Osa 17: Johdatusta keväällä 1976

Esipuhe

Tällä kertaa ovat aiheena ne tapahtumat, jotka erityisesti muistan siitä, miten Korkein johti minua sen jälkeen, kun lähdimme Antin kanssa Turun Paattisilta Antin hirsitaloon Kyrön Karinaisiin. Sitä ennen on hyvä mainita, että pidimme Paattisilla isäntätalon naapurissa kotikokouksen, jossa Antti pyysi minua rukoilemaan Pyhän Hengen täyteyttä naapurin rouvalle. Pitkän rukouksen jälkeen tuli läpimurto. Nainen riemuitsi niin, että hyppäsi halaamaan minua, mikä oli pienoinen järkytys hänen aviomiehelleen J

Karinaisissa

Antilla oli vaimo ja kaksi poikaa. Antti oli saanut talonsa tontin lahjana ja rukoillen hän oli itse rakentanut oikein hyvän ja kodikkaan 2-krs-hirsitalon. Olin heidän vieraanaan muutaman päivän ja asuin yläkerrassa, jossa oli jokin aika minua ennen asunut Heikki ja Eija Hursti. Koin siellä ollessani, että on taas aika palata Helsinkiin. Rukoilin koko aamupäivän yläkerrassa, jossa oli niin kylmä, että hengitysilma höyrystyi, koska sitä ei oltu lämmitetty aikoihin. Lopulta sain voiton, kun koin uskonrukouksen ’menneen läpi’ eli yltäneen Korkeimman valtaistuimelle asti ja aloin kiittää riemullisesti Herraa! Menin sitten alakertaan ja kerroin, että nyt minun on aika palata Helsinkiin. Antti heitti minut autollaan juna-asemalle.

Espoon Tuomarilassa

Menin Hesassa Siionseurakuntaan sinä iltana. Istuin salin takaosassa ja kokouksen lopulla tunsin ensin taistelun Hengessä ja heti sen jälkeen muuan nuorehko uskonveli taputti takaa olalleni ja sanoi: ”Missä olet ollut, kun en ole nähnyt sinua täällä pitkiin aikoihin?” Vastasin olleeni Turun seudulla ja tulleeni juuri tänään Hesaan. Sitten se nuorukainen kysyi: ”Onko sinulla majapaikka jo tiedossa?” Vastasin, että Herralla on se jo tiedossa ja Hän kertoo siitä minulle ajallaan. En tuntenut tuota nuorukaista lainkaan nimeltä, sillä en ollut aiemmin jutellut hänen kanssaan, siksi kutsun häntä tässä Reijoksi.

Reijo sanoi: ”Sopisiko sinulle tulla asumaan tilapäisesti luokseni kaksioon, Espoon Tuomarilaan, sillä kaverini sekosi yllättäen eilen ja joutui mielisairaalaan. Voisit nukkua hänen vuoteessaan ilman kustannuksia?” Suostuin ja menimme sinne lähijunalla. Juttelimme illalla ja saatuani tietää Reijon olevan postinjakaja ehdotin makuulle menoa varhain, koska hänellä oli aikainen herätys. Siellä oli hyvin rautapitoista vesijohtovettä, sillä lavuarit ja WC-pönttö olivat tumman ruskeiksi värjäytyneitä. Viivyin siellä kolme päivää ja kävin joka päivä rukoilemassa läheisessä metsässä johdatusta seuraavalle uskonaskeleelle.

Sana Herralta

Sain kolmantena päivänä sanan Herralta: ”Lähde uskossa pois asunnostasi, niin voin palauttaa mielisairaalaan viedyn nuorukaisen takaisin asunnolleen!” Ymmärsin voivani tuolla tavalla toimia sen sairaan kaverin paranemisen välikappaleena ja mieleeni muistui Raamatusta jakeet: Hebr. 11:1-2 1. Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy. 2. Sillä sen kautta saivat vanhat todistuksen. Kirjoitin pienen viestin kaverille ja laitoin siihen klemmarilla 50 mk setelin ruuasta ja vieraanvaraisuudesta ja kerroin lähteväni uskossa pois, jotta hänen kaverinsa voi palata asuntoonsa. Myöhemmin sain Reijolta kuulla, että juuri saman päivän iltana hänen kaverinsa oli parantunut ja palannut asunnolleen!

Seuraava asunto

Sain uskovien asunnonvälityksestä tarjouksen kalustetusta huoneesta ’Freda’ 30:stä. Kun tulin katsomaan asuntoa, niin oli jo 4.3.1976. Vanhahko nainen, nimeltä Braine Berlin asui samassa suuressa huoneistossaan, samoin hänen palvelijattarensa ja ihmetteli, kun huone oli aiempina vuosina mennyt aina nopeasti tarvitsijalle, mutta nyt kaikki kävijät vain lähtivät hiljaisina pois? Kerroin Brainelle, että tällä kertaa sen piti odottaa minua J. Vuokrasin asunnon. Kun tarkastelin Brainen kirjahyllyä, näin siellä Pentateukin (viisi Mooseksen kirjaa) hepreaksi ja kysyin häneltä, että onko hän juutalainen? Hän sanoi olevansa ja kertoi tulleensa leskeksi muutama vuosi sitten ja olleensa eläkkeellä jo jonkin aikaa.

Hänellä ei ollut lainkaan lapsia, sillä hänen oli pitänyt paeta Saksasta ensin Venäjälle ja sieltä Suomeen. Ahdingossa ollessaan he päättivät olla hankkimatta lapsia. Braine piti minusta hyvää huolta, kuin olisin ollut hänen poikansa! Joka Sapatti hän toi minulle pyöräkärryllä teetä ja voilla voideltuja leipiä. Palasokeri oli hopea-astiassa ja ne otettiin hopeaisilla ottimilla. Keskustelimme noin tunnin uskonasioista. Hän huomasi, etten tyrkyttänyt hänelle ja siksi hän kuunteli tarkkaavaisesti minua. Kerran kun olin kertonut erään suurista Herran tekemistä ihmeistä, löi seinäkello viiden lyönnit ja Braine tokaisi: "Koska kello löi lyöntinsä juuri nyt tuota kertoessasi, niin puhuit totta!" Hymyilin ja vastasin, että oikein sanottu ja että puhun muulloinkin totta J Rauha hänen muistolleen!

Työpaikan etsintää

Aloin etsiä sopivaa työtä ja sain 1.4.1976 alkaen opettajan viransijaisuuden Etelä-Espoon kansalaiskoulussa. Työ kesti 2 kk ja rehtorina toimi muuan 2 m pitkä uudestisyntynyt pohjalainen mies. Hän iloitsi, kun kerroin olevani tunnustava kristitty ja pyysi minua pitämään aamunavauksen keskusradion kautta. Pidin sen ja tehtäviini kuului opettaa 7. ja 8. luokkalaisille metalli- ja puutöitä ja koneenpiirustusta. Minulla oli tapana oppitunnin loputtua ja välitunnin jo alettua kertoa mielenkiintoisia otteita koetusta uskonvaraisesta elämästä ja se kiinnosti useimpia heistä.

Pyöränkumi pamahti

Kerran kun olin kertonut metallityötunnin loputtua erään stoorin, lähtivät muut oppilaat välitunnille, mutta muuan pieni 13-vuotias poika, peitenimeltä Urpo, jäi luokkaan ja kysyi, että saisiko hän kertoa erään oudon tapauksen? Sanoin, että kernaasti voit kertoa! Sepäs olikin ihmeellinen tarina!

Hän kertoi sen tapahtuneen muutama vuosi sitten, muistaakseni hänen ollessa 8-vuotias. Hän oli saanut uuden pyörän, jossa ei ollut valoja ja hänen äitinsä oli varoittanut häntä ajamasta kovin kauas kotoa etenkään illan tullen. Hän oli iloissaan unohtanut varoituksen ja ajanut kaverinsa kanssa useiden kilometrien päähän melko myöhään illalla. Silloin siellä kaukana hänen pyöränsä takakumi pamahti ja tyhjeni! Voihan surku, kun Urpoa alkoi pelottaa, että miten hän nyt ehtii kotiin ajoissa. Silloin hän muisti isoäitinsä neuvon: ”Rakas Urpo, jos joskus joudut tukalaan tilanteeseen, niin rukoile Jeesukselta apua, niin Hän auttaa!”

Pumppausihme

Urpo risti kätensä ja rukoili sanoen: ”Rakas Jeesus, kun minä nyt pumppaan kumiin ilmaa, niin anna sen pysyä siinä kotiin asti. Kiitos!” Tapahtui suuri ihme! Kun Urpo pumppasi, niin ilma pysyi kumissa! Urpo ajoi kaverinsa kanssa pyörällä kotiin asti ja kun hän laittoi pyöränsä kotioven viereen seinää vasten, niin kuului vain: ”SSSSSSSSSSsss” ja takakumi tyhjeni kokonaan! Siinä oli iso reikä! Urpo kysyi, että auttoiko Jeesus todella häntä tuossa? Vakuutin, että aivan varmasti Jeesus auttoi häntä ja oli hyvä, että Urpo kertoi siitä minullekin! Oppilaat kiittivät minua tuosta 2 kk:n rupeamasta, eräskin oikein yksityisesti ja sanoi: "Sä olit hyvä ope!" Vaikka hän oli ujo, niin hän rohkeni sanoa tuon ja arvostin sitä.

Kiven sisällä

Seuraavaksi sain töitä Helsingin Keskusvankilasta, Sörnäisissä. Se oli teollisuusvankila, jossa valmistettiin autojen rekisterilaattoja ja tienvarsikylttejä. Työpaikkani oli Kilpimaalaamossa, jossa tein päivittäin kemialliset analyysit lipeäliuoksista, joilla puhdistettiin alumiinilevyt ennen niiden tarroitusta ja lopuksi ne lakattiin ja uunitettiin. Vangit olivat enimmäkseen suurrikollisia, murhaajia, jopa useita murhia tai tappoja tai törkeän pahoinpitelyn tehneitä, sekä rikoksen uusijia. Luin alaisteni rikosrekisterit, jotta ymmärtäisin paremmin heidän taustansa.

Kaikkein hurjimmat rikokset tehnyt vanki (vain hänen nimensä enää muistan heistä) kuunteli minua tarkkaavaisesti ja nuhteli niitä, jotka suhtautuivat puheisiini hieman ivallisesti. Muilla työmestareilla oli revolveri vyöllään, mutta minä en ottanut sellaista, sillä luotin Adonai Yeshuan apuun. Vangit saivat pienen palkan työstään, lähinnä taskurahaa, mutta suurin etu oli siinä, että työtä tehden vankinaoloaika kului 'nopeammin' kuin jouten ollessa ja vangit kokivat olevansa hyödyksi yhteiskunnalle.

Raamattutunteja 5 pv viikossa

Sain viransijaisuuden Helsingin Keskusvankilasta, jossa toimin työmestarin sijaisena 2 kk. Pyysin lupaa vankilan johdolta alkaa pitää raamattutunteja vankilan Kryptassa ja sain luvan. Koska kyseessä oli teollisuusvankila, niin pidin siellä viitenä pv:nä viikossa tunnin mittaisen hartaustilaisuuden, johon sai osallistua halukkaat vangeista, vanginvartijoista, työmestareista ja muista toimihenkilöistäkin.  Kun muut työmestarit huomasivat minun olevan tunnustava kristitty, niin he pyysivät minua kiertämään kilpimaalaamossa ja kertomaan vangeille, miten tullaan uskoon, sillä vaikka nuo työmestarit osastollani eivät itse olleet uskossa, niin he kertoivat pitkän työelämänsä aikana havainneensa, että vain ne vangit, jotka olivat tulleet aidosti uskoon, eivät enää palanneet ’kiven sisään’, muut palasivat! Tein niin.

Kastejuhlat vankilassa

Ruokatunti oli 1 h 15 min ja porukka ehti hyvin syödä ruokansa/eväänsä 15 min:ssa ja rientää Kryptaan. Muistui mieleen hauska tapaus siltä ajalta J Muuan kaverini oli tullut uskoon noin vuotta aiemmin, mutta joutui vankilaan entisistä rikoksistaan, vieläpä suljetulle osastolle, koska hän ei sopeutunut vankilan kuriin riittävän pian. Sain luvan hakea hänetkin Kryptaan ja hän tuli mielellään sinne tuoden pari uskoon johdattamaansa nuorukaista mukanaan.

Hän oli anonut lupaa päästä kastamaan ne kaverinsa Siionseurakunnassa upotuskasteella, mutta ei ollut saanut. Sitten hän keksi kastetavan: Hän täytti ruokalassa useita satoja litroja vetävän keskuskeittiön kattilan vedellä ja kastoi siinä kaverinsa ’kiven sisällä’ J. Kastetut riemuitsivat suuresti päästyään oikeaoppisten uskovien joukkoon! Kyllä minua nauratti sen kuullessani! Muistan vielä hyvin kaverini nimen, mutta en kerro.

Ensi kerralla kerron, miten sain ammattiaineiden opettajan ja samalla luokanvalvojan viransijaisuuden Matinkylän ammattikoulusta, Espoosta ja sen jälkeen Herra johdatti minut kibbutziin, Israeliin.

Kirjoituksen nimeksi sopii: Kibbutziin, Israeliin 1977

Nyt on teilläkin tilaisuus kertoa elämänne varrelta tapahtuma, johon liittyy Adonai Yeshuan johdatusta!

Olkaa hyvät, olen kuulolla J