Kerron nyt mielenkiintoisesta seikkailusta, jonka tein
vuoden 1973 alussa. Sille sopiivat perusteluksi seuraavat Adonai Yeshuan varoitukset ja apostoli Paavalin neuvo Timoteukselle:
Mark. 12:24 Yeshua sanoi heille: "Ettekö te siitä syystä eksy, kun ette tunne Kirjoituksia, ettekä Elohimin voimaa?” ja 2. Tim. 3:15 ja koska jo lapsuudestasi saakka tunnet pyhät Kirjoitukset, jotka voivat
tehdä sinut viisaaksi, niin että pelastut uskon kautta, joka on HaMashiach
Yeshuassa.” Huomasin näet eräiden uskovien kaverieni eksyneen kavaliin
harhaoppeihin ja päätin tehdä voitavani, etten itse eksyisi. Sovin
Jeesus-kommuunissa asuvien kavereitteni kanssa, että menen tutkimaaan Raamattua stadin Vapaakirkon
omistamaan talviasuttavaan hirsihuvilaan enintään 2 kk ajaksi tammikuun
alusta alkaen.
Olin sitä ennen jo irtautunut työstäni Oy Strömberg Ab:ssa ja päättänyt lukea koko Raamatun kannesta kanteen ääneen läpi ja tehdä siihen 12:lla eri puukynävärillä eri aiheiden alleviivauksia ja sitä varten varasin aikaa 2
kk. Sain siksi ajaksi käyttööni tuon hyvän ja rauhallisen, luonnon keskellä sijaitsevan paikan. Olin käynyt siellä jo edelliskesänä ja viihtynyt siellä. Minun ei tarvinnut maksaa siitä mitään vuokraa, mutta sen sijaan minun piti viedä sinne kaikki se polttoöljy ja lamppuöljy, mitä siellä tarvitsin
tuona aikana, samoin ruoka. Niinpä soitin muistaakseni Takkulantien huoltoasemalle ja tilasin sieltä etukäteen
2 isoa 200 L tynnyriä kevyttä polttoöljyä ja varmistin, että siellä on myös 10
L lamppuöljykanisteri ennen kuin matkustin sinne bussilla. Sovin etukäteen myös noiden
tarvikkeiden kuljetuksesta tiettynä iltana perille.
Esteen pois raivaaminen
Kun menin Takkulan huoltoasemalle niin, ostin tarvittavat
kuivamuonat ja maksoin ne polttoöljyt ja lamppuöljyn. Autokuski, jonka piti
viedä nuo tavarat kanssani Suolikkaan järven toiseen päähän, sanoi ettei jaksa
enää ajaa, koska viikko on ollut niin raskas ja hänen pitää vielä tyhjentää iso
autokuormallinen tavaraa huoltoasemalle tänä iltana. Ymmärsin tilanteen ja
lähetin pikarukouksen ylös sanoen: ”Voi Herra en voi palata enää stadiin tänä
iltana, koska bussia ei enää kulje iltamyöhään ja ulkona on kova pakkanen. Auta
minua taivuttelemaan tuo mies kaikesta huolimatta ja auttamaan minua. Kiitos!”
Sitten puhuttelin ystävällisesti miestä ja sanoin: ”Sovitaanko niin, että minä
autan sinua purkamaan tuon ison kuorman tänne huoltoasemalle ja autan sinua
myös minun tarvikkeitteni kuormaamisessa autoosi ja niiden pois purkamisessa Suolikkaalla?” Hetken mietittyään hän
suostui J
HalleluYah!
Kuutamourakointia
Kun saimme sen ison kuorman purettua ja lastattua minun tarvikkeeni
autoon, oli kello jo liki 22 illalla. Ajoimme Suolikkaan järven toiseen päähän
ja purimme kaikki tavarani järven jäälle. Kiitin ja hyvästelin miehen, jolle
olin jo maksanut rahdista ja vielä enemmän kiitin Herraa siitä, että oli upea
kuutamo, eikä järven paksun jään päälle ollut vielä satanut lainkaan lunta! Jos
olisi satanut, en olisi jaksanut pyöritellä noita painavia metallisia
öljytynnyreitä jäätä pitkin tuon lähes kilometrin matkan Huvilalle asti! Kuu
valaisi yllättävän hyvin järven jään! Pyöritin tynnyreitä vuorotellen noin 100
m ja siirsin sitten kuivamuonapussejani ja muuta tavaraani, kuten Raamattukassia, muistiinpanovälineitä,
yöasua ja muuta tarvittavaa sen saman 100 m kerrallaan. Yhteensä matkasta tuli
siis varsin pitkä, koska jouduin tekemään monta lyhyttä matkaa edestakaisin. Muistan
vielä miten jää narisi kumahtavin äänin painavien metallisten öljytynnyrien alla, mutta tiesin
sen kestävän, koska Uudellamaalla oli ollut reilun viikon ajan kova pakkanen.
Hikisenä perillä
Sain lopulta aamuyön tunteina kaikki tavarat perille ja pyöritin
öljytynnyrin sille tehdylle telineelle ja toisen sen viereen varalle. Olin
hiestä märkä, mutta silti sormiani paleli kovan pakkasen vuoksi. Vein lamppuöljyn,
kuivamuonat ja muut tavarat huvilaan sisälle ja laitoin heti tulta takkaan ja
lämmittelin kohmeisia käsiäni, koska sinä iltana pelkkä öljylämmitin ei olisi
lämmittänyt edes tuon ison huvilan katonrajassa olevaa makuulaveritasannetta
riittävästi niin, että siellä olisi voinut nukkua palelematta. Alussa
huvilassakin oli niin kylmä, että hengitettäessä tuli huurua. Pidin visusti
ulkovaatteet ylläni. Laitoin heti myös öljylämmittimeen tulen. Kesti parisen
tuntia, ennen kuin menin levolle rappuja pitkin ylälaverille ja asetuin kylki
kiinni lämmintä muuria vasten monen peiton alle. Nukuin lähes koko sen päivän,
sillä edellisiltainen ja öinen työ oli saanut minut hikiseksi ja lopen
väsyneeksi.
Luku-urakka alkoi
Suunnittelin aikataulun, jota tulin noudattamaan seuraavasta
päivästä alkaen seuraavien viikkojen ajan. Aamulla mekaaninen herätyskello soi
klo 8. Käyn ulkovessassa, nautin kevyen aamupalan ja pidän pienen rukous- ja palvontahetken.
Sitten alan klo 9 lukea Raamattua ääneen alusta alkaen ja samalla alleviivaan
sitä 12:lla eri värillä aiheen mukaan aina klo 12 asti ja sitten pidän tunnin tauon,
nautin kevyen välipalan ja käyn ulkovessassa. Sitten jatkoin Raamatunlukua välillä
klo 13-16 ja taas pidin tunnin teetauon ja rukous- sekä ylistyshetken. Sen jälkeen luin jälleen klo 17-20
välisen ajan. Sitten käynti vessassa, lyhyt rukous- ja palvontahetki ja sitten levolle.
Huomasin senkin ihmeen, että kun olin saanut ne tynnyrit pyöriteltyä paljasta
jäätä pitkin, niin heti seuraavana päivänä alkoi rankka lumisade, mikä olisi
paljon vaikeuttanut tynnyrien pyörittelyä. Kiitos siitäkin Herralle! Päivät
kuluivat ja venyivät viikoiksi. Etenin projektissani. Oli niin ihanan hiljaista
olla ja etenkin nukkua siellä erämaan keskellä, jossa ei juuri muuta öisin nähnyt,
kuin kuun valoa. Parin viikon kuluttua tuli päiväsaikaan muuan kaverini käymään
ja vietti viikonlopun siellä. Nukuimme makuulaverilla ja juttelimme lähes läpi
yön. Sitten sain jälleen jatkaa projektiani pari viikkoa kunnes sinne tuli
muuan minulle aiemmin tuntematon vapaaseurakunnan veli pariksi päiväksi. Sekin
tapahtui viikonloppuna. Hän kertoi aina syövänsä kaikki ruuat kylmänä, sillä
lämpiäähän ne vatsassa kuitenkin, hän päätteli J
Yöllinen vierailu
Eräänä päivänä oli ollut varsinainen lumimyräkkä ja kova
tuuli, jota jatkui yöhön saakka. Olin juuri saanut sen päivän luku-urakan
vietyä loppuun ja asettunut makuulle, niin kuulin kevyen koputuksen ulko-oveen.
Ihmettelin, että kuka ihme voi tulla sinne arkena näin yömyöhään? Kysyin: ”Kuka
siellä?” Kuulin vastauksen: ”Esa täällä!” Hänkin oli yksi uskonveli
Jeesus-kommuunista. Avasin oven ja toivotin kaverin lämpimästi tervetulleeksi
kysyen samalla, että miten hän löysi perille tuollaisessa lumimyrskyssä? Hän
kertoi olleensa iltapäivällä rukouksessa ja nähneensä ilmestyksen. Ilmestyksen
mukaan hänen piti vielä sinä iltana lähteä tietyllä bussilla Vihdintietä ja
jäädä 30 km:n merkkipylvään kohdalla siitä pois, kävellä tien vasemmalla puolen
olevan metsän läpi lähes 1 km matkan ja sitten järven yli tuolle huvilalle,
jossa hän ei ole koskaan aiemmin edes käynyt! Kysyin, että miksi ihmeessä hänen
piti se tehdä? Hän sanoi, että Herra käski häntä tuomaan minulle jotakin, jonka
hän salaa laittoi kaappiin ja sanoi, että saan katsoa sitä vasta kun hän lähtee
pois(?) Hän lähti saman tien ja sanoi ehtivänsä vielä viimeisellä bussilla
stadiin.
Tuliaiset
Menin uteliaana katsomaan, mitä hän minulle oli tuonut. Yksi
ainoa iso vihreä omena! Minua hymyilytti se ja jälkeenpäin vitsailinkin
hänelle, että olisit nyt tuonut edes kilon niitä, mutta hän sanoi, että Herra
sanoi, että vie yksi iso vihreä omena Lefalle ja hän tahtoi olla kuuliainen. Oletan
tuon koko reissun olleen pelkästään uskon koetus Esalle, sillä minulla oli
kyllä mielestäni sellaistakin kuivamuonaa, kuten rusinoita ja kuivia hedelmiä, joista
sain riittävästi tarvittavia vitamiineja, joten tuo iso omena oli siinä mielessä
melko tarpeeton. Toki kiitin siitäkin Herraa! Esa oli siinä kuuliainen ja Herra
johdatti häntä sen jälkeen ihmeellisellä tavalla lähetystyöhön moneen eri
maahan. Olen laatinut kartan Suolikkaan järvestä ja esittänyt siinä huvilan
sijainnin ja Vihdintien, joka muuttuu järven lähistöllä Vanhaksi Porintieksi. Näet kartan liitteenä alla.
Kerron ensi kerralla lisää niistä suurista hengellisistä
kokemuksista, joita sain kokea sen 2 kk:n aikana, jonka vietin huvilalla. Sen
nimeksi sopii: Yövierailuja alkuvuonna
1973.
Nyt on muilla osallistujilla vuoro kertoa omista mieleen
jääneistä kokemuksista, jotka liittyvät Raamatun elävän Sanan opetuksiin.
Olkaa hyvät, olen kuulolla J
Liitekuva: (klikkaa kerran sitä)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti