Osa 7: Muita ihmeitä kesällä 1972

Esipuhe

Edellisissä kokouksissa olen kertonut valtavista ihmeistä, joita olen Adonain suuresta armosta saanut kokea, osittain vuosi 1972 mukaan lukien. Nyt kerron muutamasta muusta suuresta ihmeestä tuona vuonna seurauksena Raamatun monista lupauksista, kuten:
Job 9:10 hän (YHWH Elohim) tekee suuria, tutkimattomia tekoja, ihmeitä ilman määrää.
Matt. 7:7a "Anokaa, niin teille annetaan!"

Seitsemän ihmettä kertaheitolla

Asuessani Aleksanterinkadulla tilapäisasunnossa eläkeläiskirkkoherran huoneistossa, erään teologin ollessa siitä kalustetusta huoneesta kesälomalla, rukoilin taivaan Isältä seuraavaa Jeesuksen nimessä: ”Rakas taivaan Isä. Olen uskossa ja kaipaan uskovia ystäviä. Siksi pyydän saada pysyvämmän asunnon. Ehdot sille ovat seuraavat: 1) Sen tulee sijaita keskikaupungilla, 2) Siinä tulee asua muitakin uskovia nuoria miehiä, 3) Vuokran tulee olla kohtuullinen, 4) Haluan asunnosta oman huoneen, koska olen rukoilija, 5) Pyydän saada sen asunnon ensi kuun alkuun mennessä ja lopuksi 6) Pyydän saada sen ilman, että itse laitan tikkua ristiin asian hyväksi. Silloin tiedän sen todella tulevan Sinulta! – Jos vastaat tähän rukoukseeni, niin kerron ihmisille Hesan kaduilla kuukauden ajan, että Sinä olet elävä ja rukouksiin vastaava Jumala!” – Rukoilin tuon rukouksen heinäkuun puolivälissä 1972. Noihin ihmeisiin tuli mukaan seitsemäskin eli yksi ihme lisää samana päivänä. Se oli seuraava:

Yliluonnollinen pelastus

Noin viikkoa myöhemmin alkoi tapahtua! Minut oli siirretty heinäkuun ajaksi erään työnjohtajan kesäloman sijaiseksi Strömbergin Elektroniikkaosavalmistamoon saadakseni lähituntumaa niiden tuotteiden valmistuksesta, joita myös suunnittelin. Alaisenani oli noin 10 henkilöä, joista eräs oli nimeltään Tauno (peitenimi). Hän oli noin 18-vuotias ja varsin hyväkäytöksinen. Hän kysyi minulta melko suoraan, että olenko uskossa ja kun myönsin, niin hänkin sanoi olevansa. Hän kuului Hesan Vapaaseurakuntaan. Astuessamme Valimon pysäkiltä sähköjunaan, pyysi Tauno meitä menemään edemmäksi erääseen toiseen vaunuun, jossa oli paljon matkustajia. Istuuduimme erästä, noin 30-vuotiasta nuorta miestä vastapäätä. Mies luki kirjaa, jonka nimeksi näin ”Ateismin selitysopas”. Tauno kysyi mieheltä, että mitä kirjaa tämä lukee. Mies vastasi ”Ateismin selitysopasta”. Huomasin sen alkulehdellä olevan leiman, jossa luki ”Arvosteltavaksi”. Kysyin mieheltä: ”Koska kirjassasi lukee ’Arvosteltavaksi’, niin mikä on ammattisi ja missä firmassa olet töissä?” Hän sanoi lukevansa kirjaa siksi, että tahtoo tietää syitä siihen, että miksi jotkut eivät usko Jumalaan ja hän sanoa pamautti: ”Minä palvelen Herraa Jeesusta!” Minä sanavalmiina sanoin: ”Hienoa! Tässä meitä on sitten kolme uskovaa miestä vierekkäin! Kerro miten olet tullut uskoon!”

Raimo (peitenimi) innostui kovin ja kiitti siitä, että pyysin häntä kertomaan uskoontulostaan, sillä hän sanoi sen olevan valtava ihme ja haluavansa aina kertoa siitä myös muille! Hän kertoi (tahallaan kuuluvalla äänellä) olleensa väkevien huumeiden orjana vielä 4 kk aiemmin, jolloin hän käytti jo niin suuria määriä heroiinia suoraan suoneen, että tavallinen ihminen kuolisi välittömästi. Siihen aikaan hän tajusi olevansa lopullisesti koukussa ja koki elämänsä helvetiksi. Siksi hän päätti ottaa viimeisen annoksen niin suurena, ettei varmasti enää heräisi. Hän sopi erään huumekaverinsa kanssa, että jää yksin Espoon Koivumankkaalle tämän autiohuoneistoon erääksi viikonlopuksi. Tuolloin, eräänä lauantaina hän otti sen kuolettavan annoksensa. 

Maatessaan lattialla autiotalossa selällään ja ollessaan jo hourailevana hän kuuli yläpuoleltaan miehen äänen sanovan: ”Raimo, nouse ylös!” Raimo ihmetteli, että joku puhuu hänelle, tietäen olevansa yksin huoneessa? Raimo ei reagoinut aluksi mitenkään, mutta sanoa sopersi sitten: ”En kykene, sillä olen ottanut kuolettavan annoksen heroiinia.” Miesääni jatkoi määräävämpään sävyyn: ”Raimo, nouse ylös!” Raimo vastasi: ”No voinhan minä yrittää, vaikken pystykään siihen.” Kumma kyllä kun Raimo yritti, niin häneen virtasi voimaa ylhäältä ja hän nousi jaloilleen. Sitten miesääni sanoi: ”Mene bussilla Helsingin keskustaan!” Raimolla oli sen verran kolikkoja taskussaan, että hän pystyi menemään bussilla stadin keskustaan. Bussissa hän tuumi, että hän on varmaan tullut hulluksi, kun kuulee ääniä ja alkaa totella niitä. Silti häntä samalla kiinnosti, että mihin häntä nyt oikein ollaan johdattamassa? Tultuaan stadin keskustaan, hän kuuli äänen sanovan: ”Jatka ratikka 3T:llä, jää Jäähallin kohdalla pois ja mene Jäähalliin!”

Lähestyessään Jäähallia Raimo ihmetteli, että mikä ihmeen matsi siellä on nyt lauantaina? Hän oli siihen saakka kiertänyt kaikki kristilliset tilaisuudet kaukaa, koska ei uskonut sellaisten olevan häntä varten.

Hän näki Jäähalliin tultuaan sen olevan täynnä kaikenlaista väkeä ja eräs amerikkalainen saarnaaja *) esitti juuri silloin tulkin välityksellä alttarikutsun: ”Ne teistä, jotka koette sydämessänne, että tahdotte antaa elämänne Jeesukselle, tulkaa heti tänne salin etuosaan, niin rukoilemme yhdessä teidän puolestanne!” Raimo tunsi silloin sydämessään valtavan halun antaa koko elämänsä Jeesukselle ja hän juoksi niiden muiden noin 500:n nuoren kanssa salin eteen ja mätkähti mahalleen lattialle kyynelten virratessa valtoimenaan hänen silmistään. Hän näki miten nuorisojoukko oli eteen rientäessään pudotellut huumepiikkejä, pulloja ja tupakka-askeja ja muuta kamaa käytäville valtavassa synnintunnossa. Raimokin itki syntejään ja selvisi Jeesuksen veren puhdistavan voiman avulla huumehöyryistä siinä hetkessä täysin selväksi ja muuan vanhempi mies Saalem-srk:sta rukoili hänen puolestaan ja kysyi, miten tämän asiat ovat? Raimo kertoi olevansa työtön, koditon ja rahaton. Mies otti Raimon kotiinsa ja antoi tämän asua luonaan siihen saakka, kunnes oli järkännyt tälle työpaikan ja oman asunnon. Hän onnistui järjestämään Raimolle työpaikan Ristin Voittoon valokuvaajaksi. Raimo ei ollut tehnyt sitä työtä lainkaan aiemmin. Raimon mukaan hänen ei ole sen jälkeen tehnyt edes mieli huumeita ja hän kertoi olevansa nyt onnellisempi kuin koskaan aiemmin elämänsä aikana! - *) Saarnaaja oli David Wilkerson.

Ne kuusi muuta ihmettä

Raimon kerrottua tuon tarinansa noin 10 min aikana, joka junalta meni matkata Hesan keskustaan, astuin ulos junasta ja tunsin yliluonnollisen voimakentän ikään kuin pyörivän pääni ympärillä. Kun alaiseni Tauno astui jälkeeni ulos, niin hän kysyi: ”Leif, tahdotko vuokra-asunnon?” Vastasin välittömästi: ”Minä otan sen vastaan!” Tauno oli ihan ihmeissään ja kysyi, että miten voin vastata noin, kun en edes tiedä mistä asunnosta on kyse. Vastasin heti: ”Tiedän sen tulevan Herralta!” Vasta tuossa vaiheessa oma ’järkeni’ alkoi toimia ja katsoin Taunoa hieman oudoksuen ja ajatellen, että mikä tyyppi hän oikein on, kun tarjoaa mulle asuntoa? Menin kuitenkin hänen kanssaan katsomaan sitä asuntoa. Se sijaitsi Pohjoisen rautatiekadun varrella (17 a) aivan Tennispalatsia vastapäätä. Tauno ja kolme muuta uskovaa nuorukaista asui siinä silloin.

Tuo kalustettu huoneisto, iso 3h+k+kph oli aikoinaan hankittu Wycliffe Raamatunkääntäjien asumista varten sapattivuoden ajaksi, näiden oltua ensin määräajan lähetyskentällään. Tuolloin siinä asui nuo neljä Hesan Vapaaseurakunnan nuorta, pitäen sitä Jeesus-kommuunina ja minulle tarjottiin omaa pientä kalustettua huonetta hyvin edulliseen hintaan 100 mk/kk ollen vain noin puolet normaalista hintatasosta! Sovin silloisen asunnonvuokraajani kanssa, Eero ja Marita Virkkuset Aleksanterinkadulta, muutosta Taunon luo heti elokuun alusta alkaen. Silloin totesin taivaan Isän vastanneen tuohon 6-kohtaiseen rukoukseeni täydellisesti! HalleluYah! Tuo vuokra-asunto sovittiin 9 kk:n ajaksi, sillä siihen tiedettiin tulevan sen ajan kuluttua Raamatunkääntäjäperhe asumaan. Samaan asuntoon, sen isompaan huoneeseen muutti pian muuttoni jälkeen vielä muuan tuttu uskonveli Siion-srk:sta ja hieman myöhemmin muuan Kari Vapaaseurakunnasta, jolloin meitä oli yhteensä seitsemän nuorukaista. Tuo 9 kk oli ihmeellistä aikaa, täynnä suuria yksittäisiä ihmeitä ja eräs niistä oli se, ettemme kertaakaan riidelleet, emme uskon asioista, emmekä muistakaan, vaikka meillä oli monessakin kohden erilainen näkemys, johtuen hyvin erilaisista taustoistamme. Päätimme rakastaa toisiamme erilaisuuksistamme huolimatta ja se onnistui! Olen varma, että ainoastaan Adonai Yeshua teki sen mahdolliseksi.

Koska olin tehnyt Jumalalle lupauksen todistaa Hesan kaduilla yhden kuukauden ajan, mikäli Hän vastaa konkreettisella tavalla rukoukseeni, niin olin velvoitettu myös täyttämään lupaukseni. Aloin täyttää sitä kiitollisin mielin iltaisin noin elokuun puolivälistä alkaen, kirjaten ne 30 iltaa muistiin. Todistaminen ei ollut lainkaan niin helppoa, kuin olin kuvitellut, vaan jokaista kadulla todistamisiltaa edelsi selvä sisäinen kamppailu, etenkin siksi, etten ollut vielä tuolloin täyttynyt Pyhällä Hengellä. Asuinkaverini eivät uskaltaneet tulla kanssani kaduille todistamaan, vaikka pyysin muutaman kerran. En silti syytä heitä siitä, koska he eivät olleet saaneet sitä sydämelleen. Siksipä rukoilin Herraa lähettämään minulle kaveriksi rohkean uskonveljen, koska olin lukenut Raamatusta, että Adonai Yeshua lähetti muinoin opetuslapsensa aina kaksittain viemään pelastussanomaa.

Adonai Yeshua vastasi myös tuohon rukoukseen varsin ihmeellisellä tavalla, mutta kerron siitä lähemmin ensi keskiviikon kotikouksessa, samoin osan niistä ihmeistä, mitä kaduilla tapahtui tuon 30 pv:n aikana!

Nyt on vuoro muilla kokouksen jäsenillä kertoa, mikä Raamatunkohta on itse kutakin erityisesti puhutellut jossain elämän vaiheessa!

Olen nyt pelkkänä korvana, joten alkakaapas kertoa J

PS. linkki kokousilmoitukseen: 
http://koti-srk-tku.blogspot.fi/2012/04/osa-2-seurakunnan-kokousajat.html