Osa 16: Joulukuun 3 ihmettä 1975

Esipuhe

Lupasin viime kerralla kertoa tänään kolmesta ihmeestä, jotka tapahtuivat vuoden 1975 lopulla. Asuin Hiljan poismenon jälkeen hänen vuokra-asunnossaan vuoden 1975 loppuun. Asunnon pakastin ja jääkaappi olivat täynnä ruokaa, mikä riitti siihen asti, kunnes sain tilin STV:ltä, jossa työskentelin teollisuusvartijana, työpisteenäni Elannon Autohallit ja kiinteistöt Helsingin Sörnäisissä. Kaksiossa oli Hiljan irtaimisto, jota samalla valvoin.

Perunkirjoitus

Hiljalla oli neljä aikuista lasta, joista nuorimman nimi oli Samuel. Hänen sisaruksensa valitsivat hänet uskotuksi mieheksi, koska Samuelilla oli liki 20 vuoden ajan kokemusta kiinteistönvälittäjänä, tosin Floridassa, USA:ssa. Samuel ilmaantuikin samaan kaksioon, jossa hän sai asua toisessa huoneessa. Hän ei olisi halunnut ottaa vastaan uskotun miehen hommaa, koska hänen suomenkielentaitonsa ja tietonsa Suomen byrokratiasta oli jo melko vähäistä. Muistan, miten Hilja rukoili päivittäin juuri Samuelin uskon uudistumisen puolesta. Samuel oli ollut nuorena uskossa, mutta maailman houkutukset olivat saaneet hänet lumoihinsa. Hiljalle oli muuan naisprofeetta profetoinut, että Herra tulee vastaamaan Hiljan moniin rukouksiin ja uudistaa Samuelin uskossaan, mutta vasta pian sen jälkeen, kun Hilja on jo otettu pois.

Samuelin taivuttelu

Huomasin, miten Herra pisti Samuelin hyvin ahtaalle tämän sisarusten kautta, pehmittääkseen Samuelin nöyrtymään edessään. Hänet uhattiin ampua ja kun hän meni Meilahden sairaalaan tarkoituksena saada jotain rauhoittavaa lääkettä siihen syvään suruun, mikä aiheutui äitinsä poismenosta, niin hoitaja luuli häntä narkkariksi ja lukitsi hänet huoneeseen. Kun Samuel katsoi verhon raosta ja näki hoitajan täyttävän jonkin ison rokotusputkilon epämääräisellä nesteellä, niin hän pakeni maan tasalla olevan huoneen ikkunasta pihalle ja juoksi taksiasemalle potilaan valkoiset vaatteet yllään J. 

Hän tuli asunnolle sellaisissa vaatteissa, potilaan puukengät jaloissaan, syöksyi kylpyhuoneeseen, otti sieltä peseytymis- ja parranajovälineensä nopeasti laukkuun, ripusti kameran kaulaansa ja sanoi menevänsä lentoasemalle. Sanoin hänelle, että olisi viisasta vaihtaa ne potilasvaatteet siviilivaatteisiin. Silloin hänkin tajusi humoristisen tilanteen ja oli kanssani samaa mieltä. Kohta hänen lähtönsä jälkeen tuli asunnolle kaksi poliisia, jotka sanoivat Samuelin anastaneen puukengät ja potilasvaatteet. Kerroin syyn siihen ja poliiseille riitti se, että lupasin palauttaa ne kaikki Meilahteen.

Samuelin uudistuminen

Samuel palasi mieli murtuneena samana iltana asunnolle ja sanoi, että hänet estettiin poistumasta maasta, koska hänen nimissään olevaa autoa oli parkkeerattu väärin kuukauden ajan milloin missäkin ja sakot olivat maksamatta! Kun kerroin kahden poliisin vierailusta koskien hänen käyntiään Meilahdessa, niin Samuel sanoi: ”Nyt nämä ongelmat riittävät minulle. Polvistun tähän vuoteen viereen ja rukoiletko Lefa minulle armoa Herralta, sillä tahdon palata Hänen yhteyteensä?” Rukoilin Samuelin puolesta ja julistin hänelle hänen syntinsä anteeksi Jeesuksen Nimessä ja veressä. Kerroin hänelle myös häntä koskevasta profetiasta. Hän palasi ajan mittaan takaisin USA:han. Koska hän ei voinut omantunnonsyistä enää toimia kiinteistöalalla siellä, niin hänen vaimonsa otti hänestä eron ja Samuel muutti Keski-Suomeen asumaan.

Tärkeä rukousaihe

Noihin aikoihin minua askarrutti, miten suhtautua lepopäivään. Miksi jotkut kristityt viettivät Sapattia lepopäivänään ja useimmat sunnuntaita? Rukoilin Herralta vastausta: ”Herra, olen uskossani vielä nuori ja olen varma, että Sinulla on Suomessa useita sellaisia pyhiä, joille olet kirkastanut tuon oikean lepopäivän ajankohdan. Pyydän siis, että lähetät yhden sellaisen opastamaan minua siinä ja osoittamaan Raamatusta, miten asia todella on. Kiitos!”

Erikoinen johdatus

Muutaman päivän kuluttua sattui niin, että muuan villi kristitty veli järjesti valetilaisuuden. Hän ilmoitti lehdessä David Wilkersonin tulevan erääseen pieneen kokoushuoneistoon pitämään EV-tilaisuutta tiettynä pv:nä. Menin mielenkiinnosta katsomaan, mitä oli tekeillä? Myös eräs tuttu profeetta tuli sinne. Ihmisiä oli tullut bussilasteittain kauempaakin tuohon tilaisuuteen ja huoneisto oli täynnä kansaa. Se villi kristitty veli sanoi saaneensa puhelimitse tietää, että Davidin lento olisi muka tunnin myöhässä ja hän sanoi lukevansa siihen saakka yleisölle juuri kirjapainosta tullutta uutta, omaa kristillistä kirjaansa. 

Kesken hänen lukemistaan tilaisuuteen tuli Teen Challence’sta eräs suomalainen uskova veli, joka sanoi tämän kokouksen olevan rikollista touhua ja täyttä bluffia, sillä hän oli jo edellispäivänä soittanut lehti-ilmoituksen johdosta Davidille ja kysynyt, että oliko tämä todella tulossa Suomeen tänään? David ei ollut sopinut mitään sellaista. Silloin kokous keskeytettiin ja kysyin profeetta Antilta, jonka tiesin asuvan Turun seudulla, että oliko hänellä jo yösija tiedossa? Hänellä ei ollut ja hän tuli mielellään asunnolleni, josta Samuel oli tuolloin jo poistunut.

Sapatin merkitys

Asunnollani hän sanoi, että oli saanut sydämelle osoittaa minulle Raamatun avulla, miksi Sapatinvietto  on Herralle mieleen! Kävimme läpi Raamatusta useita kohtia ja vakuutuin hänen olevan rukousvastauksena Herran minulle oppaaksi lähettämä veli. Muistin, kuinka hän oli jo aiemmin Jeesus-talolla kerran, ollessamme kahden kesken hieman kauempana muista, sanonut, että Herra on sanonut hänellä olevan minulle asiaa, jonka hän voi kertoa vain kahden kesken. Hän kertoi kyseessä olleen tuo Sapatinvietto. Lyhyesti sanoen: Herra ei ole koskaan kumonnut juutalaista Sapattia, eikä ole korvannut sitä Kristityille sunnuntailla. Sapatti ei ole pelastuksen ehto, mutta sen vietto osoittaa kuuliaisuutta Herraa ja Hänen Sanaansa kohtaan!

Hyasintti-ihme

Jouduin olemaan 12 h:n työvuorossa teollisuusvartijana jouluaattoiltana klo 23:en asti. Olin aika masentunut, sillä en päässyt tapaamaan muita uskovia tuolloin. Joulu ei ollut minulle tärkeä, vaan vapaa-aika ja uskon ystävät. En jaksanut noin pitkän työvuoron päätyttyä juuri muuta kuin hieman lukea Raamattua, syödä ja mennä levolle, sillä joulunpyhien ajan minulla oli tuo 12-tuntinen työvuoro päivittäin. Tuona aattoiltana rukoilin Herraa ajatellen näin: ”On niin ikävää olla täällä töissä tänään. Voisitko ilahduttaa minua ja antaa minulle vaikkapa joulukukan?” Tunsin Herran kysyvän: ”Millaisen kukan haluaisit?” Pohdin seuraavaa: ”Tahdon hyasintin. Valkoinen tarkoittaa minulle antamaasi lahjavanhurskautta, sininen tarkoittaa Sinun uskollisuuttasi ja vaaleanpunainen sitä, että Sinä rakastat minua. Valitse Sinä, Herra, mieleisesi väri!”

Iso vaaleanpunainen hyasintti!

Olin jo unohtanut tuon rukoukseni ja kellon lähetessä 23:a kuulin korkokenkien kopinaa jalkakäytävältä. Se kaikkein kaunein myymäläauton rahastajatar riensi luokseni ja hän kantoi suurinta koskaan näkemääni vaaleanpunaista hyasinttia ja sanoi: ”Lefa, tämä on sulle! Saanko käydä hakemassa autostani pienen kaljalastin omaan laskuuni?” Se oli kiellettyä, mutta sanoin: ”Hae niin paljon kuin haluat ja palaa tänne.”

Tultuaan iso kaljalasti mukanaan kerroin hänelle rukouksesta ja miten Herra käytti häntä siinä välikappaleenaan. Nainen puhkesi itkuun ja sanoi lukeneensa kopissani seinälle laittamani joulukortin ja pitäneensä sen kauniista kuvasta ja aivan erityisesti sen tekstistä:
”Kristus on Lain loppu, vanhurskaudeksi jokaiselle, joka uskoo!” Room. 10:4.
Sitten hän sanoi tulevansa pian takaisin. Hän toi mukanaan Raamatun ja sanoi lukevansa vain Jobin kirjaa, koska hänelläkin on ollut niin paljon surua elämässään. Hän oli todella kaunis yksinhuoltaja, hiilenmustat vyötärölle ulottuvat tuuheat hiukset, muodokas vartalo, virheettömät kasvot ja syvän siniset silmät. Ihmettelin, että miten joku mies oli saattanut hyljätä hänet? Näin miten hän oli alleviivannut lähes kaikki jakeet Jobin kirjasta ja kastellut sen lehdet kyynelillään, koska sen lehdet olivat juuri siten rypistyneet. Voi miten ihana nainen! Rukoilin hänen ja teini-ikäisen tyttärensä puolesta kauan aikaa.

Turun Paattisiin

Se profeetta Antti sai kuulla, että muutan pois asunnostani 30.12.1975 ja hän haki minut silloin autollaan ja menimme ensin Turun keskustaan erään hänelle tutun pariskunnan luo. Sieltä jatkoimme erään hänen hyvän ystäväperheensä luo Turun Paattisiin, jossa vietimme 2 kk ja jossa kirjoitin tekstaten valmiiksi käsikirjoituksen kirjaan nimeltä: ”Kuka on Ilmestyskirjan Peto?” Luimme useita erilaisia lähdeteoksia, rukoilimme ja pohdimme yhdessä tuota aihetta. Ne 2 kk olivat kovien pakkasten aikaa, mutta asuimme omakotitalon lämpimässä yläkerrassa ja käsikirjoitus valmistui ajallaan. Teimme päivittäin pitkän kävelylenkin lumisessa metsässä. Otimme käsikirjoituksesta 50 kpl:n painoksen Turun Yliopiston kirjastossa. (Tuo painos ja lisäpainoksetkin ovat jo ajat sitten jaetut, mutta minulla on koko se käsikirjoitus kopioituna vanhan saarnaajan Raamatun leveihin reunamarginaaleihin.)

Ensi kerralla kerron siitä, miten muutin Espoon kautta takaisin Helsinkiin. Nimeksi aiheelle sopii: ”Johdatusta keväällä 1976”

Nyt on se aika illasta, jolloin teillä muilla on vuoro kertoa, mikä Raamatunkohta on teitä puhutellut jossakin elämänne vaiheessa? 

Olkaa hyvät, kuuntelen J