusi minun olevan rahaton. Kiitin häntä lämpimästi ja toivotin Korkeimman siunausta! Sitten kävelin kauan, kunnes tulin kartan mukaisesti ulosmenotielle E4:n alkuun. Kuljin vielä reilun kilometrin paikkaan, jossa auton olisi helpompi pysähtyä ottamaan liftari mukaansa.

Epäuskon torjuntaa

Kun vaikutti vaikealta saada kyytiä, niin lupasin Herralle todistaa Jeesuksesta kaikille, jotka vain ottavat minut kyytiin. Pian sainkin kyydin ja kun olin todistanut, sain seuraavallekin etapille kyydin, jopa useita eri kyytejä. Välillä jouduin kävelemään useita kilometrejä, sillä ilta alkoi olla jo kovin myöhäinen ja yhä vähemmän autoja ajoi moottoritietä. En voinut jäädä seisomaan paikalleni, sillä silloin olisin paleltunut. Olin silloin melko laiha ja herkkä palelemaan kylmässä. Tuolloin oli pakkasta -18 astetta ja koillistuulta.

Paholainen pelotteli minua useita kertoja sanoen: ”Senkin tyhmä uskovainen! Tänne sinä palellut vieraalle maalle. Oli tyhmää lähteä noin ajattelemattomasti seikkailemaan. Kukaan ei sinua auta. Kohtalosi on sinetöity!” Tajusin ajatusten tulevan paholaiselta ja sanoin: ”Älä valehtele! Minä en sinua kuuntele, vaan alan ylistää Herraa Jeesusta kaikilla niillä lauluilla, joita vain muistan.” Lauloin useita lauluja sydämessäni ja sitten rukoilin sanoen: ”Rakas taivaan Isä, anna minulle yösija, ruokaa iltapalaksi ja auta minua pääsemään äitini luo Boråsiin ennen kuin Sapatti huomenna alkaa. Kiitos, että autat minua! Jeesuksen nimeen! Aamen.” Lauloin kymmeniä kiitoslauluja ääneen ja kun kurkku käheytyi, niin sitten lauloin vain hiljaa sydämessäni.

Suuri uskonkoetus

Tähän sopii Raamatunjae: Room. 4:18 Ja Aabraham toivoi, vaikka ei toivoa ollut, ja uskoi tulevansa monen kansan isäksi, tämän sanan mukaan: "Niin on sinun jälkeläistesi luku oleva"

Saatuani eräältä pinttyneeltä ateistilta melko pitkän kyydin noin 20 km:n päähän Nyköpingistä, Tukholmasta noin 50 km lounaaseen, meni se ateisti tankkaamaan autoaan noin 500 m moottoritien sivuun ja neuvoi minua odottamaan siellä bensa-asemalla tankkaamaan tulevia autoilijoita, jotta saisin helpommin kyydin. Lisäksi hän sanoi, että on lain vastaista liftata moottoritiellä ja siitä voisi saada isot sakot. Kun sitten odottelin tankkaamaan tulevia autoilijoita, niin noin 30 min kului, eikä ketään tullut ja minulla oli todella kylmä ja sen lisäksi nälkä. Silloin sanoin sydämessäni: ”Tämä on toivotonta!” Sitten kuulin hiljaisen äänen sanovan sydämessäni: ”Aabrahamkin toivoi, vaikka ei toivoa ollut…” Tajusin Herran puhuneen minulle tuon ja sanoin: ”Hyvä, minäkin toivon nyt, kuin Aabraham muinoin!” Menin takaisin moottoritien viereen ja hetkisen kuluttua joku ajoi Saabilla ja nostin käteni liftin merkiksi. Saab meni ohi kovaa vauhtia. Sitten se pysähtyi ja peruutti noin 100 m ja avasi oven sanoen englanniksi: ”En uskonut silmiäni, että joku liftaa lähes keskiyöllä tällaisessa pakkasessa!”

Erikoisvuoro

Nuori mies oli nimeltään Leif Lindfors ja hän työskenteli Saab Datalla. Todistin hänellekin Jeesuksesta ja kerroin tulevani Israelista Suomen kautta ja olevani matkalla äitini luo Boråsiin. Kaimani kertoi olevansa kahden pienen lapsen isä ja ettei hän ollut vielä kunnolla ehtinyt ajatella uskonasioita. Hän ajoi minut Norrköpingin rautatieasemalle ja tajusin hänen aikovan ostaa minulle junalipun, kun hän alkoi keskustella lipunmyyjän kanssa. Mies katseli kauan eri aikatauluja ja sanoi, ettei ole enää yhtään junaa menossa siihen suuntaan, sillä kello oli jo 24 yöllä. Silloin rukoilin salamarukouksen: ”Taivaan Isä, nyt on löydyttävä yksi junavuoro minua varten! Jeesuksen nimeen kiitos! Aamen.” Heti se mies nyökkäsi ikäänkuin 'ahaa'-elämyksen saaneena ja napsautti sormiaan sanoen, että löytyy yksi erikoisvuoro, joka lähtee aamulla klo 00:30. Sanoin sydämessäni lähes ääneen: ”HalleluYah!

Yösija ja ruokaraha

Leif osti minulle siihen junaan lipun ja makuuvaunupaikan Göteborgiin ja sieltä siirron lähijunalla Boråsiin asti. Pyysin Lefalta kotiosoitteen, voidakseni lähettää kiitoskortin. Kun Leif työnsi ulko-ovea poistuakseen, niin sanoin sydämessäni Herralle: ”Herra, entä se ruokaraha?” Heti Leif kääntyi ulko-ovelta takaisin ja antoi minulle 20 SEK sanoen: ”Täytyyhän sinun saada jotakin syödäksesi!” Olin niin kiitollinen, että minulla oli lähes vastustamaton halu halata kaveria, mutta tyydyin vain kiittämään J

Ajoissa äidin luo

Ostin jotain välipalaksi. Juna kiersi pitkän pohjoisen lenkin Örebron ja Karlstadin kautta ja tuli Göteborgiin vasta klo 08:13, jolloin konnari herätti minut. Matka sinne kesti 7 h 43 min. Göteborgista vaihdoin lounashetken jälkeen lähijunaan ja tulin Boråsiin jo klo 13 ja kävelin äitini asunnolle, jonne saavuin jo klo 14 eli hyvissä ajoin ennen Sapatin alkamista! HalleluYah! Kun sitten asetuin Boråsiin ja sain ensi tilin, niin lähetin Leif Lindforsille sen junalippu- ja ruokarahan kirjeessä takaisin ja kerroin päässeeni hyvissä ajoin perille. Oli ilo tavata vuosien jälkeen äitini ja pikkuveljeni, sekä kertoa toinen toisillemme, mitä kaikkea oli tapahtunut vuosien varrella.

Ensi kerralla kerron oleskelustani Boråsissa ja miten sain sieltä työpaikan. Kirjoituksen nimeksi sopii: Töissä kumitehtaalla 1977

Nyt teillä muilla on vuoro kertoa Herran tekemistä ihmeistä elämässänne ja mikä Raamatunjae on tullut sen kautta eläväksi teille!

Olkaa hyvät, kuuntelen J

Osa 19: Israel, Suomi, Ruotsi 1977

Esipuhe

Aikomukseni oli työskennellä kibbutsissa koko vuoden, mutta koska kieltäydyin työskentelemästä sapatteina, niin minulle järjestettiin äkkilähtö kibbutsista Israelin helteistä Suomen ankaraan talveen. Tunsin tulleeni väärin kohdelluksi, mutta ymmärsin heidän vajavaisuutensa ja annoin sen anteeksi. Kun sen jälkeen kiitin Herraa, niin Adonai Yeshua kohtasi minua niin valtavalla rakkaudella, jota en voi sanoin kuvata. Sen voin kuitenkin sanoa siitä, että se oli paljon korkeammalla tasolla kuin miehen ja naisen välinen rakkaus tai mikä tahansa muu rakkaus tässä maailmassa. Ennen tuota ihmeellistä Adonai Yeshuan kohtaamista palvoin Häntä laulaen ja kitaraa soittaen. Pyhän Hengen voitelu valui koko ajan ylitseni ja oli kuin olisin elänyt toisessa ulottuvuudessa! Se vain vahvisti sitä aiempaa päätöstäni, että tahdon päästä Adonai Yeshuan luokse hintaan mihin hyvänsä! Samaan päätyi apostoli Paavali kirjoittaessaan näin: Fil. 3:8, 12. 8. "Niinpä minä todella luen kaikki tappioksi tuon ylen kalliin, Adonai HaMashiach Yeshuan tuntemisen rinnalla, sillä hänen tähtensä minä olen menettänyt kaikki ja pidän sen roskana - että voittaisin omakseni HaMashiach'n.... 12. Ei niin, että jo olisin sen saavuttanut tai että jo olisin tullut täydelliseksi, vaan minä riennän sitä kohti, että minä sen omakseni voittaisin, koskapa HaMashiach Yeshua on voittanut minut."

Lähtöaikaa 4 h

Muuan suomalainen nainen, jonka tehtävänä oli järjestää lentomatkat suomalaisille kibbutsnikeille, tuli eräänä maaliskuun alun päivän iltana luokseni ja sanoi, että hän on saanut ankaran väännön tuloksena järjestettyä minulle yhden paikan Suomeen palaavaan koneeseen, mutta kone lähtee jo sinä iltana Lyddasta klo 22 ja minulle jäi 4 h aikaa pakata tavarani, siistiä huoneeni, syödä iltapala ja hyvästellä kaverini. Nainen kysyi, että suostunko lähtemään noin lyhyellä varoitusajalla? Mietin ensin 10 s ja varmistuttuani sisimmässäni asian olevan Herrasta, vastasin, että suostun ja silloin nainen halasi minua oikein kyyneleet silmissä ja sanoi, miten kiitollinen hän on siitä, ettei hänen enää tarvitse yrittää järjestää minulle paikkaa lähes poikkeuksetta täysiin koneisiin, sillä se oli ottanut todella voimille!

Bussivuoro puuttui

Ehdin pakata tavarani ja hyvästellä kaverini ja kaverini tulivat saattamaan minua bussipysäkille. Odotimme bussia, jonka piti tulla klo 19, jotta ehtisin sillä klo 20 mennessä Jerusalemiin, hotelli Eyal’in eteen, josta olisi kuljetus toisella bussilla Lyddan lentokentälle. Odotimme ja odotimme, mutta kun kello oli jo 19:30 tajusimme, että päivän ainoa bussivuoro puuttui, eikä sinä iltana menisi enää muuta vuoroa. Myöskään taksia ei enää ehtisi saada. Ilta oli kirkas, sää viilentynyt, kirkas kuu ja tähdet loistivat taivaalla.

Aabrahamin usko

”Niin paljon kuin on tähtiä taivaalla, niin paljon on Elohimin lupauksia!” 

1. Ms. 15:3-6 (Jakeiden sisältöä tilanteeseen soveltaen).

Olimme koko porukka jonkin aikaa neuvottomina, mutta sitten muuan suomalainen uskova nainen sanoi: ”Nyt sinulla Lefa on hieno tilaisuus uskoa kuin Aabraham. Katso tähtitaivaalle ja poimi sieltä yksi lupauksen tähti!” Katsoin hetkisen tähtiä ja poimin sieltä yhden tähden ja sanoin: ”Kiitos Jeesus, että järjestät minulle kuljetuksen Jerusalemiin ehtiäkseni klo 20 mennessä sen hotellin eteen! Aamen!” Oli hetken hiljaista. Sitten alkoi kuulua auton moottorin ääntä vuoren ylärinteiltä, Hotelli Kiryat Anavimin suunnasta. Tie vietti alas sik-sakkia ja eräs amerikkalainen auto tuli hurjaa vauhtia alas meitä kohden.

Kuljetus järjestyi 
                                                                       

Valtava hiekkapilvi muodostui auton jälkeen ja noin 100 m ennen auton tuloa kohdallemme menin keskelle tietä ja pysäytin auton. Kyseessä oli muuan arabi ja kysyin, että voisiko hän ajaa minut Eyalin eteen klo 20 mennessä? Hän sanoi, että sopii. Silloin muuan vaaleatukkainen nuoripari, joka myös oli odottanut bussia, jota ei tullut, alkoi jutella kuskin kanssa ja tinkiä hinnasta. Kun katsoin kelloa ja huomasin meillä olevan jo kiire, niin rukoilin pikaisesti rukouksen hiljaa sydämessäni: ”Herra Jeesus, nyt he joko tulevat tai eivät, sillä minulla on jo kiire ehtiäkseni ajoissa! Aamen!” Silloin nainen sanoi, että he tulevat ja he istuivat takapenkille. Laitoin matkalaukkuni ja pikkulaukkuni auton tavaratilaan. Kumisaappaani oli varastettu kibbutsilla, joten niitä ei tarvinnut kantaa J

Syntynyt Beetlehemissä

Päätin tiedustella siltä vaaleatukkaiselta nuorelta parilta, että mistä he ovat kotoisin. Olivat ruotsalaisia ja sitten kysyin samalla katsoen heitä silmiin: ”Do you love Lord Jesus?” He hymyilivät ja sanoivat: ”Yes, we do!” Silloin autokuskin ilme pehmeni ja hän sanoi: ”I’m Christian too and I have been born in Bethlehem!” Oli hieman hupaisaa, sillä hän ajoi pimeää taksia ja oli vaikea nähdä hänen kasvonpiirteitään tarkasti sen paksun savun läpi, joka muodostui hänen polttaessaan sikaria. Hän sanoi, ettei voi ottaa meiltä kuin vain puolet matkan hinnasta, koska me kaikki olemme Kristittyjä! Se sopi minulle mainiosti, sillä kaikki raha mitä minulla oli, oli vain 11 sekeliä ja 20 agoraa rahaa ja minun osuudekseni tuli laskemalla tasan 11  sekeliä! Jerusalemiin oli matkaa 14 km. Nuoripari jäi autosta noin 3 km ennen minua ja ehdin Eyalin eteen klo 19:55 juuri ennen kuin bussin tavaratilan ovet suljettiin. Suomalainen matkanjohtaja oli kovin ihmeissään siitä, että tulin niin viime tipassa.

Takaisin Suomessa

Bussimatka Jerusalemista Lyddaan oli hieno elämys, sillä Jerusalemin talojen valot ylhäällä vuoren rinteellä loistivat yöllä kuin kaunis helminauha tummaa taustaa vasten. Bussikuskina oli Hesekiel ja monella muullakin matkustajalla oli raamatulliset nimet, sillä bussilla matkasi myös useita juutalaisia Jerusalemista Tel Aviviin, jonka läheinen lentokenttä Lydda on. Voi sitä puheen sorinaa hebreaa, arabiaa ja suomea, mikä bussissa kuului! Lentomatka sujui hyvin ja yövyin jossakin, mutta en muista enää missä. Kenties menin Vartiokylän Jeesus-talolle, jossa olin aiemminkin yöpynyt toimiessani järjestysmiehenä siellä. Joka tapauksessa tapasin erään Ramin Jeesus-talolta ja kun kerroin saaneeni äidiltä sähkösanoman juuri sinä päivänä, jolloin lähdin Israelista Suomeen ja aikovani matkata Ruotsiin, niin Rami antoi 50 mk sanoen, että tarvitsen matkarahaa. Se oli todella hieno ele kaverilta, joka oli ollut kauan aikaa työttömänä! Joku muukin antoi minulle hieman rahaa. En muista enää kuka.

Erikoinen sähkösanoma

Sain ensi kertaa elämässäni sähkösanoman ja se tuli äidiltäni. Olin aiemmin kertonut kirjeessä meneväni kibbutsiin ja antanut hänelle osoitteeni sinne. Äiti pyysi minua poistumaan heti Israelista ja muuttamaan Boråsiin, Ruotsiin hänen luokseen, jos en saa Suomesta töitä. Hän oli tietoinen siitä, että Suomessa oli tuohon aikaan paljon työttömiä juuri minun ammattialallani. Äitini pelkäsi myös sitä, että joutuisin väkivallan uhriksi, sillä hän oli lukenut lehdistä levottomuuksista Israelissa. Vaikka äitini erehtyikin niiden levottomuuksien suhteen, niin silti Herra käytti häntä välikappaleenaan järjestääkseen minulle tilapäisen asuin- ja työpaikankin Ruotsista. En ehtinyt kirjoittaa äidille edes kirjettä, sillä lähtö Suomesta Ruotsiin tapahtui niin äkkiä, eikä minulla ollut rahaa soittaa puhelimella. Silloin (1977) ulkomaanpuhelut olivat minulle aivan liian kalliita.

Pulassa Tukholmassa

Matkasin laivalla Tukholmaan ja raahasin 30 kg painavan matkalaukkuni ja pikkulaukkuni T-Central’iin. Kun katsoin Boråsiin matkaavien junien lippuhintoja, niin järkytyin, sillä vähäiset rahani eivät riittäneet alkuunkaan! Kerron ensi kerralla, miten Herra päästi minut siitäkin pälkähästä ja miten matkani sujui noissa maaliskuun ankarissa pakkasissa Boråsiin asti. Tukholmassakin oli -18 astetta pakkasta ja pureva koillistuuli!

Nyt on jälleen se aika illasta, jolloin te muut kerrotte, miten Adonai Yeshua on teitä auttanut jossakin elämänne tukalassa tilanteessa, tai mikä Raamatunkohta on teitä puhutellut erityisesti?

Kuuntelen ja tarkkailen J

Osa 18: Kibbutziin, Israeliin 1977

Esipuhe

Minua pyydettiin vakinaiseen työmestarin toimeen Sörnäisten keskusvankilan levytyöpajassa olevaan stanssaamoon, mutta kieltäydyin siitä, koska siellä oli liian kova melu, eikä kuuloni ole muutenkaan hyvä. Siksi työsuhteeni loputtua hain uutta työtä ja pääsin työhönottohaastatteluun Espoon Matinkylän ammattikouluun. Rehtori katseli koulu- ja työtodistuksiani ja totesi: ”Sinulla on hyvä päästötodistus, ja vaikkei sinulla ole toimeen vaadittavaa opettajakoulutusta, niin saat toimen, koska se on viransijaisuus ja olet toiminut vankilassa työmestarina. Se on hyvä meriitti, sillä luokkasi oppilaat eivät ole mitään pyhäkoulupoikia!”

Oppilaiden kohtaaminen

Kun tulin luokkaan ensimmäiselle tunnille, jossa edellinen opettajanviransijainen luovutti opetuksen minulle, niin kuulin seuraavan episodin: Opettaja sanoi lähtösanoikseen: ”Lähtöni on varmaan iloinen uutinen meille kaikille?” Oppilaat huusivat kuorossa: ”Niin on, häivy jo!” Silloin ajattelin, että oho millaiseen ampiaispesään olin taas pääni työntänyt J. Tähän sopii Raamatunkohta: Daniel leijonien luolassa J

Valitus rehtorille

Pidin määräysten mukaisesti 45 min oppitunnit, josta pian meni valituksia rehtorille. Rehtorina oli sairauden vuoksi viransijaisena muuan ansioitunut vanhempi miesopettaja. Hän kutsui minut puhutteluun ja sanoi oppilaitteni stressaantuneen siitä, että edellinen opettaja piti vain 30 min oppitunnit ja minä pidän täydet 45 min. Aluksi en uskonut korviani! Olin hetken vaiti ja rukoilin Herralta viisautta ja sitä myös sain.

Sanoin hänelle: ”Määräysten mukaan oppituntien pituus pitäisi olla 45 min, mutta ymmärrän sen, että jos edellinen opettaja oli noin lepsu, niin muutos on liian suuri, joten sovitaanko, että pidän vain 40 min oppitunnit ja kiirehdin niin, että opetussuunnitelma silti toteutuu?” Hän huokasi helpotuksesta ja sanoi sen olevan hyvä ratkaisu. Myös oppilaani tyytyivät siihen, koska perustelin sen olevan heidän parhaakseen, sillä he olivat ennen tuloani jääneet opetussuunnitelman aikataulusta jälkeen. Heillä oli nimittäin ollut jo kaksi epäpätevää sijaista ennen minua samalla syyslukukaudella!

Luokkani oppilaat

Toimin Asentaja-koneistajalinja 1:n luokanvalvojana ja sen lisäksi pidin 6:lle muulle luokalle tietyt tunnit. Opetin siis yhteensä 7:ää eri luokkaa ja heille yhteensä 10:ä eri teoria-ainetta. Toimin ammattiaineiden teorian opettajana. En opettanut käytännön työtä työpajassa, sillä siellä oli opettajat erikseen. Opetin muistaakseni ammattipiirustusta, matematiikkaa ja geometriaa, ammattitaloutta, kone- ja hitsaustekniikkaa, mekaanista teknologiaa, fysiikkaa, kemiaa, ja kosmetiikan kemiaa parturi-kampaaja 1 ja II luokille. Opetin myös Elektroniikka-asentajalinjan II-luokille ammattitaloutta.

Mielenkiintoista toimessani oli se, että osa luokastani oli entisiä oppilaitani Etelä-Espoon kansalaiskoulusta ja vitsailinkin heille: ”Ette päässeet minusta eroon, vaikka vaihdoitte koulua J.” Kirjoitin välitodistukset luokkani oppilaille ja koska opetin viikoittain 36 tuntia, niin työni oli rankkaa, sillä jouduin käyttämään vähintään yhtä monta tuntia oppituntien ja kokeiden valmistamiseen, sillä opetusaineet olivat vaativia.

Eräs ihme

Tuona 2 kk:n aikana tapahtui useita selviä ihmeitä, mutta kerron niistä suurimman. Olin saanut jo aiemmin sydämelle mennä Israeliin, kibbutsiin vuodeksi ja olin käynyt jo ennen opetustoimeni saamista Suomen Karmel-yhdistyksen toimistossa tiedustelemassa kibbutsiin pääsyä. Siellä minut otettiin lämpimästi vastaan ja kerrottiin, että seuraava ryhmä lähtee Israeliin 9.1.1977 ja sitä ennen järjestetään viikon sopeutumiskurssi Lempäälässä, Karmel-kodissa ja sen ympärillä olevissa ’mäkitupalaisten’ karuissa mökeissä. Minun piti maksaa etukäteen muistaakseni 300 mk varausmaksuna ja maksoin sen, vaikkei minulla ollut mitään tietoa siitä, että miten saan kokoon loput tarvittavista matkarahoista menopaluulentoon! 

Alun perin toimeni Matinkylän ammattikoulussa piti kestää 4 kk eli vielä tammi- ja helmikuunkin 1977. Ainoa mahdollisuus saada vaadittavat matkarahat kokoon oli saada poikkeuksellisen hyväpalkkainen työ heti marraskuun alusta alkaen ja koska sain tuon ammattiaineiden opettajan viransijaisuuden, niin otin sen riemumielin vastaan, koska uskoin sen olleen johdatusta ja luotin Herran hoitavan ’homman kotiin’.

Juuri ennen jouluviikkoa varsinainen rehtori kutsui minut toimistoonsa ja sanoi: ”Opetusministeriö on päättänyt budjetin säästösyistä johtuen lyhentää ammattikoulujen opettajien täydennyskoulutusta 2 kk:lla ja se merkitsee sitä, että se opettaja, jonka sijaisena toimit, tuleekin töihin jo tammikuun alussa, eikä maaliskuussa. Voin järjestää sinulle muita töitä koulussa, jos niin haluat, koska olemme sopineet työsuhteesi pituudeksi 4 kk.” Vastasin rehtorille, ettei hänen tarvitse nähdä enää vaivaa sen suhteen, sillä minulle sopii oikein hyvin se, että työsuhteeni päättyy jo 31.12. Rehtori sanoi suostuvansa siihen ja kysyi, että mitä aion tehdä seuraavaksi?

Kerroin olevani tunnustava kristitty ja olevani varma siitä, että Herra tahtoo minun menevän kibbutsiin, Israeliin ja olen jo 3 kk sitten maksanut menopaluu lentomatkan varausmaksunakin 300 mk! Kerroin saman myös luokkani pojille ja se oli heidänkin mielestään selittämätön ihme! Heitä kiinnosti matkani syy ja sain kertoa sen kaikessa rauhassa. Toivon uskontodistukseni sytyttäneen kipinän myös oppilaitteni sydämiin!  Pidin oppilaistani ja menestyin opetussuunnitelman aikataulusta jälkeenjäämisen kuromisessa umpeen ja kokeiden teossa hyvin, sillä Herra auttoi minua kaikessa!

Karmel-kodissa

Meille tuleville kibbutsnikeille annettiin 2.-8.1.1977 Lempäälässä ’rautaisannos’ Israel-tietoutta ja kerrottiin, mitä saa ja mitä ei saa tehdä Israelissa. Asuimme viikon verran hyvin alkeellisissa olosuhteissa, mäkitupalaisten mökeissä, joissa oli puulämmitys ja sitä tarvittiinkin tammikuun pakkasissa. Se mitä minulle ei kerrottu, oli se, että meidän tuleva työmme oli siten liukuvaa, että joutuisimme työskentelemään usein myös sapatteina. Jos olisin tiennyt sen etukäteen, niin en olisi mennyt ainakaan sellaiseen kibbutsiin! Israelissa oli jo siihen aikaan esim. ortodoksijuutalaisten kibbutseja, joissa ei työskennelty lainkaan sapatteina.

Perillä kibbutsissa

Saavuimme 9.1.1977 Finnairin suoralla lennolla Tel Avivin vieressä olevalle Lyddan lentokentälle, josta meidät noudettiin Ford Transitilla Kibbutz Kiryat Anavim’iin. Se sijaitsee vain 14 km Jerusalemista luoteeseen, Juudean vuoristossa. Kiryat Anavim tarkoittaa ”Viinirypäkelaakso”. Se oli mahtavaa aikaa ja sain kohdata siellä Herran ikuisen rakkauden unohtumattomalla tavalla, jota en tässä kerro lähemmin, koska se on yksityisasia. Herra salli minun saada 8 viikon ajan perätysten aina sellaisen työvuoron, etten kertaakaan joutunut työskentelemään sapattina. Se oli myös muiden mielestä valtava ihme, sillä työtehtävät arvottiin aina edellispäivänä!

Ehdin tehdä myös yhden ns. Tiuul’in eli loman tapaisen 3-päiväisen tutustumismatkan Pohjois-Israeliin muiden kibbutsnikkien kanssa ja vartijanamme oli koko ajan rynnäkkökiväärillä aseistettu sotilas. Työnäni oli syöttää lypsykarjaa ja vasikoita heinillä ja rehulla. Muuan saksalainen farmari, uskonveli Walter, opetti minut noutamaan isolla amerikkalaisella National 5000-merkkisellä kauhakuormuri-traktorilla heinäpaaleja aitauksesta ja sirottelemaan traktorin nivelöidyllä peräkärryllä rehua syöttökaukaloihin ja opinhan minä senkin! 8 vaihdetta eteen ja 2 taakse, huippunopeus 80 km/h, jota tietenkin testasin tasaisella tiellä! Varsinainen vauhtihirmu!

Saamani muistolause

Kävin muutaman kerran Jerusalemissa Sapattina ja jopa arki-iltaisin, sillä viikottaiset 6 työpäivää olivat 6-tuntisia alkaen klo 7 ja päättyen klo 14. Välissä oli tunnin ruokatauko. Ollessani toisen kerran ns. Gordonin Golgatan vieressä sijaitsevassa Puutarhahaudassa ja sen sisällä, sain olla siellä noin 30 min ihan yksin, sillä aurinko oli jo laskemassa ja oli arki-ilta. Istuin vastapäätä Vapahtajamme korotettua hautatasannetta, jossa Hänen kehonsa oletetaan olleen makuulla niinä päivinä, kun Hänen henkensä ja sielunsa olivat Tuonelassa. Minulla oli avoin Raamattu käsissäni ja pyysin Herralta muistolausetta tulevaisuuttani varten, sillä koin silloin, etten ehkä enää tule koskaan käymään tuossa haudassa sen jälkeen. Kun luin Raamattua, niin silmäni nauliintuivat heti seuraavaan jakeeseen, jonka uskoin saaneeni suoraan Herralta: 5. Moos. 4:9
"Ole vain varuillasi ja ota itsestäsi tarkka vaari, ettet unhota, mitä omin silmin olet nähnyt, ja ettei se lähde sinun sydämestäsi koko elinaikanasi, vaan että ilmoitat sen lapsillesi ja lastesi lapsille:"
- Olin ihastuksissani saamastani jakeesta, sillä en olisi voinut edes etsimällä löytää tilaisuuteen sopivampaa jaetta koko Raamatusta! HalleluYah!

Työtapaturma

Todistin töissä juutalaisille ja arabeille ollessani heidän kanssaan kahden. Heittäessäni heinäpaalia, lipesi oikea jalkani seisoessani paalikasan päällä ja oikea lonkkanivel ja lonkkajänne venähtivät niin pahasti, etten kyennyt enää tekemään mitään raskaampaa työtä kahteen viikkoon*). Nuo loput kaksi viikkoa työskentelin eri paikoissa, kuten pesula, hotellin buffet, kibbutsin ruokala, jossa keitin ja paistoin kananmunia, tein salaatteja ja tiskasin. Asukkaita kibbutsissa oli 350, joista suomalaisia volantärejä 30, amerikkalaisia 50, muutama kanadalainen, britti ja saksalainen. Loput noin 250 olivat Israelin juutalaisia. Myös läheisestä Abu Kosha kylästä kävi päivisin noin 50 arabia töissä kibbutsilla, enin osa heistä oli kristittyjä.

*) En ole vieläkään (2013) parantunut siitä lonkkaviasta. Se haittaa minua eniten öisin, sillä jos nukun oikealla kyljelläni, niin lonkkaa alkaa särkeä, eikä veri pääse kiertämään kunnolla oikeaan jalkaterääni. Voin silti juosta pitkiäkin matkoja ja kävellä normaalisti, ilman, että lonkkavaiva estäisi sitä mitenkään.

Erimielisyys

Kun minut lopulta aiottiin laittaa töihin sapattina, niin kieltäydyin. Silloin minut kutsuttiin kuulusteluun kibbutsin johdon luo. He kysyivät syytä siihen, että miksi minä kristittynä kieltäydyn tekemästä töitä sapattina? Sanoin, että olin kysynyt jo ennen Suomesta lähtöä sitä, että saanko viettää sapattia Israelissa ja minulle vastattiin Karmel-kodissa, että Israel on ainoa maa maailmassa, jossa ei työskennellä sapatteina. Uskoin siihen ja siksi tulin tänne. Sen kuultuaan he (Juutalaiset) yrittivät taivutella minua töihin myös sapatteina ja kibbutsin johtajatar kysyi: ”Rakastatko sinä Juutalaisia?” Vastasin: ”Rakastan teitä paljon ja juuri siksi tulin tänne kibbutsiin vapaaehtoistyöhön. Rakastan kuitenkin Israelin Jumalaa yli kaiken ja siksi tahdon viettää sapatit ajallaan. Jos se ei teille käy, niin silloin palaan ennenaikaisesti Suomeen.” Tuo todistukseni teki kaikki läsnä olleet juutalaiset hiljaisiksi. 

Ensi kerralla kerron eräästä suuresta ihmeestä, mikä liittyi äkkilähtöön kibbutsista ja paluusta Suomeen, jossa myös tapahtui suuri ihme ja vielä suurempi ihme sattui Ruotsissa. Kirjoituksen aiheeksi sopii:

Israel, Suomi ja Ruotsi 1977.

Taas on päivä laskenut mailleen ja teillä muilla on vuoro kertoa, mitä Yeshua on sydämellenne antanut!

Olkaa hyvät, kuuntelen tarkkaavaisena J