Kerroin edellisessä kirjoituksessani, että tänään on aiheena
se, miten Adonai Yeshua auttoi minua saamaan asunnon. Olin 30.9.1975
tilanteessa, että seuraavan päivän aikana minun piti muuttaa pois Vähäntuvantien
varrelta, Helsingin Konalasta. Olin jo sanonut asunnon irti 1.9. ja olin
rahaton 30.9. Minulla oli vain 3 käyttämätöntä leimaa bussikortissa. Rukoilin
Herralta johdatusta, mitä tehdä. Raamatunjakeiksi sopii hyvin: ”Minä
johdatan heitä, kun he kulkevat rukoillen.” Jer. 31:9b ja ”Jokainen hyvä anti ja jokainen täydellinen
lahja tulee ylhäältä, valkeuksien Isältä, jonka tykönä ei ole muutosta, ei vaihteen varjoa.” Jaak. 1:17
Pelastusarmeijan IV osasto
Sain sydämelleni mennä iltakokoukseen (muistaakseni) Pursimiehenkadulla
olleeseen Pelastusarmeijan IV:en osastoon, mikä oli naisosasto. Joka
tapauksessa se sijaitsi liki Viiskulmaa. Kokouksen lopulla muuan vanhempi naisupseeri
tuli pyytämään minua rukousalttarille. Sanoin, että kiitos mielelläni! Alttarilla hän kysyi, mitä aiheeni koskee? Vastasin: ”Sydämeni on kyllä puhdas
ja minulla on asiat kunnossa Herran kanssa, mutta olen sellaisessa tilanteessa,
että huomenna minun pitää muuttaa pois asunnostani, eikä minulla ole lainkaan
rahaa, asuntoa, eikä työpaikkaa. Te elätte vaatimattomasti, enkä pyydäkään
teiltä taloudellista apua. Pyydän ainoastaan, että rukoilette Herraa auttamaan
minua saamaan asunnon huomenna ja työpaikankin mahdollisimman pian. Kiitos!”
Nainen rukoili asioitteni puolesta.
Ihmeellinen yö!
Kun palasin nukkumaan viimeisen yön asunnollani, tunsin
vuoteeseen mennessäni jonkin ennen kokemattoman Voiman Hengen laskeutuvan pääni
päälle, menevän hitaasti pääni kautta sydämeni kohdalle ja alkavan säteillä
sieltä kuin pienoisaurinko kaikkialle kehooni(?) Tätä jatkui koko yön, joten en
voinut nukkua, eikä minua edes nukuttanut, sillä sain kokea virvoitusta tuon Voiman Hengen kautta. Uskon sen Pelastusarmeijan upseerin rukoilleen puolestani
uskonrukouksen, johon Herra alkoi nyt vastata näin. Hän ilmeisesti rukoili myöhään yöhön, sillä muutoin tuo ihme ei ole selitettävissä.
Yllättävä puhelinsoitto
Kun olin peseytynyt ja pakannut tavarani yhteen pieneen
laukkuun, soi puhelin. Koska vuokranantajani oli mennyt töihinsä, niin vastasin
puhelimeen. Soittaja oli eräs tuttu uskonveli, Leonard (Leo), josta en ollut kuullutkaan
mitään pitkiin aikoihin. Hän sanoi olleensa vaimonsa kanssa rukouksissa ja
kysyneen Herralta, että kenelle heidän tulisi soittaa asiansa vuoksi. Herra oli
sanonut, että Lefalle. Sain kuulla heidän asuneen Hesassa, Fredalla jo jonkin
aikaa. Noin vuosi sitten, kun olin nähnyt heidät viimeksi, he asuivat Turussa,
erään omakotitalon pihamökissä. Leo pyysi minua tulemaan välittömästi Fredalle
erääseen osoitteeseen liki Arkadiankatua. Lähdin heti matkaan.
Ensin Leon taustasta
Hänen uskoontulonsa oli todella erikoinen. Hänet oli noin 25 vuotta aiemmin
tuomittu elinkautiseen murhasta. Eräs mies oli pilkannut häntä ja Leolla kun
oli poikkeuksellisen syttyvä temperamentti, niin hän ampui miehen. Leo oli noin
170 cm pitkä, jäntevä ja nopea. Tuomiota ei suinkaan lieventänyt se, että hän oli Turun
vankilassa ampunut lisäksi vartijansa tämän omalla aseella, koska tämäkin oli pilkannut
häntä. Sen seurauksena Leo passitettiin Kakolan vankimielisairaalaan, jossa
hänet teljettiin varmuusselliin ja pistettiin vielä pakkopaitaan, ettei tulisi
lisää ruumiita.
Leo koki, että kaikki ihmiset vihaavat häntä ja siksi hänkin alkoi vihata kaikkia. Siellä sellissä ollessaan hän kuuli välillä hätähuutoja muista selleistä, kun
joitakin vankeja kidutettiin. Kerran jotakin engelsmannia vedettiin jaloista
rappuja alas niin, että tämän pää kolahteli kivirappuihin. Miestä pidettiin
vakoojana. Erään kerran kun joku ulvoi karmealla tuskanhuudoilla, Leo
tunsi pian sen jälkeen nenässään palaneen lihan hajua. Ilmeisesti jotain vankia oli
kidutettu kuumalla esineellä(?)
Leo arveli pian jonkun tulevan kiduttamaan myös häntä. Eräänä aamuna kun hän jo oli hereillä, hän tunsi voimakkaan kouraisun
sydämessään ja arveli kuolevansa sydänkohtaukseen. Vasta siinä tilassa hän
ajatteli, ettei hän ole vielä valmis kuolemaan ja laittoi kätensä ristiin. Kun
hän katsoi ristissä olevia käsiään, olivat ne pikimustat ja hän kuuli jonkun olennon
selvästi sanovan ”Katso murhaajan kädet!” Silloin vasta hän tajusi olevansa murhaaja ja alkoi
valtavissa tunnontuskissa anomaan armoa Herralta! Pian hän tunsi valtavan Rakkauden ja Armon Hengen tulevan selliinsä ja täyttävän hänet kiireestä kantapäähän.
Hän tajusi Herran tulleen hänen selliinsä ja armahtaneen häntä. Sitten hän
käski vartijaa lähettämään vankilapastori heti hänen luokseen, jotta tämä
kertoisi, miten tullaan uskoon. Pappi tuli paikalle ja kertoi, että se tapahtuu
synnit tunnustamalla ja vastaanottamalla Jeesus Vapahtajaksi. Leo teki niin
ja tuli uskoon.
Pian kaikki Kakolassa huomasivat sen valtavan muutoksen, mikä Leossa
oli tapahtunut! Ensimmäistä kertaa Leo alkoi hymyillä ja osoittaa kiitollisuuttaan vartijoita ja muita kohtaan. Henkilöstö veti sen johtopäätöksen, että Leo on nyt lopullisesti ja hienolla tavalla seonnut, kun on kajahtanut uskoon ja alkanut käyttäytyä ihmisiksi! Herra armahti Leoa niin, ettei häntä kidutettu kertaakaan. Myös hänen tuomiotaan lyhennettiin ja hän avioitui heti siviiliin päästyään. Hän
sai ihanan uskovan neidin, Kertun vaimokseen ja heille syntyi poika, joka sai nimekseen
Toivo. Leo työskenteli noin 25 vuotta erilaisilla rakennustyömailla ja todisti rohkeasti Herrasta Jeesuksesta, vaikka häntä toisinaan pahoinpideltiin sen johdosta. En ole koskaan tavannut niin täysin elämäänsä Herralle pyhittänyttä uskonveljeä, kuin Leo oli koko sen ajan, jonka hän eli vankilasta vapauduttuaan! Hänessä toteutui kirjaimellisesti apostoli Paavalin opetus: (2. Kor. 5:17) "Siis, jos joku on HaMashiach'ssa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut."
Asunto ja työpaikka Herralta!
Tultuani sovittuun osoitteeseen Fredalla, minua odotti yllätys! Leo
kertoi toimineensa vaimonsa kanssa erään uskovan vanhemman sisaren hoitajana
tuossa samassa asunnossa jo jonkin aikaa. Nainen, nimeltä Hilja oli jaloistaan halvaantunut
isokokoinen nainen. Leo ja Kerttu olivat jonottaneet Turusta uutta vuokra-asuntoa
eräästä juuri valmistuneesta kerrostalosta ja heille oli äskettäin soitettu, että heidän pitää mennä
Turkuun allekirjoittamaan vuokrasopimus viimeistään 1.10. muistaakseni klo 16
mennessä eli sinä päivänä, kun minä menin Leon ja Kertun luo, tai muutoin
asunto menee seuraavalle jonottajalle. Silloin Leo ja Kerttu olivat rukoilleet
Herraa osoittamaan joku luotettava uskonveli, joka voi ottaa Hiljan kotihoidon
työkseen ja Herra oli suositellut minua. Vasta tuolloin kerroin oman
elämäntilanteeni, jota he eivät tienneet! Silloin me kaikki tiesimme Herran
olevan todella tämän asian takana ja otin työn. Sain luonnollisesti myös asua kaksion toisessa huoneessa. Leo ja Kerttu matkasivat
junalla Turkuun hyvissä ajoin ja saivat sen asunnon.
Täysi ylöspitokin järjestyi!
Minun tehtäväni oli toimia kotipappina, nostaa Hilja sohvalta
joka ilta vuoteeseen ja nostaa hänet joka aamu vuoteesta sohvalle. Asunnolla
kävi muuan uskonsisar kahdesti päivässä. Hän osti ruokatavarat, laittoi niistä
maittavan aterian kahdesti päivässä meille kaikille, siivosi asunnon ja käytti
Hiljaa vessassa ja sopivin ajoin myös kylvyssä. Minä luin Raamattua Hiljalle ja
keskustelimme uskonasioista. Hilja oli varsinainen uskonveteraani ja
todellisuudessa minä opin hänen kauttaan paljon enemmän kuin hän minun
kauttani. Rukoilimme paljon päivän mittaan. Hilja oli jonottamassa Koskelan
sairaskotiin ja hän saikin sieltä paikan vajaan 2 viikon kuluttua muutostani häntä
hoitamaan hänen vuokrakaksioonsa.
Hilja nukkui pois
Kävin tapaamassa Hiljaa siellä sairaskodissa ja Hilja kertoi,
että hänet oli pakotettu syömään voimakkaita kipulääkkeitä, vastentahtoisesti. Oltuaan
vain noin viikon Koskelan sairaskodissa tapahtui seuraava ihme: Lahja Hursti
(Veikon vaimo) oli saanut ilmestyksessä käskyn ottaa ehtoollisleipää ja viiniä
ja viedä ne Hiljalle Koskelan sairaskotiin. Lahja rukoili Hiljan puolesta tarjosi
vielä Pyhän Ehtoollisen hänelle. Hilja nukkui pois seuraavana yönä! Noin tarkka
oli Herran ajoitus vanhurskaalle palvelijattarelleen!
Teollisuusvartijana
Sain työn STV:n teollisuusvartijana Elannon Autohalleilta,
jossa hommassa toimin 20.10.-30.12.1975. Kerron vasta seuraavassa kirjoituksessa,
minkä valtavan ihmeen Herra teki Hiljan pojalle, Samuelille ja minkä valtavan ihmeen
Herra teki minulle jouluaattona 24.12.1975 ja miten Herra sitten johdatti minut
ihmeellisellä tavalla Turun Paattisiin. Kirjoituksen nimeksi sopii: Joulukuun 3 ihmettä 1975.
Nyt on jälleen se hetki illasta, jolloin muut kertovat mikä
Raamatunkohta kutakin on puhutellut jossain elämän vaiheessa.
Olen uteliaana kuulolla J
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti