Vuosi 1972 oli elämäni merkillisin vuosi siinä mielessä,
että sen aikana tapahtui niin monta ja suurta yliluonnollista ihmettä. Kerron
näissä kokouksissa vain suurimmat ja parhaiten mieleen jääneet niistä.
Kerron ne osin hieman eri aikajärjestyksessä, kuin ne tapahtuivat. En kerro
niistä leuhkiakseni ja jollei Adonai Yeshua olisi ollut noiden ihmeiden takana,
ei niitä olisi koskaan tapahtunutkaan!
Kerron ne sellaisia ihmisiä varten, jotka eivät ole itse vielä kokeneet tuon kaltaista, että he saisivat kipinän uskoa yliluonnolliseen Vapahtajaamme ja uskaltaisivat suostua elämään myös käytännössä Hänen opetustensa mukaisesti voidakseen kokea, että kaikki Yeshuan antamat lupaukset toteutuvat niihin uskoville!
Ennen varsinaista asiaa - Toimin teltan yövartijana
Kerron lyhyesti tapauksen, joka sattui vuoden 1972 loppukesästä. Silloin oli suuret kristilliset telttakokoukset Stadissa, Laakson sairaalan viereisellä kentällä. Eräs Jeesus-talolla tutuksi tullut kaverini, silloin 14-vuotias Petri Blomgren, pyysi minua iltakokouksen loputtua jäämään klo 22-24 väliseksi ajaksi telttavahdiksi kanssaan ja sanoi, että Herra tulee varmasti palkitsemaan minut.
Petri oli laittanut yksin nimensä varijalistaan ja tarvitsi kaverin. Hän enkä minä emme kuuluneet tuon telttakokouksen järjestävään Lähetysseurakuntaan. Olin silloin 23-vuotias, enkä ollut pukeutunut kuin shortseihin ja lyhythihaiseen paitaan. Yöt olivat silloin jo melko viileitä. Sanoin Petrille: "Jään kanssasi 2 h vartioon, sillä en tahdo sinun jäävän yksin. En odota siitä erityistä palkkiota Herralta."
Olimme vartiossa ja kun ilta viileni, niin Petri ehdotti, että alkaisimme ylistää Herraa tanssien, jotta tulisi lämmin. Siis soolotanssia kumpikin omalla tahollaan. Teimme niin. Kun kello oli jo 23:30, kertoi Petri, että hän näkee teltan keskellä tutun enkelin ja pyysi minuakin menemään kanssaan tervehtimään häntä.
Vaikka kuinka siristelin silmiäni, niin en nähnyt mitään enkeliä. Menin kuitenkin Petrin kanssa enkelin luo. Tunsin joka askeleella enkeliä lähestyessämme Pyhän Hengen voimavirran voimistuvan ja lävistävän koko kehoni. Petri kätteli enkeliä, mutta en vieläkään nähnyt häntä. Rukoilin hiljaa sydämessäni: "Voi Herra, minäkin tahdon nähdä enkelin."
Kuulin sydämessäni äänen: "Leif, mene teltan oviaukkoon ja katso Laakson urheilukentän suuntaan." Menin teltta-aukkoon ja katselin siihen suuntaan. En nähnyt kuin hyvin himmeän kentän sillä olihan jo lähes keskiyö. Sanoin Herralle: "Herra, en näe mitään erityistä." Herra vastasi: "Katso tarkasti!" Juuri silloin näin, miten kentän vasemmalle reunalle laskettiin taivaasta ikään kuin valonheittimellä valoa.
Sitten näin todella ihmeellisen näyn: Valkoisiin pukuihin pukeutuneet enkelit (noin 30 enkeliä ja 30 ratsua) ratsastivat valkoisilla ratsuilla, joilla oli uljas ryhti. He etenivät hitaasti ikään kuin näkymätöntä, noin 1,5 m korkeudessa olevaa tasoa pitkin ja kaartuivat kiertämään kokoustelttaa. Enkelien päät loistivat kuin pienoisauringot!
Ei siinä vielä kaikki, vaan heidän perässään erillisenä joukkona (heitäkin noin 30 enkeliä ja 30 ratsua) ratsasti mustia enkeleitä mustilla hevosilla. Hekin ratsastivat näkymätöntä tasoa pitkin hieman taaempana ja kaartuivat kiertämään kokoustelttaa. Näiden enkelien päät loistivat synkkää pimeyttä ja heidän mukanaan seurasi valtavan suuria mustia koiria, joiden päät yltivät hevosten säkäkorkeudelle asti.
Näin näkyä ehkä noin 15 min ja ymmärsin siitä, että emme olleet telttavartiossa vain kahdestaan Petrin kanssa, vaan taivaan sotajoukot olivat myös "yövuorossa" ympärillämme suojelemassa meitä varkailta ja pimeyden enkeleiltä. Kerroin Petrille miten Herra todella palkitsi minulle sen, että jäin hänen kanssaan yövahdiksi. HalleluYah!
Kerron ne sellaisia ihmisiä varten, jotka eivät ole itse vielä kokeneet tuon kaltaista, että he saisivat kipinän uskoa yliluonnolliseen Vapahtajaamme ja uskaltaisivat suostua elämään myös käytännössä Hänen opetustensa mukaisesti voidakseen kokea, että kaikki Yeshuan antamat lupaukset toteutuvat niihin uskoville!
Ennen varsinaista asiaa - Toimin teltan yövartijana
Kerron lyhyesti tapauksen, joka sattui vuoden 1972 loppukesästä. Silloin oli suuret kristilliset telttakokoukset Stadissa, Laakson sairaalan viereisellä kentällä. Eräs Jeesus-talolla tutuksi tullut kaverini, silloin 14-vuotias Petri Blomgren, pyysi minua iltakokouksen loputtua jäämään klo 22-24 väliseksi ajaksi telttavahdiksi kanssaan ja sanoi, että Herra tulee varmasti palkitsemaan minut.
Petri oli laittanut yksin nimensä varijalistaan ja tarvitsi kaverin. Hän enkä minä emme kuuluneet tuon telttakokouksen järjestävään Lähetysseurakuntaan. Olin silloin 23-vuotias, enkä ollut pukeutunut kuin shortseihin ja lyhythihaiseen paitaan. Yöt olivat silloin jo melko viileitä. Sanoin Petrille: "Jään kanssasi 2 h vartioon, sillä en tahdo sinun jäävän yksin. En odota siitä erityistä palkkiota Herralta."
Olimme vartiossa ja kun ilta viileni, niin Petri ehdotti, että alkaisimme ylistää Herraa tanssien, jotta tulisi lämmin. Siis soolotanssia kumpikin omalla tahollaan. Teimme niin. Kun kello oli jo 23:30, kertoi Petri, että hän näkee teltan keskellä tutun enkelin ja pyysi minuakin menemään kanssaan tervehtimään häntä.
Vaikka kuinka siristelin silmiäni, niin en nähnyt mitään enkeliä. Menin kuitenkin Petrin kanssa enkelin luo. Tunsin joka askeleella enkeliä lähestyessämme Pyhän Hengen voimavirran voimistuvan ja lävistävän koko kehoni. Petri kätteli enkeliä, mutta en vieläkään nähnyt häntä. Rukoilin hiljaa sydämessäni: "Voi Herra, minäkin tahdon nähdä enkelin."
Kuulin sydämessäni äänen: "Leif, mene teltan oviaukkoon ja katso Laakson urheilukentän suuntaan." Menin teltta-aukkoon ja katselin siihen suuntaan. En nähnyt kuin hyvin himmeän kentän sillä olihan jo lähes keskiyö. Sanoin Herralle: "Herra, en näe mitään erityistä." Herra vastasi: "Katso tarkasti!" Juuri silloin näin, miten kentän vasemmalle reunalle laskettiin taivaasta ikään kuin valonheittimellä valoa.
Sitten näin todella ihmeellisen näyn: Valkoisiin pukuihin pukeutuneet enkelit (noin 30 enkeliä ja 30 ratsua) ratsastivat valkoisilla ratsuilla, joilla oli uljas ryhti. He etenivät hitaasti ikään kuin näkymätöntä, noin 1,5 m korkeudessa olevaa tasoa pitkin ja kaartuivat kiertämään kokoustelttaa. Enkelien päät loistivat kuin pienoisauringot!
Ei siinä vielä kaikki, vaan heidän perässään erillisenä joukkona (heitäkin noin 30 enkeliä ja 30 ratsua) ratsasti mustia enkeleitä mustilla hevosilla. Hekin ratsastivat näkymätöntä tasoa pitkin hieman taaempana ja kaartuivat kiertämään kokoustelttaa. Näiden enkelien päät loistivat synkkää pimeyttä ja heidän mukanaan seurasi valtavan suuria mustia koiria, joiden päät yltivät hevosten säkäkorkeudelle asti.
Näin näkyä ehkä noin 15 min ja ymmärsin siitä, että emme olleet telttavartiossa vain kahdestaan Petrin kanssa, vaan taivaan sotajoukot olivat myös "yövuorossa" ympärillämme suojelemassa meitä varkailta ja pimeyden enkeleiltä. Kerroin Petrille miten Herra todella palkitsi minulle sen, että jäin hänen kanssaan yövahdiksi. HalleluYah!
Tämäkin on ennen varsinaista asiaa
Kerron ensin erään unohtumattoman illan ja yön syyskuun
alussa 1972. Työskentelin silloin Oy Strömberg Ab:n koekentällä
Elektroniikkapiirtämössä ja suoritin iltaisin Herralle lupaamaani työtä kertoa,
että taivaan Isä vastaa konkreettisella tavalla rukouksiimme, jos vain uskomme
Häneen. Osastollamme oli sihteerinä eräs utelias ja lähimmäistensä murheiden
kanssa syvästi myötäelävä nainen, peitenimeltä Liisa. Jouduin hänen
silmätikukseen seuraavalla tavalla:
Olin ollut Mellerin nuorten kanssa todistamassa Neuvostoliiton laivastovierailulla olleille merimiehille Eteläsatamassa ja minulla oli sen jäljiltä farkkupaita, johon olin piirtäjänteipillä taiteillut koko selän leveydeltä tekstin: JEESUS KRISTUS ja sen alle: Ihmeellinen Neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, Rauhanruhtinas. Jes. 9:5b Olin teipannut myös valkoisen ristin lähes koko selkäni leveydelle ja korkeudelle. Risti jakoi tekstin sopivasti. Kukin Jesajan antamista nimistä oli omalla rivillään. Tässä linkki kuvaan, joka esittää miltä se suunnilleen näytti:
Olin ollut Mellerin nuorten kanssa todistamassa Neuvostoliiton laivastovierailulla olleille merimiehille Eteläsatamassa ja minulla oli sen jäljiltä farkkupaita, johon olin piirtäjänteipillä taiteillut koko selän leveydeltä tekstin: JEESUS KRISTUS ja sen alle: Ihmeellinen Neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, Rauhanruhtinas. Jes. 9:5b Olin teipannut myös valkoisen ristin lähes koko selkäni leveydelle ja korkeudelle. Risti jakoi tekstin sopivasti. Kukin Jesajan antamista nimistä oli omalla rivillään. Tässä linkki kuvaan, joka esittää miltä se suunnilleen näytti:
Tuo valkoinen teksti näkyi hyvin ja kauas tummansinistä
paitaa vasten. Otin paidan päälleni, kun menin töihin. Näin kauhistuneita
katseita, missä vain kuljin ja jonottaessani ruokalassa, kuulin kahden naisen
juttelen kimeällä äänellä jostakin ja yhtäkkiä toinen niistä kiljaisi minun
selkäni takana J.
Tajusin syyn siihen. Kun sinä iltana olin lähdössä kotiin, niin
junapysäkilläkin tuli ihmeen hyvin tilaa paitani upean tekstin vuoksi, paitsi
että Liisa tuli hymyillen luokseni ja sanoi:
”Sinulla on tosi vetävä teksti selässäsi! Olisitpa nähnyt sen naisen ilmeen, joka oli ruokalassa takanasi ja näki paitasi tekstin!” Minä vastasin, että ai senkö, joka yhtäkkiä kiljaisi hysteerisesti?” Liisa sanoi, että juuri sama tyyppi J Juttelimme Liisan kanssa uskonasioista koko junamatkan. Hän ei ollut uskovainen ja oli rouva.
Hän oli sopinut entisten tuttujensa kanssa menosta sinä iltana Kiteelle bailuihin. Pyysin Liisaa tulemaan ensin asunnolleni teelle ja jatkamaan alkamaamme juttutuokiota. Hän tuli ja juttelimme viisi (5) tuntia yhtä soittoa ja hänen Kiteen matkansa unohtui. Luimme Raamattua ja opetin hänelle uskon perusasioita ja olin juuri opettanut ilmestyksen armolahjasta.
”Sinulla on tosi vetävä teksti selässäsi! Olisitpa nähnyt sen naisen ilmeen, joka oli ruokalassa takanasi ja näki paitasi tekstin!” Minä vastasin, että ai senkö, joka yhtäkkiä kiljaisi hysteerisesti?” Liisa sanoi, että juuri sama tyyppi J Juttelimme Liisan kanssa uskonasioista koko junamatkan. Hän ei ollut uskovainen ja oli rouva.
Hän oli sopinut entisten tuttujensa kanssa menosta sinä iltana Kiteelle bailuihin. Pyysin Liisaa tulemaan ensin asunnolleni teelle ja jatkamaan alkamaamme juttutuokiota. Hän tuli ja juttelimme viisi (5) tuntia yhtä soittoa ja hänen Kiteen matkansa unohtui. Luimme Raamattua ja opetin hänelle uskon perusasioita ja olin juuri opettanut ilmestyksen armolahjasta.
Silloin joku soitti ovikelloa ja näin välittömästi
ilmestyksen, jonka mukaan asunnollemme pyrki minulle tuntematon mies, jolla oli
aikomuksena varastaa asunnostamme jotakin, ilmeisesti rahaa. Sanoin Liisalle
heti mitä näin ilmestyksessä ja sitten menin avaamaan ulko-ovea, koska meillä asukeilla oli tapana aina avata, kun joku soitti ovikelloa. Siellä
olikin eräs roiston näköinen mies, joka kysyi:
”Asuuko täällä Ville Laakso?” Vastasin, valitettavasti ei asu ja mies oli jo kääntynyt poistuakseen, jolloin kaverini, josta olimme aina käyttäneet nimeä Jekku huusi: ”Lefa, asunhan minä täällä!” Silloin minä sanoin: ”Anteeksi nyt vaan Ville, mutta koska olen asunut täällä vajaan viikon, enkä ole kuullut sinusta muuta nimeä kuin Jekku, niin en tiennyt oikeaa nimeäsi.” Ville (peitenimi) sanoi, että ei se mitään ja vei miehen omaan huoneeseensa.
”Asuuko täällä Ville Laakso?” Vastasin, valitettavasti ei asu ja mies oli jo kääntynyt poistuakseen, jolloin kaverini, josta olimme aina käyttäneet nimeä Jekku huusi: ”Lefa, asunhan minä täällä!” Silloin minä sanoin: ”Anteeksi nyt vaan Ville, mutta koska olen asunut täällä vajaan viikon, enkä ole kuullut sinusta muuta nimeä kuin Jekku, niin en tiennyt oikeaa nimeäsi.” Ville (peitenimi) sanoi, että ei se mitään ja vei miehen omaan huoneeseensa.
Kun jäin Liisan kanssa kahden omaan huoneeseeni, niin Pyhä
Henki kehotti minua mennä varoittamaan Villeä siitä, mitä olin nähnyt
ilmestyksessä. Rukoilin ensin ja menin sitten Villen huoneeseen pyytäen saada
lukea erään psalmin hänelle. Sain luvan ja sitä lukiessani Villen kaveri pyysi
saada mennä sohvalle hieman pitkäkseen, koska oli tavattoman väsynyt.
Hän nukahti melkein heti ja alkoi kuorsata. Sinä aikana kerroin kuiskaten Villelle näkemästäni ilmestyksestä ja sanoin: ”Olen varma, että tuo ilmestys oli Herralta ja että kaverisi aikoo varastaa täältä jotakin. Varoitan sinua Jeesuksen nimeen, ettet jätä häntä hetkeksikään ilman vartioivaa katsettasi!” Ville mutisi, että hän kyllä tuntee kaverinsa.
Hän nukahti melkein heti ja alkoi kuorsata. Sinä aikana kerroin kuiskaten Villelle näkemästäni ilmestyksestä ja sanoin: ”Olen varma, että tuo ilmestys oli Herralta ja että kaverisi aikoo varastaa täältä jotakin. Varoitan sinua Jeesuksen nimeen, ettet jätä häntä hetkeksikään ilman vartioivaa katsettasi!” Ville mutisi, että hän kyllä tuntee kaverinsa.
Olimme jo sopineet Liisan kanssa Vartiokylän Jeesus-talolle
menosta sinä iltana ja kun olin jo sulkemassa ulko-ovea kuulin Pyhän Hengen
selvän kehotuksen: ”Palaa huoneeseesi, ota kaikki rahasi, pankkikirjasi ja
henkilötodistuksesi mukaasi ennen kuin lähdette ulos!” Tein niin. Herra käytti
minua ja Liisaa sinä iltana ja yönä valtavan voimallisesti monen tapaamamme
ihmisen kohdalla johdattaen meitä ilmestyksen hengessä heidän luokseen, mutta
kerron siitä joskus toiste.
Kun palasimme noin klo 02:00 aamulla asunnolleni ja päätin tehdä Liisalle siskonpetin huoneeni lattialle, niin heti eteisessä saimme kuulla Villeltä ja Ristolta, että asunnon vuokralipas oli tyhjennetty ja muutakin arvokasta oli viety! Silloin minä sanoin nuhdellen Villelle: ”Enkö minä varoittanut sinua Jeesuksen Nimeen? Varmaan se sinun kaverisi varasti ne kaikki(?)” Ville myönsi erheensä. Hän oli jättänyt miehen nukkumaan sohvalleen ja käynyt Alepassa ostamassa hänelle ruokaa. Sillä aikaa mies oli varastanut rahat ja arvotavarat ja häipynyt.
Kun palasimme noin klo 02:00 aamulla asunnolleni ja päätin tehdä Liisalle siskonpetin huoneeni lattialle, niin heti eteisessä saimme kuulla Villeltä ja Ristolta, että asunnon vuokralipas oli tyhjennetty ja muutakin arvokasta oli viety! Silloin minä sanoin nuhdellen Villelle: ”Enkö minä varoittanut sinua Jeesuksen Nimeen? Varmaan se sinun kaverisi varasti ne kaikki(?)” Ville myönsi erheensä. Hän oli jättänyt miehen nukkumaan sohvalleen ja käynyt Alepassa ostamassa hänelle ruokaa. Sillä aikaa mies oli varastanut rahat ja arvotavarat ja häipynyt.
Varsinainen asia
Tämän asian yhteyteen tahdon liittää seuraavat
Raamatunjakeet: Mark. 6:7-8. 7. Ja hän
kutsui tykönsä ne kaksitoista ja alkoi lähettää heitä kaksittain ja
antoi heille vallan saastaisia henkiä vastaan. 8. Ja hän sääti heille, etteivät
saaneet ottaa matkalle muuta kuin ainoastaan sauvan; ei leipää, ei laukkua, ei
rahaa vyöhönsä.
Olin aiemmin rukoillut uskovaa nuorta miestä kaverikseni ja
eräänä iltana, syyskuun alkupuolella ollessani yksin Hesan kadulla todistamassa ja jakamassa
lentolehtisiä eli trakuja, tapasin erään noin 165 cm pitkän mustatukkaisen,
kiharapäisen ja noin 35-vuotiaan miehen, joka puhui huonosti suomea. Hänkin oli
jakamassa trakuja. Juteltuamme hetkisen hän pyysi sanoen:
”Voisitko Lefa alkaa todistaa iltaisin Jeesuksesta yhdessä minun kanssani, sillä minulla ei ole ketään kaveria ja osaan huonosti suomea ja Jeesuskin lähetti opetuslapsensa aina kahdestaan tällaisiin tehtäviin?” (Hän puhui englantia) Sanoin, että oikein mielelläni, sillä juuri sinua olen rukoillut avukseni! Hänen oikea nimensä oli Jov Judah ja hän oli syntyisin ruotsinjuutalainen, joka asui Tukholmassa. Hän oli tullut Yeshuaan uskovaksi noin 4 vuotta aiemmin ja hänen äitinsäkin oli kääntynyt kristityksi.
”Voisitko Lefa alkaa todistaa iltaisin Jeesuksesta yhdessä minun kanssani, sillä minulla ei ole ketään kaveria ja osaan huonosti suomea ja Jeesuskin lähetti opetuslapsensa aina kahdestaan tällaisiin tehtäviin?” (Hän puhui englantia) Sanoin, että oikein mielelläni, sillä juuri sinua olen rukoillut avukseni! Hänen oikea nimensä oli Jov Judah ja hän oli syntyisin ruotsinjuutalainen, joka asui Tukholmassa. Hän oli tullut Yeshuaan uskovaksi noin 4 vuotta aiemmin ja hänen äitinsäkin oli kääntynyt kristityksi.
Jovin rukoiltua pari kuukautta aiemmin, että minne Herra
tahtoo lähettää hänet evankelioimaan, oli vastaus: Helsinkiin. Hän oli heti alkanut
opiskella suomea opetellen ulkoa satoja Raamatunjakeita. En voinut kuin
ihmetellä sitä, miten hyvin hän kykeni niitä Raamatunjakeita avuksi käyttäen
todistamaan ihmisille kaduilla suomeksi! Olimme katutyössä useiden viikkojen
ajan. Veimme uskosta kiinnostuneita Jeesus-talolle.
Jov asui erään suomalaisen uskossa olevan liikemiehen luona, jolle Jovin ei tarvinnut maksaa vuokraa ja mies kustansi Joville myös ruuan. Adonai Yeshua teki valtavia ihmeitä ollessamme Jovin kanssa kadulla ja Jov oli minulle suureksi avuksi! Adonai Yeshua antoi sydämeeni suuren ilon johdattaessaan juuri Jovin minulle evankelioimiskaveriksi valtavana rukousvastauksena! HalleluYah!
Jov asui erään suomalaisen uskossa olevan liikemiehen luona, jolle Jovin ei tarvinnut maksaa vuokraa ja mies kustansi Joville myös ruuan. Adonai Yeshua teki valtavia ihmeitä ollessamme Jovin kanssa kadulla ja Jov oli minulle suureksi avuksi! Adonai Yeshua antoi sydämeeni suuren ilon johdattaessaan juuri Jovin minulle evankelioimiskaveriksi valtavana rukousvastauksena! HalleluYah!
Kerron ensi lauantaina suurimman ihmeen, mitä Adonai Yeshua
teki silmiemme edessä ollessamme Jovin kanssa kadulla ihan stadin sydämessä
todistamassa ihmisille pelastuksesta uskon kautta Adonai Yeshuaan. Sen Sapatti-illan
nimeksi sopii: Adonai Yeshuan Ilmestys
Ilta on jälleen pitkälle ehtinyt, joten on aika kuulla
kunkin kokouksen osallistujan kokemuksista, miten jokin Raamatunkohta on teille
tullut eläväksi jossakin elämänne vaiheessa!
Antakaapas kuulua, olen jälleen
valppaana ja kuulolla J
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti