Asuin Korson keskustan tuntumassa olevassa valkoisessa
kartanossa, sen olohuoneessa. Kävin muutaman kerran auttamassa grilli
Qumranissa, sillä asunnon tarjoaja oli yksi niistä kahdesta uskonveljestä, joille
Adonai Yeshua antoi tuon hankkeen sydämelle. Kaikki voitto tuosta grillistä
meni lyhentämättömänä Israelin avustamiseen. Uskonveljeni nimi on Rauno ja hän
työskenteli stadissa, Kalevankadun varrella Kovaosaset Ry:ssä vahtimestarina, samoin toinen uskonveljeni Paul.
Kerran Rauno pyysi minua tuuraamaan häntä siinä hommassa ja suostuin
ajattelematta asiaa riittävästi. En muistanut sitä, että kyseessä olikin
Sapatti, jolloin en töitä tee.
Ohjesääntö
Kun huomasin työillan olevan Sapatti eli perjantai-ilta,
niin oli jo liian myöhäistä perua lupaustani. Paul antoi ohjeeksi sen, että jos
joku siihen kodittomien miesten asuntolaan
illalla sisälle aikova tuoksuu vähänkin alkoholille, niin hänet tulee pysäyttää
ja sanoa ystävällisesti: ”Huomaan sinun nauttineen hieman miestä väkevämpää, joten
pyydän, että teet pienen raitisilmalenkin korttelin ympäri ja palaa sitten
takaisin, niin lasken sinut sisälle nukkumaan.” Paul varoitti erityisesti
eräästä miehestä, joka oli yhtä lihaskimppua ja jota sanottiin stadin James
Bondiksi (JB). Mies tuoksui usein hieman kaljalle ja oli hyvin herkästi suuttuvaa
sorttia. Hän oli saanut agentin koulutuksen ja kykeni kuristamaan lähes miehen kuin miehen hengiltä 2 min:ssa. Kaikki miehet siinä kaupunginosassa pelkäsivät JB:tä. Hän oli keholtaan kuin roomalainen painija, kaulansakin lihaksikas ja yhtä paksu kuin pää, ei ollut mistään kohtaa kehostaan läski, vaan täynnä lihaksia ja nopealiikkeinen. Hän oli ylpeä siitä, että muut pelkäsivät häntä.
Kamppailu JB:n kanssa
Kun vartiovuoroni oli lähes lopuillaan, niin JB aikoi mennä sisälle. Hän tuoksui kaljalle. Pysäytin hänet ja pyysin häntä ystävällisesti tekemään ensin
kierroksen korttelin ympäri, että enimmät kaljanhöyryt haihtuvat ja sitten hän
saisi tulla sisälle nukkumaan. JB suuttui heti silmittömästi ja huusi: ”Sinunlaisesi pojan nulikka ei minua komentele! Nyt kun olemme kahden, niin minäpä kuristan sinut
hengiltä!” Olin siihen aikaan laiha, koska olin paljon paastonnut ja rukoillut,
joten yritin ensin paeta takaoven kautta ulos sisäpihalle, mutta se ovi oli
takalukossa. JB juoksi perässäni, kun kiersin ison pöydän ympäri ja juoksin takaisin
vartiopöydän eteen.
Äksonia!
Tajusin, ettei minun pidä yrittää juosta alas etuoven
suunnassa olevia jyrkkiä rappuja päästäkseni ulos kadulle, koska JB oli liian lähellä takanani ja olisi voinut
kampata minut, jolloin olisin lentänyt päistikkaa alas ja silloin hän olisi saanut minut kiinni. Minulla oli lisäksi
huono omatunto siitä, että rikoin Sapattia. Siksi en rohjennut huutaa edes
Jeesus-nimeä avuksi. Kun käännyin JB:tä vastaan, niin näin ikään kuin itse saatana olisi katsonut hänen silmiensä kautta minuun ja sanoin: ”Minä en hengestäni
helpolla luovu. Sinä tulet minua vastaan omaan voimaasi luottaen, mutta
minä tulen sinua vastaan Herra Sebaotin Nimeen. Katsotaan miten tässä käy!”
JB:n ilmalento
Sain heti valtavat voimat! Tartuin heti JB:tä rinnuksista kiinni ja
ennen kuin hän ehti tehdä mitään, olin nostanut hänet ilmaan ja aikeissa
heittää hänet pää edellä kohden ylös vieviä kivirappuja. Sekunnin murto-osassa
tajusin, että jos sen teen, niin JB:n kallo murtuu ja minä en tahdo miesparkaa tappaa! Kun hän oli jo matkalla pää
edellä kivirappua kohden, niin tarrasin häneen ilmassa kiinni, käänsin hänet ja
annoin hänen hitaasti kaatua kivilattialle selälleen alleni, laittaen samalla oikean kämmeneni hänen takaraivolleen suojaamaan sitä iskulta kivilattiaa vasten. Menin heti hajareisin hänen päälleen ja
pidin hänen selkänsä lattiaa vasten allani, vaikka hän kuinka kiemurteli ja punnersi tehden siltaa allani. Hän yritti myös tavoitella kaulaani kuristaakseen minut, mutta ei yltänyt kurkkuuni, sillä minulla oli pidemmät kädet. Tähän sopii Raamatun jae: "(YHWH,) Sinä vyötät minut voimalla sotaan, sinä painat vastustajani minun alleni!" Ps.18:40
Paul ällistyi!
Siinä maatessani JB:n päällä ja JB:n yrittäessä turhaan
vapautua otteestani, saapui Paul vartiovuoroon ja kysyi ällistyneen näköisenä:
”Mitä ihmettä täällä tapahtuu?” Vastasin: ”Me tässä JB:n kanssa otettiin vain mittaa toisistamme ja
katsottiin kumpi on kovempi jäbä.” JB tajusi tilanteen koomisuuden ja hänellekin tuli lopulta hymy kasvoille ja laskimme
hänet hikisenä sisälle nukkumaan vuoteeseensa. JB ei ole enää sen jälkeen häiriköinyt, sillä hän muisti saamansa opetuksen. Hän tiesi siitä alkaen, että
olisin voinut vahingoittaa häntä ja peräti tappaa hänet, jollen olisi säälinyt häntä
lähimmäisenäni. Hän tajusi, että Herra auttoi minua painissakin! Toivon JB:n etsineen ja löytäneen Adonai Yeshuan Vapahtajakseen!
Muuta toimintaa
Raunolla ja Paul’illa oli toinen työpaikka Kalevankadun
varrella olevassa Kirja- ja Kasettikeidas ry:ssä. Se oli hyväntekeväisyystyötä,
josta ei maksettu heillekään palkkaa ja olin siellä kuukauden ajan apuna vapaaehtoistyössä. Koska en löytänyt maallista työtä, niin päätin tehdä hengellistä työtä, jota oli tarjolla. Jouten olo olisi ollut mielestäni syntiä. Kaikkien terveiden ja työkykyisten ihmisten tulee tehdä työtä, jotta sairaista, vanhuksista, työkyvyttömistä ja orpolapsista voidaan pitää taloudellisesti huolta!
Toimintatapa
Mennessäni tuohon työhön sanoin heti Raunolle ja Paul’ille,
etten odota heiltä, vaan Herralta palkkaa. Koska kaverini olivat perheellisiä,
niin heillä ei ollut aina aikaa olla tuossa toisessa työssä, mutta minulla oli,
koska olin työttömänä eli maallista työtä vailla. Tuohon pieneen
liikehuoneeseen, ala 20 m2, kuului pieni takatila, jossa oli keittolevy,
lavuaari ja wc. Toiminta oli sellaista, että kuka tahansa uskis sai tuoda
ilmaiseksi jaettavia kristillisiä kirjoja, monisteita ja kasetteja. Emme myyneet mitään, vaan kaikki oli ilmaista, jopa tee- ja kahvitarjoilu vaatimattomine voileipineen! Kerran muuan venäläinen diplomaattikin tuli juttelemaan pitkäksi aikaa sisälle, nähtyään näyteikkunassamme ison valokuvan Torinon käärinliinoista. Lisäksi
suoritimme esirukouspalvelua niille, joilla oli jokin akuutti hätä tai tarve.
Minulla oli tapana tulla sinne heti aamulla ja laskea Rauno ja Paul perheittensä pariin tarpeen mukaan ja imuroida
liikehuone illan päätteeksi, tiskata tiskit ja sulkea ovi klo 17:30.
Einon hätä
Kerran koin, että minun tulee pitää ovea auki kauemmin ja tein niin. Juuri sinä iltana tapahtui, että muuan nuorukainen, Eino (peitenimi) tuli
sisälle ja koska olimme kahden, niin hän kertoi minulle kyllästyneensä elämään. Einolla
oli puhevika ja hän kertoi kokevansa, että oli täysin epäonnistunut elämässään.
Hän oli turhaan yrittänyt etsiä työpaikkaa jo lähes kahden vuoden ajan. Hänellä ei
ollut ketään ystävää, eikä hänellä ollut kotiseurakuntaa. Hän oli käynyt joissakin
seurakunnissa, mutta kukaan ei ottanut kontaktia häneen eikä huomannut häntä. Eino alkoi itkeä ja pyysi, että rukoilisin hänen puolestaan. Pyysimme yhdessä taivaan
Isältä Jeesuksen nimessä, että Eino saa viikon kuluessa uskovan ystävän, hyvän
työpaikan ja kotiseurakunnan! Sitten kiitimme ja ylistimme taivaan Isää niistä Jeesuksen nimessä!
Eino sai kaikki heti!
Noin viikkoa myöhemmin Eino soitti ja kertoi saaneensa ne
kaikki kolme asiaa rukousvastauksena sen saman päivän iltana, jolloin niitä
yhdessä rukoilimme! Kotimatkalla muuan nuori mies tuli hänen luokseen ja antoi
trakun. Eino alkoi jutella hänen kanssaan ja mies vei Einon iltakokoukseen Saalemiin, josta tuli hänelle koti-srk! Kävi ilmi, että joku muu oli juuri sinä iltana (Einon ollessa Saalemissa) soittanut Einon äidille ja tarjonnut Einolle työtä eräässä varastossa, josta hän sai vakinaisen työpaikan heti seuraavana päivänä! Yllättäen se sama mies oli töissä juuri siinä varastossa ja hänestä tuli Einolle hyvä työtoveri ja uskonveli! Voi vain arvata, miten kiitollinen Eino oli ylhäältä saamastaan pikaisesta avusta ja annoimme siitä kaiken
kiitoksen ja kunnian Herralle!
Palkanmaksu
Kun kuukausi oli lähes kulunut ja koin, että minun on aika palata
Suomesta parin päivän päästä Ruotsiin, niin kuiskasin sydämessäni Herralle: ”Herra,
missä se minun palkkani viipyy?” Seuraavana päivänä muuan hyvä uskonveli, Kalevi
(Kale) Seeström, jota en ollut tavannut aikoihin, tulla tupsahti siihen
liikehuoneistoon ja hämmästyi tavatessaan minut. Kerroin olevani töissä siellä
ja Kale sanoi palaavansa takaisin seuraavana päivänä ja tuovansa sinne
evankelioivia kirjoja. Ne hän toikin silloin ja kun istuimme pöydän ääreen
kahdestaan, niin hän kysyi, että mitä aion tehdä jatkossa, koska kerroin päättäväni
työt siellä sinä päivänä. Sanoin matkustavani äidin luo Ruotsiin. Kale otti
lompakon esille ja tyhjensi sen pöydälle sanoen: ”Sitten sinä tarvitset
matkarahaa. Tässä sulle 700 mk!” Tähän sopii Raamatun jae: ”Katso, vanhurskas saa palkkansa jo maan päällä, saati sitten jumalaton
ja syntinen!” Snl. 11:31
Liikaa liksaa!
Myös Rauno ja Paul antoivat vähästään minulle, 333 mk
kumpikin eli 1/3 kk-palkastaan. Palautin sen heille myöhemmin, sillä koin heidän tarvitsevan sen
itse. Heillä oli kummallakin kaksi pientä lasta. En ollut pyytänyt heiltä
mitään, en tosin Kaleltakaan, mutta Kale oli poikamies ja omisti firman, joten hänellä oli varaa antaa ja
hän oli todella oppinut sen hengellisen elämän tosiasian, että: ”Autuaampi on antaa kuin ottaa!”
Kale on ollut jo Herran luona reilut 10 vuotta. On todella suuri ilo saada
tavata hänet kerran ikuisuudessa. Olen hänelle suuressa kiitollisuuden velassa!
Ensi kerralla kerron, mitä todella suuria ihmeitä Adonai Yeshua teki minulle
ollessani töissä Boråsissa, Ruotsissa pikkuveljeni Klaussen automaalaamossa,
nimeltä Lackans Billackering 16.10.1978 – 28.2.1979! Nyt en ehtinyt kertoa
siitä, vaikka alun perin aioin niin tehdä. Nimeksi aiheelle sopii: Ruotsiin 1978!
Taas on tullut aika teille muille kertoa jokin
mielenkiintoinen vaihe ja opetus elämänne varrelta, mikä sivuaa jotain Raamatunkohtaa!
Olen kuulolla J
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti