Osa 7: Muita ihmeitä kesällä 1972

Esipuhe

Edellisissä kokouksissa olen kertonut valtavista ihmeistä, joita olen Adonain suuresta armosta saanut kokea, osittain vuosi 1972 mukaan lukien. Nyt kerron muutamasta muusta suuresta ihmeestä tuona vuonna seurauksena Raamatun monista lupauksista, kuten:
Job 9:10 hän (YHWH Elohim) tekee suuria, tutkimattomia tekoja, ihmeitä ilman määrää.
Matt. 7:7a "Anokaa, niin teille annetaan!"

Seitsemän ihmettä kertaheitolla

Asuessani Aleksanterinkadulla tilapäisasunnossa eläkeläiskirkkoherran huoneistossa, erään teologin ollessa siitä kalustetusta huoneesta kesälomalla, rukoilin taivaan Isältä seuraavaa Jeesuksen nimessä: ”Rakas taivaan Isä. Olen uskossa ja kaipaan uskovia ystäviä. Siksi pyydän saada pysyvämmän asunnon. Ehdot sille ovat seuraavat: 1) Sen tulee sijaita keskikaupungilla, 2) Siinä tulee asua muitakin uskovia nuoria miehiä, 3) Vuokran tulee olla kohtuullinen, 4) Haluan asunnosta oman huoneen, koska olen rukoilija, 5) Pyydän saada sen asunnon ensi kuun alkuun mennessä ja lopuksi 6) Pyydän saada sen ilman, että itse laitan tikkua ristiin asian hyväksi. Silloin tiedän sen todella tulevan Sinulta! – Jos vastaat tähän rukoukseeni, niin kerron ihmisille Hesan kaduilla kuukauden ajan, että Sinä olet elävä ja rukouksiin vastaava Jumala!” – Rukoilin tuon rukouksen heinäkuun puolivälissä 1972. Noihin ihmeisiin tuli mukaan seitsemäskin eli yksi ihme lisää samana päivänä. Se oli seuraava:

Yliluonnollinen pelastus

Noin viikkoa myöhemmin alkoi tapahtua! Minut oli siirretty heinäkuun ajaksi erään työnjohtajan kesäloman sijaiseksi Strömbergin Elektroniikkaosavalmistamoon saadakseni lähituntumaa niiden tuotteiden valmistuksesta, joita myös suunnittelin. Alaisenani oli noin 10 henkilöä, joista eräs oli nimeltään Tauno (peitenimi). Hän oli noin 18-vuotias ja varsin hyväkäytöksinen. Hän kysyi minulta melko suoraan, että olenko uskossa ja kun myönsin, niin hänkin sanoi olevansa. Hän kuului Hesan Vapaaseurakuntaan. Astuessamme Valimon pysäkiltä sähköjunaan, pyysi Tauno meitä menemään edemmäksi erääseen toiseen vaunuun, jossa oli paljon matkustajia. Istuuduimme erästä, noin 30-vuotiasta nuorta miestä vastapäätä. Mies luki kirjaa, jonka nimeksi näin ”Ateismin selitysopas”. Tauno kysyi mieheltä, että mitä kirjaa tämä lukee. Mies vastasi ”Ateismin selitysopasta”. Huomasin sen alkulehdellä olevan leiman, jossa luki ”Arvosteltavaksi”. Kysyin mieheltä: ”Koska kirjassasi lukee ’Arvosteltavaksi’, niin mikä on ammattisi ja missä firmassa olet töissä?” Hän sanoi lukevansa kirjaa siksi, että tahtoo tietää syitä siihen, että miksi jotkut eivät usko Jumalaan ja hän sanoa pamautti: ”Minä palvelen Herraa Jeesusta!” Minä sanavalmiina sanoin: ”Hienoa! Tässä meitä on sitten kolme uskovaa miestä vierekkäin! Kerro miten olet tullut uskoon!”

Raimo (peitenimi) innostui kovin ja kiitti siitä, että pyysin häntä kertomaan uskoontulostaan, sillä hän sanoi sen olevan valtava ihme ja haluavansa aina kertoa siitä myös muille! Hän kertoi (tahallaan kuuluvalla äänellä) olleensa väkevien huumeiden orjana vielä 4 kk aiemmin, jolloin hän käytti jo niin suuria määriä heroiinia suoraan suoneen, että tavallinen ihminen kuolisi välittömästi. Siihen aikaan hän tajusi olevansa lopullisesti koukussa ja koki elämänsä helvetiksi. Siksi hän päätti ottaa viimeisen annoksen niin suurena, ettei varmasti enää heräisi. Hän sopi erään huumekaverinsa kanssa, että jää yksin Espoon Koivumankkaalle tämän autiohuoneistoon erääksi viikonlopuksi. Tuolloin, eräänä lauantaina hän otti sen kuolettavan annoksensa. 

Maatessaan lattialla autiotalossa selällään ja ollessaan jo hourailevana hän kuuli yläpuoleltaan miehen äänen sanovan: ”Raimo, nouse ylös!” Raimo ihmetteli, että joku puhuu hänelle, tietäen olevansa yksin huoneessa? Raimo ei reagoinut aluksi mitenkään, mutta sanoa sopersi sitten: ”En kykene, sillä olen ottanut kuolettavan annoksen heroiinia.” Miesääni jatkoi määräävämpään sävyyn: ”Raimo, nouse ylös!” Raimo vastasi: ”No voinhan minä yrittää, vaikken pystykään siihen.” Kumma kyllä kun Raimo yritti, niin häneen virtasi voimaa ylhäältä ja hän nousi jaloilleen. Sitten miesääni sanoi: ”Mene bussilla Helsingin keskustaan!” Raimolla oli sen verran kolikkoja taskussaan, että hän pystyi menemään bussilla stadin keskustaan. Bussissa hän tuumi, että hän on varmaan tullut hulluksi, kun kuulee ääniä ja alkaa totella niitä. Silti häntä samalla kiinnosti, että mihin häntä nyt oikein ollaan johdattamassa? Tultuaan stadin keskustaan, hän kuuli äänen sanovan: ”Jatka ratikka 3T:llä, jää Jäähallin kohdalla pois ja mene Jäähalliin!”

Lähestyessään Jäähallia Raimo ihmetteli, että mikä ihmeen matsi siellä on nyt lauantaina? Hän oli siihen saakka kiertänyt kaikki kristilliset tilaisuudet kaukaa, koska ei uskonut sellaisten olevan häntä varten.

Hän näki Jäähalliin tultuaan sen olevan täynnä kaikenlaista väkeä ja eräs amerikkalainen saarnaaja *) esitti juuri silloin tulkin välityksellä alttarikutsun: ”Ne teistä, jotka koette sydämessänne, että tahdotte antaa elämänne Jeesukselle, tulkaa heti tänne salin etuosaan, niin rukoilemme yhdessä teidän puolestanne!” Raimo tunsi silloin sydämessään valtavan halun antaa koko elämänsä Jeesukselle ja hän juoksi niiden muiden noin 500:n nuoren kanssa salin eteen ja mätkähti mahalleen lattialle kyynelten virratessa valtoimenaan hänen silmistään. Hän näki miten nuorisojoukko oli eteen rientäessään pudotellut huumepiikkejä, pulloja ja tupakka-askeja ja muuta kamaa käytäville valtavassa synnintunnossa. Raimokin itki syntejään ja selvisi Jeesuksen veren puhdistavan voiman avulla huumehöyryistä siinä hetkessä täysin selväksi ja muuan vanhempi mies Saalem-srk:sta rukoili hänen puolestaan ja kysyi, miten tämän asiat ovat? Raimo kertoi olevansa työtön, koditon ja rahaton. Mies otti Raimon kotiinsa ja antoi tämän asua luonaan siihen saakka, kunnes oli järkännyt tälle työpaikan ja oman asunnon. Hän onnistui järjestämään Raimolle työpaikan Ristin Voittoon valokuvaajaksi. Raimo ei ollut tehnyt sitä työtä lainkaan aiemmin. Raimon mukaan hänen ei ole sen jälkeen tehnyt edes mieli huumeita ja hän kertoi olevansa nyt onnellisempi kuin koskaan aiemmin elämänsä aikana! - *) Saarnaaja oli David Wilkerson.

Ne kuusi muuta ihmettä

Raimon kerrottua tuon tarinansa noin 10 min aikana, joka junalta meni matkata Hesan keskustaan, astuin ulos junasta ja tunsin yliluonnollisen voimakentän ikään kuin pyörivän pääni ympärillä. Kun alaiseni Tauno astui jälkeeni ulos, niin hän kysyi: ”Leif, tahdotko vuokra-asunnon?” Vastasin välittömästi: ”Minä otan sen vastaan!” Tauno oli ihan ihmeissään ja kysyi, että miten voin vastata noin, kun en edes tiedä mistä asunnosta on kyse. Vastasin heti: ”Tiedän sen tulevan Herralta!” Vasta tuossa vaiheessa oma ’järkeni’ alkoi toimia ja katsoin Taunoa hieman oudoksuen ja ajatellen, että mikä tyyppi hän oikein on, kun tarjoaa mulle asuntoa? Menin kuitenkin hänen kanssaan katsomaan sitä asuntoa. Se sijaitsi Pohjoisen rautatiekadun varrella (17 a) aivan Tennispalatsia vastapäätä. Tauno ja kolme muuta uskovaa nuorukaista asui siinä silloin.

Tuo kalustettu huoneisto, iso 3h+k+kph oli aikoinaan hankittu Wycliffe Raamatunkääntäjien asumista varten sapattivuoden ajaksi, näiden oltua ensin määräajan lähetyskentällään. Tuolloin siinä asui nuo neljä Hesan Vapaaseurakunnan nuorta, pitäen sitä Jeesus-kommuunina ja minulle tarjottiin omaa pientä kalustettua huonetta hyvin edulliseen hintaan 100 mk/kk ollen vain noin puolet normaalista hintatasosta! Sovin silloisen asunnonvuokraajani kanssa, Eero ja Marita Virkkuset Aleksanterinkadulta, muutosta Taunon luo heti elokuun alusta alkaen. Silloin totesin taivaan Isän vastanneen tuohon 6-kohtaiseen rukoukseeni täydellisesti! HalleluYah! Tuo vuokra-asunto sovittiin 9 kk:n ajaksi, sillä siihen tiedettiin tulevan sen ajan kuluttua Raamatunkääntäjäperhe asumaan. Samaan asuntoon, sen isompaan huoneeseen muutti pian muuttoni jälkeen vielä muuan tuttu uskonveli Siion-srk:sta ja hieman myöhemmin muuan Kari Vapaaseurakunnasta, jolloin meitä oli yhteensä seitsemän nuorukaista. Tuo 9 kk oli ihmeellistä aikaa, täynnä suuria yksittäisiä ihmeitä ja eräs niistä oli se, ettemme kertaakaan riidelleet, emme uskon asioista, emmekä muistakaan, vaikka meillä oli monessakin kohden erilainen näkemys, johtuen hyvin erilaisista taustoistamme. Päätimme rakastaa toisiamme erilaisuuksistamme huolimatta ja se onnistui! Olen varma, että ainoastaan Adonai Yeshua teki sen mahdolliseksi.

Koska olin tehnyt Jumalalle lupauksen todistaa Hesan kaduilla yhden kuukauden ajan, mikäli Hän vastaa konkreettisella tavalla rukoukseeni, niin olin velvoitettu myös täyttämään lupaukseni. Aloin täyttää sitä kiitollisin mielin iltaisin noin elokuun puolivälistä alkaen, kirjaten ne 30 iltaa muistiin. Todistaminen ei ollut lainkaan niin helppoa, kuin olin kuvitellut, vaan jokaista kadulla todistamisiltaa edelsi selvä sisäinen kamppailu, etenkin siksi, etten ollut vielä tuolloin täyttynyt Pyhällä Hengellä. Asuinkaverini eivät uskaltaneet tulla kanssani kaduille todistamaan, vaikka pyysin muutaman kerran. En silti syytä heitä siitä, koska he eivät olleet saaneet sitä sydämelleen. Siksipä rukoilin Herraa lähettämään minulle kaveriksi rohkean uskonveljen, koska olin lukenut Raamatusta, että Adonai Yeshua lähetti muinoin opetuslapsensa aina kaksittain viemään pelastussanomaa.

Adonai Yeshua vastasi myös tuohon rukoukseen varsin ihmeellisellä tavalla, mutta kerron siitä lähemmin ensi keskiviikon kotikouksessa, samoin osan niistä ihmeistä, mitä kaduilla tapahtui tuon 30 pv:n aikana!

Nyt on vuoro muilla kokouksen jäsenillä kertoa, mikä Raamatunkohta on itse kutakin erityisesti puhutellut jossain elämän vaiheessa!

Olen nyt pelkkänä korvana, joten alkakaapas kertoa J

PS. linkki kokousilmoitukseen: 
http://koti-srk-tku.blogspot.fi/2012/04/osa-2-seurakunnan-kokousajat.html 

Osa 6: Pahan hengen hyökkäys

Esipuhe

Kerroin viime kokouksessa siitä, miten sain valtavana rukousvastauksena täyttyä Pyhällä Hengellä ja sen ihmeellisin merkki oli taivaan Isän äärettömän rakkauden kokeminen ja Isä-lapsi-suhteen syntyminen. Tuosta illasta alkaen olen TIENNYT olevani YeHoWaH Elohimin lapsi! Olen taivaan kansalainen, jolla on hengellisen Israelin kansalaisoikeus ja iankaikkisen katoamattoman kuningaskunnan omistusoikeus. Muina merkkeinä sain vierain kielin puhumisen armolahjan, profetoimisen ja voimallisten tekojen armolahjan, sekä lahjan arvostella henkiä. Tuota viime mainittua tarvittiin heti seuraavana päivänä!

Varoitus tulevasta

Menin 1.9.1972 perjantaina töihin Oy Strömberg Ab:n Elektroniikkapiirtämöön, jossa olin työskennellyt mekaniikkasuunnittelijana tultuani intistä kesäkuun puolivälissä 1972. Minut oli sijoitettu koekentälle yhdessä erään vanhemman suunnittelijan kanssa. Silloin suunnittelijoilla oli vielä suuret piirustuslaudat, eikä tietokoneita käytetty suunnittelun apuna. Saamani projekti koostui erilaisten kehysprototyyppien suunnittelusta puunjalostuksen prosessitietokoneiden tietokorteille. Olin suunnitellut 20 erilaista versiota ja laatinut niistä osa- ja kokoonpanokuvat osaluetteloineen. Esimieheni Eino Nieminen oli uskonut minulle tuon projektin hoidon ja olin hyvät lähtötiedot saatuani saanut suunnitella itsenäisesti noin 2 kk edes näkemättä Eikkaa, paitsi ruokalassa.

Kun olin keskittyneenä työhöni ja alkanut tarkastaa läpi kaikkia versioita, niin yhtäkkiä näin pääoven avautuvan itsestään ja näin Herran hahmon kävelevän käytävää pitkin luokseni. En erottanut Hänen yksityispiirteitään, mutta tultuaan luokseni Hänen viittansa kietoutui ympärilleni ja peitti minut Hänen rakkauteensa. Kuulin Hänen selvän äänensä: ”Leif, tänään sinun luoksesi tulee kaksi miestä. Toinen sinun oikealle puolellesi. Siunaa häntä ja rukoile hänen puolestaan. Toinen tulee sinun vasemmalle puolellesi. Älä ole missään tekemisissä hänen kanssaan! Tämä on vakava varoitus!” Sen jälkeen tunsin, miten Herran viitan liepeet kiertyivät pois ympäriltäni ja näin Hänen kävelevän samaa käytävää pois, mitä Hän oli tullutkin ja jälleen ovi avautui itsestään Hänen edellään, vaikkei ovessa ollut sellaista toimintoa.

Muut eivät nähneet mitään yliluonnollista, vaikka isolla koekentällä oli suunnittelijakaverini lisäksi useita koestajia. Ajattelin, että onpa jännittävää olla uudestisyntynyt ja Pyhällä Hengellä täyttynyt, kun tapahtuu tällaista yliluonnollista jo heti seuraavana päivänä! Päätin olla varuillani. Keskityin työhöni, sillä minulle maksettiin työstä. Noin klo 10 tunsin jonkun näkymättömän tönäisevän kevyesti olkapäähäni ja kuulin Herran äänen: ”Hän, joka tulee sinun oikealle puolellesi on tulossa. Rukoile hänen puolestaan ja siunaa häntä!” Silloin näin saman ulko-oven avautuvan ja esimieheni Eikka tuli suoraan luokseni ja seisahtui oikealle puolelleni.

Tervehdimme ja hän kysyi minulta ainoastaan: ”Mitä sinulle kuuluu?” Kerroin, että kiitos hyvää ja selostin, mitä olin tekemässä ja että aioin lähettää nuo suunnittelemani kuvat osaluetteloineen prototyyppien valmistajalle tänään tai viimeistään maanantaina. Eikka katseli piirustuslaudalla isoa kokoonpanokuvaa, jonka olin asettanut siihen. Silloin aloin hiljaa sydämessäni rukoilla hänen puolestaan ja siunata häntä. Hän kosketti vahingossa oikeata olkapäätäni ja silloin tunsin valtavan voimavirran virtaavan minusta häneen. Hän säpsähti ja sanoi, että olipas jännitettä! Minua hymyilytti, sillä tiesin Herran voimistaneen Eikkaa Pyhän Hengen avulla, joka minusta virtasi, vaikkei hän sitä itse ymmärtänyt. Sen jälkeen hän vilkaisi kelloaan ja sanoi, että nyt hänellä on kova kiire kokoukseen ja hän lähti välittömästi pois, jopa juoksuaskelin :)

Tiesin, että olipa Herra valinnut ihan oikean henkilön rukoiltavaksi ja siunattavakseni, sillä Eikka ei kiroillut, eikä syyttänyt alaisiaan, kuten eräät esimiehet, vaikka osa meistä teki suuriakin virheitä ja eräät oli laiskoja. Eikka oli fiksu ja aina ystävällinen esimies! Lisäksi tiesin hänen olevan ylen taakoitettu, perheellinen, pienten lasten isä ja että hän työskenteli suuren työvastuun alla tehden paljon ylitöitä, eli kaikki ainekset stressiin olivat olemassa. Päätin ottaa Eikan oikein päivittäiseksi esirukouskohteeksi ja hän olikin sitä vuosien ajan.

Jatkoin työtäni ja kun tuli ruokatunti, päätin mennä ruokalassa sellaiseen pöytään, jossa ei ollut ketään ennen minua. Tällöin en itse järjestäisi sellaista tilannetta, että joku istuisi vasemmalla puolellani. Kumma kyllä sain syödä ihan yksikseni, vaikka yleensä porukkaa tuli istumaan samaan pöytään! Sain siis odottaa sitä toista henkilöä iltapäivään asti.

Hyökkäys yllättävältä taholta!

Ennen kuin jatkan tapauksen kuvausta, luemme aiheeseen liittyvät jakeet: Ef. 6:11-13

11. Pukekaa yllenne Elohimin koko sota-asu, voidaksenne kestää perkeleen kavalat juonet. 12. Sillä meillä ei ole taistelu verta ja lihaa vastaan, vaan hallituksia vastaan, valtoja vastaan, tässä pimeydessä hallitsevia maailmanvaltiaita vastaan, pahuuden henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa. 13. Sen tähden ottakaa päällenne Elohimin koko sota-asu, voidaksenne pahana päivänä tehdä vastarintaa ja kaikki suoritettuanne pysyä pystyssä.

Palasin työpaikalleni ja syvennyin työhöni. Noin klo 14 tunsin taas kevyen tönäisyn oikeaan olkapäähäni kuitenkaan tönäisijää näkemättä ja kuulin Herran sanovan: ”Hän, joka tulee sinun vasemmalle puolellesi on tulossa. Älä ole missään tekemisissä hänen kanssaan!” Silloin pääovi avautui ja suureksi yllätyksekseni paras kaverini HTOL:n ajoilta, muuan Kari (peitenimi) tuli suoraan minun luokseni ja tervehdimme. Yleensä vierailijat asettuvat oikealle puolelleni, mutta hän tuli suoraan vinottain vasemmalle puolelleni, taakseni, vaikka se oli ahdas paikka! Ajattelin mielessäni: ”Voi Herra, voitko todella tarkoittaa Karia? Jos todella tarkoitat häntä, niin anna hänen asettua aivan vasemmalle puolelleni.” Juuri silloin Kari siirtyi aivan vasemmalle puolelleni ja ihan kumartui pöydän ylitse katsoen seinällä olevaa puhelinluetteloani sanoen: ”Hei Lefa, onko tässä uusin osastonne puhelinluettelo?” Sanoin, että on. Nyt tiesin Herran tarkoittavan Karia.

En ollut tavannut Karia kuin viimeksi intin aikoihin käydessäni iltalomalla Karin luona illallisella. Hänen vaimonsa oli tosi ihana uskovainen ja Karin äitikin oli, mutta Kari itse halveksi syvästi kaikkia uskovia ja piti äitiään typeryksenä. Sen vierailun aikana heidän ovikellonsa soi ja kaksi nuorta naista Helsingin Siionseurakunnasta pyysi saada luvan kertoa muutamalla sanalla pelastuksesta. Kari aikoi juuri kieltää, mutta hänen vaimonsa ehti sanoa: "Tervetuloa! Meillä on nyt vähän aikaa jutella siitä." Naiset kertoivat lyhyesti uskoontulostaan ja vastasivat erääseen Karin kysymykseen siten, että Neuvostoliiton uskovia vainotaan ja heillä on nykyään suuri pula Raamatuista. Naisten lähdettyä Kari alkoi pilkata noita naisia, mutta hänen vaimonsa sanoi: "Minun huomioni kiinnittyi siihen, että he karttoivat väittelyä ja sanoivat kahdesti: 'Älkäämme katsoko vajavaisiin ihmisiin, vaan Herraan Jeesukseen!' ja se oli oikein kauniisti sanottu!" Olin samaa mieltä, mikä selvästi ärsytti Karia. Karin vaimo oli akateemisesti koulutettu ja luterilainen.

Kari toi mukanaan ’Kirkko ja kaupunki’-lehden viimeisimmän numeron ja ojensi sen minulle sanoen: ”Muistatko, kuinka ollessasi meillä ne Siionseurakunnan nuoret naiset väittivät, että Neuvostoliitossa olisi muka uskovien vainot ja suuri puute Raamatuista. Tässä on nyt lehden etusivulla kumottu sellainen väite.” (Lue tähän lisäys *) kertomuksen lopussa) Sanoin Karille: ”Minulla ei ole nyt aikaa lukea, sillä lupasin esimiehelleni tarkistaa nämä suunnitteluprojektin kuvat vielä tänään ja lähettää sitten ne prototyyppivalmistajalle. Laitan lehtesi laatikkoon ja luen sen myöhemmin.” Kari yritti monella eri tapaa saada minut puhumaan kanssaan, mutta minä olin vaiti vedoten kiireeseen ja rukoillen kielillä hiljaa mielessäni voimaa ja viisautta olla antautumatta keskusteluun. Eräässä vaiheessa kuulin Herran äänen tapaisen äänen sanovan: ”Älä ole missään tekemisissä hänen kanssaan! Kiroa hänet!” Silloin muistin Uuden Liiton Kirjoituksista sanat: ”Siunatkaa, älkääkä kirotko!” Sanoin hiljaa sydämessäni hengelle, joka yritti matkia Herran ääntä: ”Kirjoitettu on: ’Siunatkaa, älkääkä kirotko!’ Jos sinä tahdot kirota Karin, niin omapa on asiasi, mutta minä vain siunaan häntä!” Jatkoin sydämessäni rukousta vierain kielin. Pian Kari luovutti sanoen: ”Oletkohan sä Lefa sairas, kun et juttele kanssani?” En vastannut siihen mitään ja Kari lähti päätään pudistellen tiehensä. Heti sen jälkeen kuulin valtavaa kiroamista ja huutoa henkivalloista käsin, ikäänkuin kaikki helvetin huutosakit olisivat olleet äänessä ja tämä siksi, että perkele tajusi tulleensa paljastetuksi saamani henkien arvostelemisen armolahjan avulla ja että Pyhä Henki muistutti minua Sanan paikalla.  

Ankara kamppailu pelastuksesta

Sitten se saastainen henki kietoutui minun ympärilleni ja tuli ihan korvani juureen alkaen pilkata minua mitä iljettävimmin sanoin kiroten, ivaten ja huutaen täyttä kurkkua kuin vääpelit armeijassa, mutta pääsisältö oli tämä: ”Kiroa Pyhä Henki!” Hän toisti samaa useita kertoja ja hänen puheessaan oli hirvittävä ja lähes pakottava voima. Vastustin häntä kaikin voimin sydämessäni ja sanoin: ”Sitä en ikinä tee, sillä sitä syntiä ei voi saada koskaan anteeksi. En tahdo muutenkaan pilkata Häntä!” Voimani valuivat vähitellen tyhjiin ja minua alkoi pyörryttää. Pelkäsin kaatuvani lattialle. Rukoilin sydämessäni suuressa hädässä: ”Voi Herra, minua pyörryttää kovasti, mitä nyt teen?” Herra vastasi: ”Mene heti vessaan, sulje ovi ja ala kiittää vereni voimasta!” Hoipertelin vessaan, suljin oven, painoin pääni lattialle rukoillessani ja aloin kiittää Jeesuksen veren voimaa! Vessaan hoiperrellessanikin se sama hirveä huuto ja kiroileminen kuului koko ajan korviini, mutta kiittäessäni Jeesuksen veren voimasta se alkoi vähitellen hiljetä ja kohta näin Hengen silmin, kuinka Pyhä Henki otti sen pahan hengen kiinni kuin saastan ja heitti sen kaaressa kauas pois. Vielä pois heitettäessäkin se karjui, mutta sitten sen ääni lakkasi kokonaan.

Olipa hirvittävä ja ovela hyökkäys!

Olin vessassa vielä jonkin aikaa läpimärkänä tuskan hiestä ja koska sydämeni hakkasi ylikierroksilla. Annoin pulssini tasaantua ja palasin työpaikalleni, ikään kuin mitään erikoista ei olisi tapahtunutkaan ja jatkoin työtäni Herraa sydämessäni kiitellen. Tajusin, että se saastainen henki oli tullut luokseni Karin mukana ja kietoutui ympärilleni silloin, kun Kari oli ahtautunut selkäni takaa vasemmalle puolelleni, koskettaen samalla selkääni. Katkaisin välit kerralla poikki Karin kanssa, koska tajusin välien vaarallisuuden! Siihen riitti toki jo se, että Adonai Yeshua käski minun tehdä niin! Olimme Karin kanssa aiemmin suunnitelleet yhteisen Teknikkotoimiston perustamista, mutta sen hankkeen hautasin tässä vaiheessa lopullisesti. 

Opin tuntemaan Karin ollessani pari vuotta aiemmin samalla osastolla Strömbergin toisessa piirtämössä ja hän antoi silloin minulle ilmaiseksi valtavan arvokkaat laboraatiotyöselostuksensa aiemmilta vuosikursseilta, samalta linjalta HTOL:sta. Ne olivat kaikki kiitettävin arvosanoin arvostellut ja helpottivat suuresti opintojani, koska ne sai kopioida sellaisenaan vain tekijän nimen muuttamalla. Hän olisi saanut niistä tuhansia markkoja myydessään ne muille! Karissa oli silmiinpistävänä piirteenä halu kertoa aina kaksimielisiä, seksiin liittyviä vitsejä, joille hän itse aina nauroi niin, että oikein hiki tuli otsalle ja hän yritti siten saada muutkin mukaansa 'samaan henkeen'.

En ole sen koommin pitänyt Kariin mitään yhteyttä, mutta rukoilin kauan hänen puolestaan, että Adonai Yeshua vielä armossaan johdattaisi hänet uskoon. Varmaan hänen uskova vaimonsa ja äitinsäkin ovat paljon sitä rukoilleet.

- - - - -

*) Lisäys, koskien kyseistä 'Kirkko ja kaupunki'-lehden artikkelia:

Ev.lut. kirkon kaupunkilehti ja samalla Suomen ev.lut. kirkon ylin johto asettui jo tuolloin täysin tietoisesti vastustamaan monien vapaiden kristillisten herätysliikkeiden, mukaan lukien mm. Suomen helluntaiherätys, Slaavilaislähetys ry, silloinen Kuva ja Sana (nyk. Patmos ry) ja Suomen ev.lut.kansanlähetys, erittäin tarpeellista toimintaa viedä salakuljettamalla Raamattuja ja kristillistä opetuskirjallisuutta sekä taloudellista apua Neuvostoliiton vainotuille maanalaisen seurakunnan jäsenille, vaikka heillä oli täydet mahdollisuudet saada selkeät dokumentit vainottujen kristittyjen todellisista olosuhteista, jos se vain olisi heitä kiinnostanut. Jos rakastaa vain valtaa ja mammonaa, niin ei voi rakastaa kärsiviä lähimmäisiään!

Kaikkein järkyttävin kuulemani tapaus oli tuohon aikaan Ivan Vasiljevits Moisejev'in (1952-1972), lyhyesti sanoen Vanjan kohtalo Neuvostoliiton armeijassa vuonna 1972. Häntä yritettiin saada kieltämään uskonsa Jeesukseen kiduttamalla häntä sanoin kuvaamattomalla tavalla, kuitenkaan siinä onnistumatta. Se johti siihen, että Herra alkoi tehdä ihmeitä Vanjan kautta jopa niin, että useita hänen joukkuetovereitaan otti Jeesuksen vastaan Vapahtajanaan! Se oli liikaa armeijan johdolle ja lopulta Vanja murhattiin ja hänen runneltu ruumiinsa lähetettiin hänen omaistensa luo sinkkiarkussa, joka oli hitsattu kiinni, jotteivät hänen omaisensa näkisi, mitä pojalle oli tehty. Armeijan johdon mukaan oli kuolinsyynä hukkuminen läheiseen lampeen. Omaiset tiesivät sen lammen olevan vain 1½ m syvä ja Vanjan olevan taitava uimari, joten he vaativat Neuvostoliiton lakiin nojaten sinkkiarkun avaamista, voidakseen nähdä poikansa ruumiin.

Arkku hitsattiin auki ja heitä odotti kammottava näky: Poikaa oli runneltu ja kidutettu mitä julmimmin siten, että hänen sydämensä ympärillä oli pistetty ilmeisesti hehkuvalla terästangolla kuusi kertaa syvälle kehoon, koska reikien ympärillä oli karrelle palanutta lihaa. Tuollaisiin tuskiin Vanja-veli oli lopulta kuollut. Olen lukenut aihetta käsitelleen kirjan ja nähnyt valokuvan Vanjan runnellusta ruumiista. Voit lukea siitä vuonna 1974 suomennetun kirjan nimeltä "Vanja, Kristuksen todistaja Siperiasta". Sen on kustantanut Kuva ja Sana (nykyinen Patmos ry) ja alunperin kirjoittanut Grant, Myrna. Kirjan esittelyn löydät alla levasta linkistä kelaamalla sitä hieman alaspäin. Miten hirvittävä viha perkeleellä onkaan aitoja kristittyjä kohtaan! Siksi ymmärrän aiempaa paremmin jakeen, jonka mukaan pelastuksen ulkopuolelle jäävät myös pelkurit: Ilm. 21:8
http://www.kirjasilta.net/suositeltavat/teostenesittely.html

Olin muutama vuosi myöhemmin mukana salaisissa operaatioissa vieden Raamattuja ja muutakin avustusta Neuvostoliiton maanalaisen seurakunnan jäsenille useita kertoja ja tiedän miten vaikeat olivat olosuhteet, missä he tuolloin joutuivat elämään. En jäänyt koskaan tullissa kiinni toimiessani saamieni viisaitten ohjeiden mukaisesti, vaikka salakuljetin myös Raamattuja, sillä Herra varjeli minua tulemasta ilmi ja matkojeni aikana oli rukousvartio taustatukenani Suomessa. Myös eräs tuntemani uskonsisar Suomen ev.lut.kansanlähetyksestä salakuljetti tuhansia Raamattuja Neuvostoliittoon jäämättä kertaakaan kiinni tullissa, koska hän teki sitä Herran varjeluksessa erittäin ovelalla menetelmällä. En yhtään ihmettele sitä, miksi Herra kehoitti ja suorastaan vaati minua eroamaan jo vuonna 1972 Suomen ev.lut.kirkon jäsenyydestä lukiessani jaetta Ilm. 18:4, koska kyseisen kirkon johto oli jo tuolloin tietoisesti luopunut siinä määrin totuudesta, että tuo Ilmestyskirjan hirvittävä kuvaus järjestelmästä nimeltä: "Suuri Babylon, maan porttojen ja kauhistusten äiti" osui jo selkeästi myös Suomen ev.lut.kirkkoon. (Ilm. 17:1-6). Erosin Helsingin Taivallahden seurakunnasta ja samalla Suomen luterilaisen kirkon jäsenyydestä loppuvuonna 1972 ja sain syvän rauhan. HalleluYah!

Luemme tuon jakeen ja muutaman sen ympäriltä: (Ilm. 18:2-5)
2. Ja hän huusi voimallisella äänellä sanoen: "Kukistunut, kukistunut on suuri Babylon ja tullut riivaajain asuinpaikaksi ja kaikkien saastaisten henkien tyyssijaksi ja kaikkien saastaisten ja vihattavain lintujen tyyssijaksi. 
3. Sillä hänen haureutensa vihan viiniä ovat kaikki kansat juoneet, ja maan kuninkaat ovat haureutta harjoittaneet hänen kanssansa, ja maan kauppiaat ovat rikastuneet hänen hekumansa runsaudesta."
4. Ja minä kuulin toisen äänen taivaasta sanovan: "Lähtekää siitä ulos, te minun kansani, ettette tulisi hänen synteihinsä osallisiksi ja saisi tekin kärsiä hänen vitsauksistansa.
5. Sillä hänen syntinsä ulottuvat taivaaseen asti, ja Elohim on muistanut hänen rikoksensa. 

Suomen ev.lut.kirkko on organisaationa jo nykyään hengellisessä merkityksessä 'riivaajain asuinpaikka, kaikkien saastaisten henkien tyyssija ja kaikkien saastaisten ja vihattavien lintujen tyyssija', sillä he ovat suvaitsevaisia toivottaen lämpimästi seirakuntayhteyteen ja kirkon erilaisiin virkoihin homoja, lesboja, spiritualaisteja yms. julkisyntejä harjoittavia henkilöitä kohtaan, joita ei apostolien opetusten mukaisesti saa pitää seurakunnan jäseninä, mutta pahempaa on se, että he ovat täysin suvaitsemattomia niitä pappeja vastaan, jotka tahtovat noudattaa apostolisia opetuksia ja vastustavat esim. naispappeutta ja homo- sekä lesboliittoja. Oikeaoppisen, apostolien opetusten mukaisen uskovien upotuskasteen ottaneet papit saavat välittömästi potkut tuon porttokirkon palveluksesta, eikä heidän missään tapauksessa pitäisi tuollaisen porttokirkon jäseninä ollakaan! Vaikkei heillä olisi muuta koulutusta tai ammattia, niin Adonai Yeshua on voimallinen pitämään heistä hyvää huolta myös taloudellisesti heidän papinvirasta eroamisensa tai erottamisensa jälkeen, sillä Hän on Kaikkivaltias!

Jos olet vielä tuon porttokirkon eli Suomen ev.lut.kirkon jäsen, niin eroa siitä välittömästi, sillä muutoin sinäkin joudut yhtenä sen ruumiin jäsenenä kärsimään myös sen vitsauksista ja se merkitsee sitä, että se tullaan tulessa polttamaan Ilm. 17:16 mukaisesti!

Ensi kerralla kerron eräistä ihmeistä syksyn 1972 aikana, asuessani 

silloin Jeesus-kommuunisssa Pohjoisen rautatienkadun varrella.

Nyt on kunkin koolla olevan vuoro kertoa häntä puhutelleesta ja toteutuneesta Raamatunkohdasta!

Olkaapa hyvät, olen kuulolla J

Osa 5: Pyhän Hengen lahja

Esipuhe

Pyhän Hengen lahja on luvattu niille, jotka kuultuaan ensin pelastussanoman Vapahtajamme Yeshua HaMashiach HaNotzrin valtavasta lunastustyöstä Hänen kuoltuaan Golgatan ristinpuulla meidän syntiemme vuoksi, ovat ottaneet tuon sanoman henkilökohtaisesti vastaan ja tehneet parannuksen elämässään kaikenkaltaisen synnin tietoisesta harjoittamisesta ja menneet uskovien upotuskasteelle syntiensä anteeksisaamiseksi. Tämän olemme jo oppineet edellisessä kokouksessa. Miten pian itse kukin saa tuon lahjan, riippuu yksilöstä, tämän elämäntilanteesta, esirukoilijoista ja Yeshuan harkinnasta.

Paluu torstai-iltaan 31.8.1972

Oltuani pitämässä iltahartautta Helsingin Kustaankartanon vanhainkodissa tuona iltana kahden hyvän uskonystäväni kanssa, jatkoin sieltä tapani mukaan busseilla Helsingin Vartiokylän Jeesus-talolle, jonne tulin noin klo 20. Matkatessani bussilla sinne olin levoton ja peljästynyt sen kuulemani ennusunen vuoksi. Rukoilin koko ajan Herraa: ”Voi rakas Vapahtajani, olen niin hartaasti odottanut Pyhän Hengen lahjaa ja pyrkinyt elämään mahdollisimman puhtaasti ja karttamaan kaikenlaista syntiä ajatuksissa, sanoissa ja teoissa. Olen luottanut siihen, että saan kokea tuon ihmeellisen kokemuksen, Pyhällä Hengellä täyttymisen tämän elokuun aikana. Nyt on jo elokuun viimeisen päivän ilta. Voi kunpa antaisit minulle lupaamasi lahjan!”

Pyhän Hengen ilta!

Tultuani Jeesus-talolle, koin jo ulko-oven avattuani, että tulin Pyhän Hengen voimakkaaseen ilmapiiriin. Yllätyksekseni siellä oli noin kymmenen (10) minulle täysin vierasta vanhempaa uskovaa. Yleensä tunsin kaikki siellä olevat, mutta nyt en tuntenut kuin puolet. Tervehdittyäni väkeä Veikko Hursti kysyi, että onko minulla sanaa Herralta? Kerroin, että olin juuri kuullut eräässä vanhainkodissa hyvin vaikuttavan ennusunen Jeesuksen paluusta ja kerroin sen hänen pyynnöstä väelle. Muuan mies sanoi, etten puhunut Pyhässä Hengessä ja vastasin, etten voinut puhua Pyhässä Hengessä, koska en ole vielä saanut tuota lahjaa. Silloin Veikko sanoi, että tämä ilta on taivaasta järjestetty ihmeellinen Pyhällä Hengellä täyttämisen ilta. Hän kertoi vaimonsa Lahjan nähneen alkuviikolla ilmestyksessä näyn, jossa enkeli ilmestyi hänelle ja näytti isolla plakaatilla kymmenen (10) eri uskovan ihmisen kuvan, nimen ja mihin seurakuntiin he kuuluvat. Enkeli sanoi noiden uskovien olevan seurakuntiensa pylväitä, hartaita rukoilijoita ja Herralle elämänsä pyhittäneitä, jotka Lahja Hurstin tulee kutsua Jeesus-talolle täksi torstai-illaksi siitä syystä, että Herra tahtoo heidän rukoilevan kaikkien niiden ihmisten puolesta, jotka eivät ole vielä täyttyneet Pyhällä Hengellä ja jotka Herra johdattaa sinä iltana Jeesus-talolle. Herra tulee vastaamaan heidän rukouksiinsa. Lahjan mukaan jokainen noista kutsutusta tuli paikalle, mikä vahvisti asian olevan Herralta. HalleluYah!

Seuraavaksi Veikko kysyi, että kuinka moni muu minun lisäkseni odottaa tänä iltana Pyhän Hengen täyteyttä? Ainakin kahden muun käsi nousi ja muistaakseni toisen heistä tunnen, mutta koska en ole ihan varma, niin en kerro hänen nimeään. Sitten aloimme rukoilla. Rukoilin hartaasti ja kuulin syyttäjän eli paholaisen hokevan, etten ole vielä puhdas. Silloin sanoin sydämessäni, että nyt minä puhdistaudun uskon kautta Jeesuksen veressä ja olen läpikotaisin puhdas ja käskin paholaista vaikenemaan. Hän sanoi toistamiseen, etten ole vieläkään puhdas. Silloin sanoin sydämessäni, että nyt minä oikein sukellan uskon kautta Jeesuksen pyhään vereen ja puhdistaudun läpikotaisin ja nyt tuon paholaisen valheen hengen on oltava hiljaa. Hän vaikeni. Sitten kuulin ikään kuin hengen korvin hiljaisen ja lempeällä äänellä esitetyn kysymyksen: ”Saanko tulla sydämeesi?” Ymmärsin, että kyseessä oli Pyhä Henki ja sanoin Hänelle: ”Olet lämpimästi tervetullut!” Nousin seisomaan kädet kohotettuina ja aloin spontaanisti ylistää Herraa! 

Kun olimme rukoilleet noin vajaat 30 min, niin ilon Henki valtasi sydämeni ja Lahja Hursti, joka rukoili vieressäni sanoi, että hän kuulee minun rukoilevan vierain kielin ja silloin itsekin huomasin sen, puhuin voimallisesti espanjan kieleltä kuulostavaa kieltä! Tunsin valtavan Herran rakkauden täyttävän sydämeni ja aloin ilonkyyneleet silmissä halata kaikkia uskovia tuttuja ja tuntemattomia, jotka huoneessa olivat. Eräs uskova, jolla oli profetian lahja sanoi, että Herra antoi minulle tuon kielilläpuhumisen lahjan lisäksi profetian ja voimallisten tekojen tekemisen armolahjan, samoin lahjan arvostella henkiä. Hän puhui totta! Vasta Pyhällä Hengellä täytyttyäni klo 21 tiesin ja tunsin ensi kertaa sen, että taivaan Isä rakastaa minua iankaikkisella rakkaudella, joka tulvi kaikkien äyräiden ylitse ja ennen kaikkea sen, että olen Hänen lapsensa ja Hän on minun ikioma Isäni. HalleluYah!

Ensi kerralla kerron paholaisen yllätyshyökkäyksestä työpaikallani perjantaina, saatuani täyttyä Pyhällä Hengellä vasta edellispäivän iltana. Se oli odottamattoman ovela ja raju hyökkäys, mutta voitin sen Adonai Yeshuan ja 'henkien erottamisen armolahjan' avulla'!

Nyt on teidän muiden vuoro kertoa teitä puhutelleista Raamatunkohdista. 

Olkaapa hyvät! Olen pelkkänä korvana J

Osa 4: YHWH:n kohtaaminen, upotuskaste ja ennusuni

Kohtasin henkien Isän stadin keskustassa!

Ennen kuin kerron upotuskasteella käynnistä ja enneunesta, kerron yliluonnollisen tapauksen Herrani kohtaamisesta stadin keskustassa valveilla ollessa. Vakuutan, etten ole käyttänyt koskaan huumeita ja olin tuona iltapäivänä täysin raitis ja vesiselvä. Tuo ihmeellinen kohtaaminen tapahtui stadissa luettuani ensin Vuorisaarnaa ja siitä jakeen Matt. 5:42 "Anna sille, joka sinulta anoo, äläkä käännä selkääsi sille, joka sinulta lainaa pyytää." Päätin sinä päivänä noudattaa tuota kehoitusta kirjaimellisesti siten, että jos joku pummi tulee minua vastaan kadulla ja pyytää markkaa, niin annan hänelle 2 mk, jos minulla vain on ja toivotan Jumalan siunausta. Sen seurauksena tapahtui minulle alla mainittu kohtaaminen. 

Yleensä ihmiset, jotka tunsin olivat sitä mieltä, ettei pummeille kannata antaa mitään, koska he ostavat sillä olutta tai tupakkaa ja turmelevat sillä itseään. Tuo käsitys sotii kuitenkin Yeshuan seuraavaa opetusta vastaan Matt. 5:45 "...että olisitte Isänne lapsia, joka on taivaissa; sillä hän antaa aurinkonsa koittaa niin pahoille kuin hyvillekin, ja antaa sataa niin väärille kuin vanhurskaillekin." Kyllä taivaallinen Isämme tietää etukäteen, että väärämieliset polttavat viljastaan pontikkaa, mutta antaa silti sataa vettä heidänkin pelloilleen!

Seuraava tositapahtuma sattui minulle sen seurauksena Hesassa vuonna 1971 pääsiäisviikolla:

Olin stadin Tekun 3.:lla luokalla ja viimeinen tenttikausi oli puolivälissä. Olin menestynyt poikkeuksellisen hyvin tenteissä ja minusta tuli luokkani priimus, vaikka (tai oikeammin sanoen juuri siitä syystä että) olin joka ilta läksyjen luvun jälkeen juuri ennen maate menoa hiljentynyt lukemaan Johanneksen evankeliumia kirjeellisen Raamattukurssin muodossa, nimeltään "Elämän Valkeus".

Olin menossa viettämään Pääsiäistä maalle vanhempieni luo ja kävellessäni Linja-autoasemalle muistelin, miten olin tullut otetuksi Yeshuan Vuorisaarnasta ja etenkin jakeesta: "Anna sille, joka sinulta anoo, äläkä käännä selkääsi sille, joka sinulta lainaa pyytää!"

Olin näet päättänyt tuon jakeen johdosta antaa kaikille pummeille tuplalantin eli kaksinverroin mitä he pummaisivat, jos mulla vain sattuu rahaa olemaan. Päätin noin siksi, että uskoin Yeshuan todella TARKOITTAVAN juuri sitä mitä Hän sanoi.

Saavuttuani Lasipalatsin edustalle tuona keskiviikkona, iltapäivällä klo 14 paikkeilla, mietin että mitä muuta Yeshua voisi minulle merkitä sen lisäksi, että Hänen opetuksensa ovat ylen ihmeelliset ja että sain nyt 5 päivää Pääsiäislomaa Hänen kärsimystensä vuoksi(?)

Oli aurinkoinen ja leuto iltapäivä, eikä mitään suurta ruuhkaa. Stadin keskusta oli verraten hiljainen tuohon aikaan. Seisoin rennosti odottaen linjuria Siuntion lähtölaiturilla.

Silloin, kun ajattelin juuri Yeshuan persoonaa ja että tahtoisin oppia tuntemaan Hänet paremmin, alkoi merkillinen tapahtumien sarja !

Siirtykämme nyt tuohon iltapäivähetkeen...

Näen ikään kuin tiheän sumupilven seisovan jalkakäytävällä noin 20 m:n etäisyydellä asemarakennuksen suunnassa. Ihmettelen, että miten tuo on mahdollista, koska ilma on muutoin kirkas ja aurinko paistaa sinitaivaalta (?)

Sumu haihtuu kuin huomaamatta ja sen sisältä paljastuu noin 50-vuotias mies siniseen arkipukuun pukeutuneena. Mies oli normaalivartaloinen, noin 170 cm pitkä ja hänellä oli valkoiset hiukset. Ei partaa eikä viiksiä. Oli silmiinpistävää, että hänen siniset silmänsä loistivat kuin lamput jotain yliluonnollista valoa jo noin 20 m:n etäisyydeltä ja hän katsoi suoraan minuun ja alkoi rauhallisesti kävellä luokseni. Koko ajan hän kiinteästi katsoi minua silmiin.

Tultuaan aivan eteeni kasvotusten, hän sanoi: "Voisitko antaa minulle 5 penniä, sillä se puuttuu minulta yömajamaksusta?" Huomasin, että hänen suunsa oli hänen puhuessaan koko ajan kiinni ja että todellisuudessa kuulin hänen ajatuksensa !
Se oli hätkähdyttävää tajuta.

Mietin, että miten noin siististi pukeutunut mies voi olla 5 p:n tarpeessa ?

Otin lompakkoni esiin ja muistin samalla Yeshualle juuri sinä aamuna antamani lupauksen antaa pummeille tuplalantin, jos vain minulla kolikkoja olisi.

Mielestäni 10 p olisi kuitenkin niin mitättömän vähän ja siksi aioin antaa hänelle 5 mk, sillä tiesin mulla olevan sen lisäksi 10 mk seteli, joka riittäisi linjurireissuun edestakaisin. Juuri kun aioin ottaa 5 mk:n setelin, kuulin miehen sanovan (taaskin suu kiinni) siis ajatuksen välityksellä: "Vain 5 p. Ei yhtään enempää."

Laitoin sen 5 mk takaisin lompakkoon ja avasin kolikkolokeron, jossa oli vain 7 p. Silloin tunsin tuon miehen katsovan suoraan silmieni läpi sieluuni asti ja näkevän kaiken sisimmässäni. Koin valtavan pyhyyden läsnäolon ja aloin pelätä suunnattomasti.

Mies katsoi koko ajan silmiini ja kaikki syntini ja pahat tekoni tulivat kuin filminauhana esille mieleeni. Mies sanoi rauhallisesti suu kiinni ollen: "Totisesti sinä olet suurisyntinen ihminen."

Silloin tajusin olevani Jumalan kanssa kasvotusten ja olisin halunnut kadota maan rakoon. Katsoin alas jalkateriini ja etsin silmilläni sopivaa rakoa maasta sinne syöksyäkseni. Ei löytynyt.

Juuri silloin tapahtui vieläkin merkillisempää !

Minusta astui voimallisesti esiin jokin henki, joka vastasi puolestani Jumalalle: "Totisesti minä olen suurisyntinen ihminen, mutta minä turvaan kaikessa Jumalan armoon!"

Olin niin ihmeissäni, etten voinut muuta kuin tapailla samoja sanoja ja toistin ne mielessäni Jumalalle sanoen: "Juuri niin, minä olen suurisyntinen ihminen, mutta minä turvaan kaikessa Jumalan armoon."

Silloin koin valtavan yliluonnollisen rakkauden ja armon voiman virtaavan Jumalan silmien kautta minuun ja kaikki pelkoni katosi. Olin kuin alaston Jumalan edessä, mutta samalla armahdettu ja rakastettu.

Sitten tuo sama henki, joka oli minua puolustanut jatkoi sanoen: "Isä, minun on raskas olla täällä pahassa maailmassa. Ota minut pian takaisin luoksesi!"

Jumala kuunteli tuon hengen puhetta ja katsoi hiljaa ja säälivästi minua. Ymmärsin että edessäni oli henkien Isä eli itse Isä-Jumala, vaikkakin ihmishahmoon verhoutuneena.

Muistin, mitä olin aikeissa tehdä ja otin ne 7 p esille, annoin ne Jumalalle sanoen: "Tässä sulle 7 p, että ainakin riittää."

Hän otti ne hämmästynyt ilme kasvoillaan käteensä, kiitti ja lähti kävelemään kohden Mannerheimintieä. Katsoin Hänen peräänsä ja mietin, että katoaakohan Hän samalla tavalla kuin tulikin.

Käveltyään noin 20 m, Hän kääntyi ympäri ja katsoen minuun nosti oikean kätensä taivasta kohti ja huusi minulle: "Totisesti me tapaamme vielä!"

- - -
Tuota tapausta en unohda koskaan.
- - - - -

Vasta nyt siirryn aiheeseen:

Upotuskaste ja enneuni 1972

Esipuhe

Mainitsin viime kokouksen lopussa menneeni uskovien upotuskasteelle Helsingin Siionseurakuntaan. Monille vesikaste on suuri ongelma. Minulle siitä ei muodostunut minkäänlaista ongelmaa ja se johtui siitä, että olin tuolloin lukenut koko Raamatun läpi ja tiesin, mitä Uuden Liiton Kirjoituksissa opetetaan apostolisesta, vain uskoville suoritettavasta vesikasteesta veteen upottamalla.

Vesikaste

Luemme tähän liittyvät Raamatunkohdat:

a) Mark. 16:15-16. 15. Ja hän (Yeshua) sanoi heille (opetuslapsilleen): "Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. 16. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen. 

b) Ap.t. 2:38-39. 38. Niin Pietari sanoi heille (niille israelilaisille, jotka kuulivat evankeliumia ja tulivat synnintuntoon): "Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Yeshua HaMashiach-Nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan. 
39. Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä YeHoWaH, meidän Elohimimme, kutsuu." 

c) Joh. 3:23 Mutta Johanneskin kastoi Ainonissa lähellä Salimia, koska siellä oli paljon vettä; ja ihmiset tulivat ja antoivat kastaa itsensä. 

- Huomaamme kohdasta a) sen, että ensin ihmisen pitää tulla uskoon eli hänelle pitää ensin julistaa pelastussanoma, jonka kuultuaan hän voi ottaa sen uskossa vastaan. Vasta sitten hänet voidaan kastaa Adonai Yeshuan opetuksen mukaan! On tärkeää huomioida myös se seikka, että tuossa jakeessa Yeshua asettaa uskoontulon ja kasteen yhdessä pelastuksen ehdoksi! Monet opettavat, ettei sillä ole väliä, onko ihminen kastettu vesikasteella, kunhan hän on vain uskossa. Mielestäni sellaisen opin opettajat eivät ole kuuliaisia Adonai Yeshuan opetukselle ja saavat vastata opetuksestaan kerran Hänen edessään.

- Huomaamme kohdasta b) sen, että vesikastetta tulee edeltää aito parannuksen teko, mikä olisi täysin mahdotonta, mikäli sylivauvakaste olisi oikea. Toinen tärkeä seikka jakeessa on se, että kaste tulee suorittaa Yeshua HaMashiach-Nimeen, eikä yleisesti nykyisin käytössä olevalla ja alun perin roomalaiskatolisella tavalla ”Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen Nimeen”. En kerro tässä tarkemmin, miksi viimemainittu kastetapa on selvästi virheellinen, mutta voit lukea siitä lähemmin blogistani:

http://www.kristinuskon-perusteita.blogspot.fi/2012/03/osa-5-uskovien-upotuskaste-vedessa.html

Kolmas seikka, minkä löydämme tuosta kohdasta on se, että upotuskaste vedessä tulee suorittaa syntien anteeksisaamiseksi. Koska tiedämme, että vain Adonai Yeshualla on valta maan päällä antaa ihmisille synnit anteeksi ja me Hänen opetuslapsensa olemme saaneet Häneltä nuo samat valtuudet, niin sekin osoittaa, että vesikaste tulee suorittaa Yeshuan Nimeen. Syystä siihen, että käytän Vapahtajastamme tuota Nimeä Yeshua, enkä Jeesus Kristus Nimeä, voit lukea blogistani:

http://www.kristinuskon-perusteita.blogspot.fi/2012/03/kristinuskon-perusteita-osa-2.html

Neljäs tärkeä seikka: Löydämme tuosta kohdasta lupauksen Pyhän Hengen lahjasta! Tuo lupaus on myös meille, jotka olimme tuon puheen aikaan ajallisesti ja maantieteellisesti hyvin kaukana.

- Huomaamme kohdasta c) sen, ettei kyseessä ollut vedellä päähän valelu, vaan apostolinen vesikaste on uskoon tulleen ihmisen koko kehon upottamista hetkiseksi veden alle. Muutoinhan ei olisi mitään syytä todeta syytä siihen, miksi Johannes Kastaja kastoi juuri Ainonissa. Hän kastoi siksi, että siellä oli paljon vettä, jolloin ihmiset voitiin upottaa vesikasteessa veden pinnan alle. Kohdasta selviää sekin, että ihmiset antoivat kastaa itsensä, ei siis muita, vaan itsensä!

Eräs kastekokous

Menin eräänä sunnuntaina Helsingin Siionseurakunnan (Siion-srk) iltakokoukseen, enkä tiennyt, että siellä oli silloin uskoon tulleiden kastetilaisuus. Kun silloinen sananjulistaja ja srk:n paimen Vilho Soininen luki Raamatusta tietyt Raamatunkohdat ja kertoi miksi heillä on tapana kastaa juuri tuolla tavalla, niin olin asioista ihan samaa mieltä ja pyysin, että voinko mennä kasteelle tuona samana iltana?

Muistan Vilhon hämmentyneen ilmeen, kun hän kuuli kysymykseni koko seurakunnan edessä. Hän oli pian tilanteen tasalla ja sanoi, että tottahan toki se käy jo tänä iltana, jos nuori mies on uskossa Jeesukseen! Kerroin olevani ja tulleeni siihen tulokseen, että Vilhon opetus on mielestäni oikea ja apostolinen. Vilho pyysi erästä sisarta hakemaan liinavaatekaapista minulle sopivan kastepuvun ja niin minut sitten istutettiin muiden kasteelle menevien viereen valkoisessa kastepuvussa. Meiltä kaikilta kasteelle meneviltä kysyttiin yksitellen ennen kastamista, että uskommeko me Herraan Jeesuksen Kristukseen Jumalan Poikana ja Vapahtajanamme? Minä latelin ulkomuistista perinteisen luterilaisen uskontunnustuksen ja se kelpasi. Siion-srk:ssa kastettiin Herran Jeesuksen Kristuksen Nimeen upottamalla kastettava hetkiseksi veden alle.

Lupaus Pyhän Hengen lahjasta

Kasteen jälkeen Vilho opetti meitä sanoen, että ei kauan tämän illan jälkeen me saamme luvatun Pyhän Hengen lahjan ja hän rohkaisi meitä silloin avaamaan suumme Herran ylistämiseen. Se hetki voi olla yöllä nukkuessamme tai vaikka ulkona kävellessämme. Jäin odottamaan tuon lahjan saapumista. Upotuskaste tapahtui vuonna 1972 heinäkuun lopulla, muistaakseni 24/7.

Eräs enneuni

Kun tuosta vesikasteesta oli kulunut pari viikkoa, niin rukoilin Herraa sanoen: ”Olen kuullut, että eräs nainen, joka kastettiin samana iltana on jo saanut täyttyä Pyhällä Hengellä, mikä tapahtui hänelle yöllä ja hän alkoi silloin puhua vuolaasti vierain kielin ja heräsi siihen. Minäkin tahdon kokea samaa ja rukoilen nyt uskonrukouksen sanoen: ’Uskon, että voit täyttää minutkin tuolla tavalla Pyhällä Hengellä tämän elokuun aikana ja kiitän, että teet niin! Amen.’ Päivät kuluivat ja olin käynyt jo useita kertoja esillä rukoiltavana, että saisin täyttyä Pyhällä Hengellä, mutta rukoilijat rukoilivat muutaman minuutin ja sanoivat, että jos Hän on tullakseen, niin Hän tulee ja sitten lopettivat rukoilemisen. Sanoin sydämessäni Herralle: ”Tiedä se, että vaikka minun pitäisi ravata rukousalttarilla lopun ikäni, niin teen sen, sillä minä todella tahdon kokea tuon ihmeen!” Minun ei onneksi tarvinnut sitä tehdä J

Lopulta tuli elokuun viimeinen päivä ja sen ilta, jolloin mulla oli tapana torstaina mennä erään uskovan pariskunnan Eila ja Pauli Karhu, kanssa Kustaankartanon vanhainkotiin pitämään iltahartautta naisten E-taloon. Hartauksen aikana näin erään vanhemman uskovan naisen olevan levoton ja hän nosti kokouksen lopussa kätensä ylös pyytäen Eilalta lupaa kertoa ihmeellisestä unesta, jonka hän näki edellisyönä. Eila antoi luvan. Nainen kertoi olleensa unessa noin 5-vuotias tyttönen, joka vaelsi iloisena keskikesällä erästä polkua, joka vei hänet meren hiekkarannalle. Hiekkaranta jatkui ihan horisonttiin asti ja meri loisti sinisenä, samoin taivas sen yllä. Rannalla oli valtava kansainpaljous kaiken ikäisiä ihmisiä ja he katselivat vaiti ollen ja hymyillen merelle päin. Tyttö ihmetteli syytä siihen? Hänen viereensä tuli enkeli, joka sanoi: ”He odottavat Jeesusta, joka tulee pian noutamaan heidät!” Tyttö iloitsi suuresti siitä, että noin moni ihminen odotti Jeesusta, sillä hän oli aina luullut, että heitä olisi vain muutamia!

Tyttö jatkoi matkaansa ja polku johti suurelle niitylle, jonka keskellä kasvoi valtavan suuri tammi. Sen latva ulottui pilviin asti ja se oli satumaisen upea ja säännöllinen. Siinä oli valtavan paksut oksat. Kun tyttö katsoi tarkemmin tammea, niin hän järkyttyi sydänjuuriaan myöten, sillä sen rungon ympärille oli kietoutunut valtavan kokoinen kyykäärme tyvestä latvaan asti! Tyttö oli tuolloin astunut etäälle siltä polulta joka vei meren rannalle. Tyttö rukoili sanoen: ”Voi Herra, kunpa tuo hirveä käärme ei vain tajuaisi mennä tuonne meren rannalle, missä valtava kansainpaljous odottaa Jeesusta!”

Juuri silloin se iso kyykäärme laskeutui alas tammesta ja lähti määrätietoisesti valtava pää koholla kulkemaan juuri sitä polkua myöten, joka johti meren rannalle. Kuultuani tuon unen, tajusin etten voisi säilyä uskossa ilman Pyhän Hengen apua ja sanoin sisimmässäni Herralle: ”Voi Herra, minä en ole vielä saanut Pyhän Hengen lahjaa ja nyt on jo 31.8. ja klo 18:30 illalla. Ethän vain petä luottamustani Sinuun?”

Hän ei pettänyt ja kerron siitä lähemmin ensi kokouksessa.

Nyt on vuoro kaikilla muilla kokoukseen osallistujilla vuorotellen kertoa jokin Raamatunkohta, joka on tullut eläväksi heidän elämässään! 

Olkaapa hyvät! Olen pelkkänä korvana J

Osa 3: YeHoWaH on uskollinen!

Esipuhe

Ennen kuin jatkan edellisen kokouksen aiheesta, on hyvä kertoa muutamia esimerkkejä siitä, miten YeHoWaH varjeli ja auttoi minua myös noina kymmenenä vuotena, jotka kuluivat ennen kuin Hän selvästi muistutti minua vastaamalla siihen rukoukseeni, jonka Hänelle esitin ollessani 12-vuotias.

- Kerran ollessani noin 14-vuotias sydäntäni särki rinnassa niin kovasti, että pelkäsin kuolevani yöllä. Rukoilin ennen maate menoa: ”Armollinen Jumala, älä anna minun vielä kuolla, sillä en ole valmis kuolemaan!” Näin sinä yönä ihmeellisen unen: Seisoin mahtavalla peruskalliolla ja odotin sinitaivaalta vastausta. Näin jonkin valkoisen esineen laskeutuvan ylhäältä eteeni samalla vinhaa vauhtia pyörien. Kun se pysähtyi eteeni, niin totesin sen olevan A5-kokoinen valkoinen pahvi, jota puristelin sormin. Siihen oli kirjoitettu minun täydellinen nimeni. Sen alla oli jotain hyvin pientä tekstiä, jota en voinut lukea. Sivun alaosaan oli lyöty, ikään kuin kovalla kiireellä hieman vinoon vaaleanpunainen leima: ”Jeesus Kristus”. Kun ihmettelin, että missä tuo viesti oli päivätty ja kirjoitettu, niin näin paikaksi kirjoitetun ”Jeesuksela”.

- Ollessani noin 16-vuotias näin yöllä ihmeellisen unen, ikään kuin värielokuvan, josta en tässä kerro kuin sen, että se esitti Elohimin suunnitelmaa minua kohtaan, koskien ensin uskovien upotuskastetta ja sen jälkeen Pyhän Hengen kastetta. Lue siitä lähemmin kotisivuiltani kelaamalla sitä alas kohtaan:
 PYHÄ HENKI, UPOTUSKASTE

 JA PYHÄN HENGEN KASTE 

https://kotisivut-leif-norrgard.blogspot.com/2018/04/kotisivut-hemsidor-home-pages.html 

 - Ollessani 19-vuotias ja sisäänpääsykokeissa Helsingin Teknilliseen Kouluun, totesin että toinen matematiikan koe oli minulle liian vaikea. En ymmärtänyt sen 10:stä tehtävästä kuin 6, puhumattakaan, että osaisin laskea ne oikein! Päätin laskea ne 6 oikein ja sitten minulla oli voimakas tunne siitä, että minun pitää osata laskea vielä yksi niistä 4:sta vaikeasta oikein päästäkseni Kouluun. Rukoilin hartaasti hetkisen. Sitten luin 7.:n laskutehtävän hitaasti läpi ja pian tajusin, mitä siinä kysyttiin ja miten se tulee ratkaista! Kun sitten sisäänpääsykokeen tulokset julkaistiin, niin pääsin pienimmillä mahdollisilla pisteillä kouluun! Olin saanut ne 7 laskutehtävää oikein ratkaistua. HalleluYah! Moni kävi sisäänpääsykokeissa useamman kerran ja oppi laskemaan vaikeat laskutehtävät. Valmistuin lopulta priimuksena koulusta 1971.

YeHoWan uskollisuus

Siirryn tässä kertomuksessani siihen iltaan kevätlukukaudella 1971, jolloin asuin kahden luokkakaverini kanssa Pietarinkatu 5:ssä, 3:lle kalustetussa huoneessa hienon kristityn, Meri Streng’in vuokralaisina. Kaverini olivat menneet jo levolle, mutta minulla oli tapana lukea jalkalampun valossa koulutehtävieni jälkeen vielä muutama luku Raamatussa sen alusta alkaen edeten, kunnes saisin sen luettua läpi. Totesin Raamatunluvun iltamyöhään olevan erittäin hyödyllistä, sillä sain silloin sen tehtyäni aina syvän unen ja menestyin valtavan hyvin kaikissa kokeissa ja tenteissä, jopa niin hyvin, että valmistuin ylivoimaisena priimuksena luokaltani tulevaan ammattiini!

Olin sinä iltana lukenut jo muutaman luvun Jesajasta aina luvun 39 loppuun. Vaikka minua jo nukutti, niin päätin lukea vielä luvun 40. Kun tulin luvun loppuun, niin sen kaksi viimeistä jaetta ihan suoraan sanoen hyppivät silmilleni, jolloin havahduin täysin hereille ja silloin mieleeni muistui ihan pienimpiä yksityiskohtia myöten se ihana ilta, jolloin olin 12-vuotiaana yksin kotona ja jolloin kuulin YeHoWan äänen sydämestäni. Jesajan luvun 40 jakeet 30-31 kuuluvat näin:  (otan mukaan 2 edellistäkin)

28. Etkö tiedä, etkö ole kuullut: YeHoWaH on iankaikkinen Elohim, joka on luonut maan ääret? Ei hän väsy eikä näänny, hänen ymmärryksensä on tutkimaton. 
29. Hän antaa väsyneelle väkeä ja voimattomalle voimaa yltäkyllin. 
30. Nuorukaiset väsyvät ja nääntyvät, nuoret miehet kompastuvat ja kaatuvat; 
31. mutta ne, jotka YeHoWaa odottavat, saavat uuden voiman, he kohottavat siipensä kuin kotkat. He juoksevat eivätkä näänny, he vaeltavat eivätkä väsy.

Muistin silloin välittömästi tekemäni lupaukseni Hänelle syksyisenä iltana vuonna 1961. HalleluYah!

Miten uskollinen Elohim onkaan. Lupauksestani oli kulunut lähes kymmenen (10) vuotta ja olin silloin pyytänyt Häntä muistuttamaan minua, jos unohdan antamani lupauksen ja olin tarkemmin sanoen pyytänyt Häntä muistuttamaan minua silloin, kun valmistun ammattiini ja muutan asumaan omaan asuntooni. Hän teki juuri niin! HalleluYah! Miten rakastankaan noin uskollista Elohimia! HalleluYah!

Lupauksen täyttäminen

Antamani lupaus sisältää sen, että tulen rakastamaan YeHoWaa yli kaiken ja lähimmäisiäni kuten itseäni. Se sisälsi myös halun ja kilvoittelun pyrkiä elämään Vapahtajani Adonai Yeshuan opetusten mukaisesti. Tuon kaiken täyttäminen koskee koko loppuelämääni ja olen ahkeroinut sen suhteen nämä reilut 40 vuotta, vaikken aina ole siinä mielestäni riittävän hyvin onnistunutkaan.

Omat voimat eivät riitä!

Totesin jo alussa, etteivät minun omat voimani riitä hengelliseen kilvoitteluun, sillä lihani ja vereni ovat liian vahvoja ja tekevät hyvät aikeeni ja suunnitelmani aivan liian usein tyhjäksi.

Töissä Strömbergillä ja meno inttiin

Ehdin työskennellä uudessa työpaikassa vain 1½ kk, kunnes menin sotaväkeen Helsingin Santahaminan Esikuntakomppaniaan, panssarintorjuntajoukkueeseen. Siellä jatkoin Raamatun läpilukemista. Minut valittiin raukissa (reservin aliupseerikoulussa) kulttuuritoiminnan ja hengellisen työn vetäjäksi. Pyrin järjestämään erilaisia iltahartauksia ja otin vastana ehdotuksia muilta kaltaisiltani. Onnistuinkin siinä mielestäni hyvin. Sen seurauksena kenttäpappi pyysi minua pitämään kerran iltahartauden koko Uudenmaan Jääkäripataljoonalle. Suostuin ja rukoilin ylhäältä siihen aihetta. Sainkin sen ja luin Raamatusta jakeet Ef. 6:10-18. Se käsittelee Elohimin koko sota-asua. Selitykseksi kerroin, ettei meillä ole taistelu Neuvostoliittolaisia, eikä keitään muitakaan ihmisiä vastaan, vaan todellinen taistelumme on pimeyden hankivallat, jotka sotivat meitä vastaan taivaan avaruuksista käsin! Kukaan ei kommentoinut J. Tiesin ja tunsin silloin YeHoWan iloitsevan kuuliaisuudestani tuossa kohden! HalleluYah!

Takaisin Strömbergille

Palasin 11 kk:n jälkeen suoraan töihin Oy Strömberg Ab:n Elektroniikkaosastolle mekaniikka suunnittelijaksi. Suunnittelin prosessitietokoneen osia paperiteollisuudelle yms. Työni oli mielenkiintoista ja päivät kuluivat kuin siivillä. Sain tilapäisesti vuokra-asunnon eläkkeellä olleen pariskunnan luota, nimeltä Marita ja Eero Virkkunen. Eero oli luterilainen pappi. Huomasin, että Marita oli todella hieno ihminen ja uudestisyntynyt kristitty, sillä hänen läheisyydessään ilmassa väreili yliluonnollinen voima. Asunto sijaitsi Aleksanterinkadun varrella, Keskuskadun kulmassa, vastapäätä Stockmannia.

Uskovan kaverin tapaaminen

Tapasin niihin aikoihin erään konepajakoulussa tutuksi tulleen kaverin, Kari Moilasen. Hän pyysi minua tulemaan kanssaan Helsingin Siionseurakuntaan, joka on vapaahelluntai-srk. Menin sinne ja oudoksuin heidän tapojaan. Tapasin siellä Veikko Hurstin pojat, Mikon ja Heikin. He pyysivät minua käymään kanssaan Vartiokylän Jeesus-talolla. Koin toiminnan siellä mielenkiintoiseksi ja huomasin Pyhän Hengen armolahjojen toimivan siellä spontaanisti. Minussa heräsi palava halu kokea Pyhän Hengen kaste ja saada ainakin eri kielillä puhumisen armolahja, kuten siellä kävijöillä oli. Koska Jeesus-talossa ei ollut kasteallasta, niin menin uskovien upotuskasteelle Helsingin Siionseurakuntaan, koska siellä ei vaadittu heti liittymään srk:n jäseneksi, kuten muissa vapaissa seurakunnissa oli tapana.

Kerron tuosta kasteelle menosta seuraavassa kokouksessa, samoin eräästä ennusunesta.

Nyt on teillä muilla vuoro kertoa Elohimin tekemistä ihmeistä uskonelämänne varrella!

Olkaapa hyvät, olen pelkkänä korvana J

Osa 2: Lupaus YeHoWaa odottaville

Esipuhe

Toinen tutkielmani käsittelee erästä tositapausta elämästäni. Olin tuolloin vasta 12-vuotias. Silloin kuulin ensimmäisen kerran Elohimin äänen ja tulin tietämään, että Hän on Elävä Elohim! Luemme kohtaamiseen liittyvät Raamatunkohdat: Jes. 40:30-31. 30. Nuorukaiset väsyvät ja nääntyvät, nuoret miehet kompastuvat ja kaatuvat; 31. mutta ne, jotka YeHoWaa odottavat, saavat uuden voiman, he kohottavat siipensä kuin kotkat. He juoksevat eivätkä näänny, he vaeltavat eivätkä väsy.

Toinen samankaltainen: 1. Tess. 1:9-10. 9. Sillä itse he kertovat meistä, millainen meidän tulomme teidän tykönne oli ja kuinka te epäjumalista käännyitte Elohimin tykö, palvelemaan elävää ja totista Elohimia 10. ja odottamaan taivaista hänen Poikaansa, jonka hän on herättänyt kuolleista, Yeshuaa, joka pelastaa meidät tulevasta vihasta.

Eräs syysilta Siuntiossa

Asuin tuolloin vuonna 1961 omaisteni luona harvaan asutun Siuntion kirkonkylän keskustassa, aivan kirkon lähellä. Siuntio sijaitsee noin 
50 km Helsingistä länteen. Keskusta koostui silloin keskiaikaisesta kivikirkosta, kolmesta kaupasta, kahdesta pankista, Osuuskassasta, postista, kunnantoimistosta, Tajakan autokorjaamosta, vanhasta ja uudesta apteekista ja neljästä erillisestä asuinrakennuksesta, joista vanha apteekki oli yksi. Kirkkopuro erotti rakennuksia toisistaan. Kirkkopuron yli vei vanha puusilta, joka on myöhemmin purettu ja korvattu teräsbetonista rakennetulla uudella sillalla noin 50 m jokivartta alas päin mentäessä. Keskustan lähituntumassa sijaitsivat Sokeain kuntoutuslaitos Tjusterbyn kartanossa erillisine asuinrakennuksineen ja työpajoineen, samoin upea Suitian keskiaikainen ritarilinna suurine navettoineen ja monine asuinrakennuksineen. Suitiassa asui ja työskenteli kymmeniä sotainvalideja perheineen.

Asuimme aluksi vanhassa keltaisessa puurakenteisessa, kaksikerroksisessa omakotitalossa vuokralla. Se oli käytöstä poistettu apteekki. Koska meitä lapsia oli tuolloin kuusi kahden aikuisen lisäksi, niin hyvin harvoin tapahtui niin, että olin yksinäni kotona. Tuona ikimuistoisena syysiltana tapahtui juuri niin. Istuin tapani mukaan lattialla TV:n edustalla. Suljin TV:n ja aloin lukea koululäksyä historian kirjasta. Olin kyllästynyt siihen, koska olimme lukeneet ihan saman kirjan jo edellisluokalla Lohjan kauppalassa, josta olimme tuon vuoden kesällä muuttaneet tänne. Minua oli pahoinpidelty Siuntion suomenkielisessä koulussa ruotsinkielisen nimeni vuoksi. Minua oli hakattu oikein kunnolla nyrkeillä useina perättäisinä päivinä ilman mitään syytä ja olin hyvin masentunut ja kyllästynyt jopa elämääni.

Aloin ajatella tulevaisuuttani. Sekin näytti lohduttomalta, sillä vanhempani eivät köyhyyden vuoksi antaneet minun siirtyä oppikouluun, vaikka opettajani oli sitä lämpimästi suositellut. Arvelin, että saan korkeintaan jonkin ikävän, raskaan ja huonosti palkatun työn pelkällä kansalaiskoulutodistuksella. Sitten mietin, että elämäni on oleva lähinnä raadantaa sisältäen muutaman onnellisen hetken ja elän ehkä 70-vuotiaaksi ja siirryn ajasta ikuisuuteen. Asetuin ajatuksissani 70-vuotiaana kuolinvuoteelleni ja aloin miettiä, miten minun olisi KANNATTANUT elää elämäni? 

Silloin ei minua hyödyttäisi kerätyt maalliset rikkaudet, koska en voisi kuitenkaan viedä mitään niistä ikuisuuteen. Tulin siihen tulokseen, että minun olisi kannattanut elää rakastaen lähimmäisiäni osoittamalla heitä kohtaan ystävyyttä, avuliaisuutta ja myötätuntoa ahdingon aikoina. Kun sitten kuolen pois, niin minulla on ainakin hyvä omatunto ja tietoisuus siitä, etten ole elänyt elämääni turhaan, enkä itsekkäästi vain itselleni. Mietin, että jos kuoltuani kohtaan Luojani, niin minun ei silloin tarvitse pelätä Häntä ja jos Häntä ei olekaan, niin olemassaoloni loppuisi joka tapauksessa sitten siihen. Mielestäni olisi kuitenkin epäjohdonmukaista, että olemassaolo todella päättyisi siihen.

Silloin muistin miten uskovat kansakoulunopettajani olivat opettaneet minulle uskontotunnilla juuri samaa, että minun tulisi rakastaa lähimmäisiäni kuin itseäni. Uskonto oli yksi lempiaineistani koulussa. Mieltäni kiehtoi Jumalan Pojan, Jeesus Nasaretilaisen opetukset ja Hänen ihmeellinen elämänsä ihmisenä. Sen lisäksi minun tulisi rakastaa Jumalaa yli kaiken? Ajattelin, että on aika vaikeaa rakastaa Jumalaa, jota en tunne! Pohdin, että oli sitten Jumala olemassa tai ei, niin nyt minä kuitenkin teen lopullisen päätöksen panna toivoni Jeesukseen Kristukseen ja pyrin elämään Hänen opetustensa mukaisesti. Silloin näin sieluni silmin, että samoin kuin uskova äitini oli leimattu uskonsa vuoksi seinähulluksi, niin sama kohtalo olisi minullakin odotettavissa. Samapa se, sillä kuolinvuoteella se ei enää minua haittaisi. Päätös seurata Jeesusta on nyt tehty ja se pitää! 

Pohdin sydämessäni sitä, että mielestäni on kohtuutonta vaatia minua sokeasti vain uskomaan noiden vuosikymmenten ajan ja vasta ylösnousemuksessa saisin nähdä, onko taivas sittenkin totta. Sanoin ajatuksissani Jumalalle: ”Jos Sinä olet olemassa, niin silloinhan Sinä olet luonut tämän maailmankin, joka on paha paikka asua. Ihmisten elämä on eriarvoista ja sisältää paljolti tuskaa ja kärsimystä. Minä olen jo näin nuorena täysin kyllästynyt elämääni täällä. Jos pääsen uskonkilvoittelun jälkeen taivaaseen, niin sen tulee olla paljon tätä parempi paikka. Mielestäni minulla on oikeus saada vastaus ainakin seuraavaan kysymykseeni:

”Jos todella pääsen uskonkilvoitteluni jälkeen taivaaseen, niin tulenko todella viihtymään siellä koko ikuisuuden, sillä virsiä en kyllä jaksa, enkä edes tahdo laulaa niin kauan. Kysyn siis: Mitä ihmettä tulen tekemään taivaassa ikuisesti?”

Silloin tapahtui todellinen ihme!

Tuulen humina tyyntyi, pihalla kasvavien syksyisten lehtipuiden oksien kahina loppui ja ohi ajavien autojen ääni lakkasi samanaikaisesti. Tuli täydellinen hiljaisuus ja olin aivan ymmälläni? Koin, että minut siirrettiin ikuisuus-ulottuvuuteen ja ajatukseni pysäytettiin ikäänkuin odottamaan vastausta. Koin miten ihmeellinen voiman Henki laskeutui ylhäältä alas ja kulki hiljaa päästä varpaisiin saakka koko kehoni lävitse ja jäin sen sisälle. Sitten kuulin sydämeni kohdalta lempeän miesäänen puhuvan hitaasti ja selkeästi siten, että hänen jokaisessa sanassaan oli voima. Hän sanoi: ”Sinä saat voiman, sinä nostat siipesi niin kuin kotkat, sinä juokset etkä näänny, sinä vaellat etkä väsy!”

Olin hetken aivan sanaton!

Sitten sanoin ajatuksissani Jumalalle: ”Miten ihmeellistä olikaan kuulla ääntäsi! Olen erittäin kiitollinen Sinulle, että näit hyväksi vastata minulle tuohon kysymykseeni. Nyt minä todella TIEDÄN Sinun olevan olemassa ja tajuan, että Sinä tarkkailet jopa ihmisten ajatuksia ja kykenet vastaamaan heille, kuten vastasit minulle äsken!” (Tuossa toteutui seuraava Raamatunkohta: Ps. 33:13-15. 
13. YeHoWaH katsoo alas taivaasta, näkee kaikki ihmislapset; 
14. asumuksestaan, valtaistuimeltaan hän katselee kaikkia maan asukkaita,
15. hän, joka on luonut kaikkien heidän sydämensä, joka tarkkaa kaikkia heidän tekojansa.)

Jatkoin ajatuksissani puhetta Jumalalle: ”Koska isäni, äitipuoleni ja sisarukseni eivät piittaa uskonasioista, niin en kerro heille tätä tapausta vielä, etteivät he alkaisi pilkata minua. Salli minun ensin valmistua tulevaan ammattiini, mikä se sitten lieneekin, niin sitten täytän antamani lupauksen Sinulle. Koska joudun elämään uskoa karttavien omaisteni parissa, niin saatan unohtaa lähivuosina tämän kohtaamisemme ja antamani lupauksen Sinulle. Ole siis armollinen ja muistuta minua tästä illasta ja antamastani lupauksesta silloin, kun valmistun ammattiini ja muutan pois kotoa omaan asuntooni!”

Valmistuminen ammattiin

Kului kymmenen vuotta ja unohdin lopulta tuon koko tapauksen. Kävin ensin ne 3 vuotta kansa- ja kansalaiskoulua loppuun. Sitten jatkoin suoraan Oy Strömberg Ab:n 4-vuotiseen konepajakouluun Helsingin Pitäjänmäellä. Se oli sisäoppilaitos. Meitä asui 4 poikaa samassa huoneessa. Sieltä jatkoin suoraan 3-vuotiseen Helsingin Teknilliseen Kouluun ja elin mielestäni melko normaalia ’siivosyntisen elämää’. Asuin 2 viimeistä vuotta yhdessä kahden luokkakaverini kanssa ja opiskelimme konekonstruktioteknikoiksi eli nykykielellä ensimmäisen asteen konesuunnitteluinsinööreiksi. 

Kävimme harvoin porukalla kapakassa oluella. Kävin pari kertaa viikossa tansseissa. Keväällä 1971 tunsin sisimpäni tyhjäksi, vaikka minulla oli ulkonaisesti kaikki asiat hyvin ja olin luokkani priimus Tekussa. Minulla oli jo tiedossa vakinainen työpaikka Strömbergin suunnittelukonttorissa, jossa olin parina kesänä tehnyt työharjoittelua ja hankkinut samalla ansiota molemmalle 8 kk:n lukuvuodelle. Minulle luvattiin jopa edullinen uusi työsuhdeasunto aivan lyhyen kävelymatkan päästä ja kerrottiin, että voisin ostaa sen edullisesti omakseni. 
Silti suuri tyhjyys vallitsi sisimmässäni. Tiedostin, etteivät kaikki asiani olleet niin hyvin kuin voisi olla, vaan jotain tärkeää puuttui.

Erään lentolehtisen osuva sanoma

Kun tulin eräänä iltapäivänä ennen kavereitani koulusta asunnolleni Pietarinkadulle ja avasin ulko-oven, niin näin jonkin mainoslehtiseltä näyttävän pienen paperin jääneen oven taakse lattialistan väliin katveeseen. Vuokranantajan tytär ei ollut huomannut sitä, vaikka olikin tarkka ja otti aina postin jakeluun meillekin, mutta minä ikään kuin sattumalta näin sen. Kun otin paperin käteeni, niin yllätyin, kun sen etusivulla ei ollut mitään tekstiä, ainoastaan kuva haukatusta omenasta! Mielenkiintoni heräsi ja avasin lentolehtisen lukeakseni. Keskiaukeaman teksti alkoi näin: ”Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen…jne”. 

Heti kun aloin lukea tuota tekstiä, tunsin ikään kuin Hengen laskeutuvan ylhäältä alas asti ja hitaasti lävistävän koko kehoni. Tunsin valtavan rakkauden läsnäolon. Se oli niin murskaava, että kyyneleet alkoivat valua välittömästi ja luin tuon tekstin kokonaan läpi neljä kertaa peräkkäin kyynelten läpi! Kun käänsin lentolehtisen takasivun esille, niin siinä luki: 

Kenties arvasit, että tuo luku on lainaus Raamatusta, 
1. Kor. 13. Jos koit sitä lukiessasi Jumalan puhutelleen sinua, niin tilaa meiltä ilmainen Raamattukurssi nimeltä ”Elämän Valkeus”. Se käsittelee ainoastaan Johanneksen evankeliumia ja saat opetuskirjeet huomiota herättämättömästi palautettuasi ensin sitä edeltävän kirjeen, jonka kysymyksiin olet vastannut. Saat kurssin suoritettuasi siitä myös todistuksen. Lentolehtisen oli painattanut Suomen Kristillisen Kirjallisuuden Seura.

Tajusin Jumalan puhuneen minulle tuon lentolehtisen sanoman kautta ja tilasin kyseisen Raamattukurssin. Suoritettuani sen parissa kuukaudessa, aloin lukea Raamattua alusta alkaen tarkoituksena lukea se kokonaan läpi. Luettuani sitten eräänä iltana Jesajan kirjan luvun 40, koin jotakin hyvin ihmeellistä, mutta kerron siitä vasta ensi kerralla.

- - - - -

Nyt on vuoro kokouksen muilla osanottajilla kertoa jostakin Raamatunkohdasta, joka on itse kutakin voimallisesti puhutellut! 
Olkaa hyvät! Olen pelkkänä korvana :) 
    

Osa 1: Siirto isän holhottavaksi

Esipuhe

Tämä aihe on ilman muuta erittäin mieluinen. HalleluYah! Raamatussa meitä kehotetaan muistamaan YHWH:n muinaisia hyviä tekoja ja julistamaan niitä päivästä päivään.
 
Ps. 92:6 ”Veisatkaa YeHoWalle, ylistäkää hänen nimeänsä. Julistakaa päivästä päivään hänen pelastustekojansa, 
Ps. 105: 1 Kiittäkää YeHoWaa, julistakaa hänen nimeänsä, tehkää hänen suuret tekonsa tiettäviksi kansojen keskuudessa. 
Mark. 5:19b …(Yeshua) sanoi hänelle: "Mene kotiisi omaistesi luo ja kerro heille, kuinka suuria tekoja Adonai on sinulle tehnyt ja kuinka hän on sinua armahtanut." 

Me ajattelemme helposti, että pelastustekoja ovat vain ikivanhat, kuten ne kymmenen suurta vitsausta, jotka YeHoWaH Elohim teki vapauttaessaan Israelin Egyptin orjuudesta tai Daavidin saama voitto Goljatista. YeHoWaH on tarkoittanut, että kerromme niistä ihmeellisistä pelastusteoista ja valtavista rukousvastauksista, joita Hän on meille henkilökohtaisesti tehnyt ja niitä on lukuisasti, riippuen siitä, miten kauan olemme Adonai Yeshuaa seuranneet ja miten kokosydämisesti olemme Hänelle antautuneet. Kerron tässä ja tulevissa kokouksissa aina yhden kokemani ihmeen, joka liittyy erottamattomasti Raamatun Sanan antamiin lupauksiin ja pyydän muitakin kokouksiin osallistujia kertomaan kukin yhden YeHoWaH Elohimin ylistettävän teon omassa tai perheensä elämässä.

Rukous päästä isän holhottavaksi

Seuraava tositapaus liittyy Uuden Liiton jakeisiin: Joh. 14:13-14 (Yeshua sanoi opetuslapsilleen): 13. ja mitä hyvänsä te anotte minun nimessäni, sen minä teen, että Isä kirkastettaisiin Pojassa. 14. Jos te anotte minulta jotakin minun nimessäni, niin minä sen teen.” Nuo jakeet luin Raamatusta vasta vuosien kuluttua saamani rukousvastauksen jälkeen, sillä en vielä 5-vuotiaana osannut lukea.

Koska vanhempani ovat jo siirtyneet ajasta ikuisuuteen, niin voin kertoa vapaasti tämän ihmeen. Äitini Kerttu, oli harras vanhoillislestadiolainen 15-vuotiaasta asti. Isänikin oli ollut sellainen mennessään avioon äitini kanssa ja pysynyt täysin raittiina siihen asti, kunnes pikkuveljeni Klaus syntyi. Isäni työn luonteeseen tuli vähitellen mukaan talonisäntien juottaminen viinalla, jotta palo- ja henkivakuutukset tekisivät kauppansa. On ollut suurta Korkeimman varjelusta, ettei isälleni ole koskaan tapahtunut liikenteessä mitään onnettomuutta, vaikka hän ajoi työmatkoillaan autollaan satoja tuhansia kilometrejä ympäri Etelä-Suomea reilun vuosikymmenen ajan, eikä aina ihan selvin päin. Hän oli hyvin varovainen autoilija.

Vaikka isäni tuli toisinaan kotiin humalassa, niin äitini sieti sitä jonkin aikaa, kunnes isä juotti minua vajaat kaksi vuotta vanhemman Lars-veljeni humalaan tämän ollessa vasta alle 5-vuotias. Olin silloin 3-vuotias, mutta muistan, miten Lars horjui kävellessään ja äiti suuttui siitä silmittömästi isälle! Äitini sanoi isälle: ”Nyt Paulus laitan sulle valittavaksi kaksi vaihtoehtoa: Valitse joko viinapullo tai minut! Toisen niistä on lähdettävä tästä talosta ja minä olen nyt tosissani!” Isäni tuli sen jälkeenkin humalassa kotiin ja äitini toteutti lopulta uhkauksensa.

Vanhempani olivat jälleen riidelleet isäni juomisesta ja isäni ollessa kerran vakuutusmyyjänä matkoilla ja poissa kotoa useamman päivän ajan, oli äiti vienyt meidät kolme poikaansa salaa Nummelasta Alajärvelle vanhempiensa maalaistaloon. Äitini laittoi myös avioeron vireille, kun olimme olleet jo noin vuoden erossa isästä. Äiti oli opettanut meidät poikansa uskomaan Jeesukseen ja rukoilemaan iltarukouksen heti, kun opimme puhumaan.

Ollessani 4,5-vuotias rukoilin eräänä iltana tutun iltarukouksen ääneen: ”Levolle lasken Luojani, Armias ollos suojani, jos sijaltain en nousisi, taivaaseen ota tykösi!” Koska äitini oli lähellä kuuntelemassa, niin rukoilin vielä seuraavan rukouksen, mutta ääneti hiljaa sydämessäni: ”Rakas Jeesus, on mielestäni väärin, että äiti sai meidät kaikki kolme poikaansa holhottavikseen, eikä isä yhtäkään. Kuitenkin isä rakastaa meitä ihan yhtä paljon kuin äiti. Olisi oikein, että hän saisi meistä ainakin yhden luokseen. Siksi pyydän Sinua rakas Vapahtajani, että lähetät minut isän luo hänen holhottavakseen ja luotan, että niin teet, sillä Sinä olet oikeudenmukainen Jumala. Kiitos! Aamen.”

Tuosta rukouksesta kului noin 6 kk ja rukousvastaukseni alkoi vähitellen täyttyä. Äitini kertoi jo noin 2 kk tuon rukoukseni jälkeen isäni tulevan noutamaan minut ja siksi hän otti minut mukaansa pakomatkalle ja lähti kiertävänä saarnaajana sukulaistensa luo Pohjanmaalla siksi ajaksi, jolloin isäni turhaan etsi minua äitini lapsuuskodista. Äitini ompeli pöytäliinoja ja kauppasi niitä samalla matkalla. Muistan miten äitini osti tuon matkan aikana minulle ison tomaatin syötäväksi. Kun kerran haukkasin sitä, niin syljin sen palan heti pois. Hyi, miten pahalta tomaatti maistuikaan pikkupojan suussa! 

Muistan myös, miten menimme erääseen maalaistaloon ja sen isäntä oli juuri syömässä silakkalaatikkoa pyöreästä matalasta puuastiasta ja pyysi minua istumaan häntä vastapäätä ja antoi minullekin puulusikan ja pyysi minua syömään yhdessä hänen kanssaan siitä! Minua ällötti ja valehtelin, ettei minulla ole nälkä, vaikka suoleni kurnivat äänekkäästi! En halunnut syödä samasta astiasta tuntemattoman vanhemman miehen kanssa, jonka parralle oli kerääntynyt ruokaa. Näin mieluummin nälkää.

Kun isäni oli tehnyt kaksi turhaa hakureissua, niin hän otti yhteyden Alajärven nimismieheen ja uhkasi vetää äitini oikeuteen, ellen minä olisi kotona silloin, kun hän kolmannen kerran tulee noutamaan minua. Sen kuultuaan äitini ei enää piilotellut minua, sillä hän pelkäsi virkavaltaa. Isä nouti minut kesällä 1954 ollessani 5-vuotias ja vei minut Lohjan kauppalaan. Lohjan kirkonkirjoihin minut kirjattiin vasta 8.10.1954 ja mukamas Vihdistä muuttaneena, vaikka olin asunut yli vuoden Alajärvellä isovanhempieni luona äidin ja veljieni kanssa. Vihdin Nummelasta olimme näet äiti, minä ja kaksi veljeäni muuttaneet Alajärvelle jo vuoden 1952 lopulla.

Isäni oli tuolla välin jo mennyt avoliittoon toisen naisen kanssa ja solmi tämän kanssa avioliiton heti, kun avioero äidistäni astui voimaan. Siihen aikaan avioeroprosessi kesti kauan, muistaakseni 

12 kk. Äitini oli tummatukkainen pohjalainen, mutta äitipuoleni oli Siiri o.s. Ahlgren oli vaalea hämäläinen, kotoisin Somerniemeltä. Hänellä oli edellisestä avioliitostaan kaksi lasta. Siiri ei ollut uskovainen, mutta kunnioitti useita kristinuskon arvoja, kuten rehellisyyttä, siisteyttä, oikeamielisyyttä ja ahkeruutta. Siirin avioeron syynä oli ollut hänen juoppo miehensä, joten outoa asiassa oli se, että hän nyt avioitui jälleen miehen kanssa, josta äitini otti eron juuri juopottelun vuoksi!

Minä kiitin salaa Jeesusta siitä, että sain tuollaisen rukousvastauksen, sillä muistin hyvin, että olin rukoillut pääsyä isän holhottavaksi. Oli ennenkuulumatonta tuohon aikaan, että isä saisi avioerotapauksessa jonkun lapsistaan holhoukseensa, etenkin jos eron syynä on ollut hänen juopottelunsa. Äitini kertoi, miten se tapahtui. Sain kuulla sen häneltä vasta ollessani jo yli 30-vuotias. Äitini asui tuolloin Ruotsissa, Boråsissa. Hän sanoi, ettei olisi ikinä antanut yhtäkään pojistaan juoppoisän holhoukseen, koska tämä oli luopio, mutta isäni oli niin ovela ja katala. Hän sai nimittäin kataluudella oikeuden ottaa minut holhoukseensa. 

Äidin kertoman mukaan isäni oli taitava hoitamaan heidän avioeroonsa liittyvää paperisotaa. Isäni kirjoitti kaikki tarvittavat asiakirjat koneella ja laittoi salaa niiden paperien väliin yhden sellaisen asiakirjan, jossa äitini vapaaehtoisesti luopuu minun hohouksestani. Sitten isäni sanoi, että hänellä on kova kiire johonkin kokoukseen ja pyysi äitiäni nopeasti allekirjoittamaan kaikki nuo paperit ja äitini erehdyksessä, pahaa aavistamatta allekirjoitti myös paperin, jonka perusteella minut siirrettiin isäni holhottavaksi!

Lopputoteamus

Minä säästyin isäni holhouksessa ollessani lestadiolaisen uskonnon pakkotuputukselta, mutta molemmat äidin holhouksessa olleet veljeni raahattiin pakolla joka kesä lestadiolaisten suviseuroihin ja muihin heidän kokouksiinsa. Heistä kumpikin hylkäsi sen uskon ja alkoivat elää umpipakanoina niin pian kuin muuttivat pois äidin luota. Minä sen sijaan tulin aidosti uskoon vapaaehtoisuuden kautta ja tein henkilökohtaisen uskonratkaisuni 12-vuotiaana, opittuani ensin tuntemaan Jeesuksen Hyvänä Paimenenani. Siihen minua avittivat luterilaisesti uskovat opettajani Lohjan kansakoulun alemmilla luokilla. Kerron siitä lähemmin toisessa osassa eli kirjoituksessa:

”Osa 2: Lupaus YeHoWaa odottaville”

- - -

Kertokaapa te muut tässä kokouksessa läsnä olevat, kukin teistä jonkin sellaisen Raamatunkohdan, joka on teitä suuresti puhutellut ja toteutunut elävällä tavalla elämässänne! Olen pelkkänä korvana ja otan opikseni J