Osa 4: YHWH:n kohtaaminen, upotuskaste ja ennusuni

Kohtasin henkien Isän stadin keskustassa!

Ennen kuin kerron upotuskasteella käynnistä ja enneunesta, kerron yliluonnollisen tapauksen Herrani kohtaamisesta stadin keskustassa valveilla ollessa. Vakuutan, etten ole käyttänyt koskaan huumeita ja olin tuona iltapäivänä täysin raitis ja vesiselvä. Tuo ihmeellinen kohtaaminen tapahtui stadissa luettuani ensin Vuorisaarnaa ja siitä jakeen Matt. 5:42 "Anna sille, joka sinulta anoo, äläkä käännä selkääsi sille, joka sinulta lainaa pyytää." Päätin sinä päivänä noudattaa tuota kehoitusta kirjaimellisesti siten, että jos joku pummi tulee minua vastaan kadulla ja pyytää markkaa, niin annan hänelle 2 mk, jos minulla vain on ja toivotan Jumalan siunausta. Sen seurauksena tapahtui minulle alla mainittu kohtaaminen. 

Yleensä ihmiset, jotka tunsin olivat sitä mieltä, ettei pummeille kannata antaa mitään, koska he ostavat sillä olutta tai tupakkaa ja turmelevat sillä itseään. Tuo käsitys sotii kuitenkin Yeshuan seuraavaa opetusta vastaan Matt. 5:45 "...että olisitte Isänne lapsia, joka on taivaissa; sillä hän antaa aurinkonsa koittaa niin pahoille kuin hyvillekin, ja antaa sataa niin väärille kuin vanhurskaillekin." Kyllä taivaallinen Isämme tietää etukäteen, että väärämieliset polttavat viljastaan pontikkaa, mutta antaa silti sataa vettä heidänkin pelloilleen!

Seuraava tositapahtuma sattui minulle sen seurauksena Hesassa vuonna 1971 pääsiäisviikolla:

Olin stadin Tekun 3.:lla luokalla ja viimeinen tenttikausi oli puolivälissä. Olin menestynyt poikkeuksellisen hyvin tenteissä ja minusta tuli luokkani priimus, vaikka (tai oikeammin sanoen juuri siitä syystä että) olin joka ilta läksyjen luvun jälkeen juuri ennen maate menoa hiljentynyt lukemaan Johanneksen evankeliumia kirjeellisen Raamattukurssin muodossa, nimeltään "Elämän Valkeus".

Olin menossa viettämään Pääsiäistä maalle vanhempieni luo ja kävellessäni Linja-autoasemalle muistelin, miten olin tullut otetuksi Yeshuan Vuorisaarnasta ja etenkin jakeesta: "Anna sille, joka sinulta anoo, äläkä käännä selkääsi sille, joka sinulta lainaa pyytää!"

Olin näet päättänyt tuon jakeen johdosta antaa kaikille pummeille tuplalantin eli kaksinverroin mitä he pummaisivat, jos mulla vain sattuu rahaa olemaan. Päätin noin siksi, että uskoin Yeshuan todella TARKOITTAVAN juuri sitä mitä Hän sanoi.

Saavuttuani Lasipalatsin edustalle tuona keskiviikkona, iltapäivällä klo 14 paikkeilla, mietin että mitä muuta Yeshua voisi minulle merkitä sen lisäksi, että Hänen opetuksensa ovat ylen ihmeelliset ja että sain nyt 5 päivää Pääsiäislomaa Hänen kärsimystensä vuoksi(?)

Oli aurinkoinen ja leuto iltapäivä, eikä mitään suurta ruuhkaa. Stadin keskusta oli verraten hiljainen tuohon aikaan. Seisoin rennosti odottaen linjuria Siuntion lähtölaiturilla.

Silloin, kun ajattelin juuri Yeshuan persoonaa ja että tahtoisin oppia tuntemaan Hänet paremmin, alkoi merkillinen tapahtumien sarja !

Siirtykämme nyt tuohon iltapäivähetkeen...

Näen ikään kuin tiheän sumupilven seisovan jalkakäytävällä noin 20 m:n etäisyydellä asemarakennuksen suunnassa. Ihmettelen, että miten tuo on mahdollista, koska ilma on muutoin kirkas ja aurinko paistaa sinitaivaalta (?)

Sumu haihtuu kuin huomaamatta ja sen sisältä paljastuu noin 50-vuotias mies siniseen arkipukuun pukeutuneena. Mies oli normaalivartaloinen, noin 170 cm pitkä ja hänellä oli valkoiset hiukset. Ei partaa eikä viiksiä. Oli silmiinpistävää, että hänen siniset silmänsä loistivat kuin lamput jotain yliluonnollista valoa jo noin 20 m:n etäisyydeltä ja hän katsoi suoraan minuun ja alkoi rauhallisesti kävellä luokseni. Koko ajan hän kiinteästi katsoi minua silmiin.

Tultuaan aivan eteeni kasvotusten, hän sanoi: "Voisitko antaa minulle 5 penniä, sillä se puuttuu minulta yömajamaksusta?" Huomasin, että hänen suunsa oli hänen puhuessaan koko ajan kiinni ja että todellisuudessa kuulin hänen ajatuksensa !
Se oli hätkähdyttävää tajuta.

Mietin, että miten noin siististi pukeutunut mies voi olla 5 p:n tarpeessa ?

Otin lompakkoni esiin ja muistin samalla Yeshualle juuri sinä aamuna antamani lupauksen antaa pummeille tuplalantin, jos vain minulla kolikkoja olisi.

Mielestäni 10 p olisi kuitenkin niin mitättömän vähän ja siksi aioin antaa hänelle 5 mk, sillä tiesin mulla olevan sen lisäksi 10 mk seteli, joka riittäisi linjurireissuun edestakaisin. Juuri kun aioin ottaa 5 mk:n setelin, kuulin miehen sanovan (taaskin suu kiinni) siis ajatuksen välityksellä: "Vain 5 p. Ei yhtään enempää."

Laitoin sen 5 mk takaisin lompakkoon ja avasin kolikkolokeron, jossa oli vain 7 p. Silloin tunsin tuon miehen katsovan suoraan silmieni läpi sieluuni asti ja näkevän kaiken sisimmässäni. Koin valtavan pyhyyden läsnäolon ja aloin pelätä suunnattomasti.

Mies katsoi koko ajan silmiini ja kaikki syntini ja pahat tekoni tulivat kuin filminauhana esille mieleeni. Mies sanoi rauhallisesti suu kiinni ollen: "Totisesti sinä olet suurisyntinen ihminen."

Silloin tajusin olevani Jumalan kanssa kasvotusten ja olisin halunnut kadota maan rakoon. Katsoin alas jalkateriini ja etsin silmilläni sopivaa rakoa maasta sinne syöksyäkseni. Ei löytynyt.

Juuri silloin tapahtui vieläkin merkillisempää !

Minusta astui voimallisesti esiin jokin henki, joka vastasi puolestani Jumalalle: "Totisesti minä olen suurisyntinen ihminen, mutta minä turvaan kaikessa Jumalan armoon!"

Olin niin ihmeissäni, etten voinut muuta kuin tapailla samoja sanoja ja toistin ne mielessäni Jumalalle sanoen: "Juuri niin, minä olen suurisyntinen ihminen, mutta minä turvaan kaikessa Jumalan armoon."

Silloin koin valtavan yliluonnollisen rakkauden ja armon voiman virtaavan Jumalan silmien kautta minuun ja kaikki pelkoni katosi. Olin kuin alaston Jumalan edessä, mutta samalla armahdettu ja rakastettu.

Sitten tuo sama henki, joka oli minua puolustanut jatkoi sanoen: "Isä, minun on raskas olla täällä pahassa maailmassa. Ota minut pian takaisin luoksesi!"

Jumala kuunteli tuon hengen puhetta ja katsoi hiljaa ja säälivästi minua. Ymmärsin että edessäni oli henkien Isä eli itse Isä-Jumala, vaikkakin ihmishahmoon verhoutuneena.

Muistin, mitä olin aikeissa tehdä ja otin ne 7 p esille, annoin ne Jumalalle sanoen: "Tässä sulle 7 p, että ainakin riittää."

Hän otti ne hämmästynyt ilme kasvoillaan käteensä, kiitti ja lähti kävelemään kohden Mannerheimintieä. Katsoin Hänen peräänsä ja mietin, että katoaakohan Hän samalla tavalla kuin tulikin.

Käveltyään noin 20 m, Hän kääntyi ympäri ja katsoen minuun nosti oikean kätensä taivasta kohti ja huusi minulle: "Totisesti me tapaamme vielä!"

- - -
Tuota tapausta en unohda koskaan.
- - - - -

Vasta nyt siirryn aiheeseen:

Upotuskaste ja enneuni 1972

Esipuhe

Mainitsin viime kokouksen lopussa menneeni uskovien upotuskasteelle Helsingin Siionseurakuntaan. Monille vesikaste on suuri ongelma. Minulle siitä ei muodostunut minkäänlaista ongelmaa ja se johtui siitä, että olin tuolloin lukenut koko Raamatun läpi ja tiesin, mitä Uuden Liiton Kirjoituksissa opetetaan apostolisesta, vain uskoville suoritettavasta vesikasteesta veteen upottamalla.

Vesikaste

Luemme tähän liittyvät Raamatunkohdat:

a) Mark. 16:15-16. 15. Ja hän (Yeshua) sanoi heille (opetuslapsilleen): "Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. 16. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen. 

b) Ap.t. 2:38-39. 38. Niin Pietari sanoi heille (niille israelilaisille, jotka kuulivat evankeliumia ja tulivat synnintuntoon): "Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Yeshua HaMashiach-Nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan. 
39. Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä YeHoWaH, meidän Elohimimme, kutsuu." 

c) Joh. 3:23 Mutta Johanneskin kastoi Ainonissa lähellä Salimia, koska siellä oli paljon vettä; ja ihmiset tulivat ja antoivat kastaa itsensä. 

- Huomaamme kohdasta a) sen, että ensin ihmisen pitää tulla uskoon eli hänelle pitää ensin julistaa pelastussanoma, jonka kuultuaan hän voi ottaa sen uskossa vastaan. Vasta sitten hänet voidaan kastaa Adonai Yeshuan opetuksen mukaan! On tärkeää huomioida myös se seikka, että tuossa jakeessa Yeshua asettaa uskoontulon ja kasteen yhdessä pelastuksen ehdoksi! Monet opettavat, ettei sillä ole väliä, onko ihminen kastettu vesikasteella, kunhan hän on vain uskossa. Mielestäni sellaisen opin opettajat eivät ole kuuliaisia Adonai Yeshuan opetukselle ja saavat vastata opetuksestaan kerran Hänen edessään.

- Huomaamme kohdasta b) sen, että vesikastetta tulee edeltää aito parannuksen teko, mikä olisi täysin mahdotonta, mikäli sylivauvakaste olisi oikea. Toinen tärkeä seikka jakeessa on se, että kaste tulee suorittaa Yeshua HaMashiach-Nimeen, eikä yleisesti nykyisin käytössä olevalla ja alun perin roomalaiskatolisella tavalla ”Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen Nimeen”. En kerro tässä tarkemmin, miksi viimemainittu kastetapa on selvästi virheellinen, mutta voit lukea siitä lähemmin blogistani:

http://www.kristinuskon-perusteita.blogspot.fi/2012/03/osa-5-uskovien-upotuskaste-vedessa.html

Kolmas seikka, minkä löydämme tuosta kohdasta on se, että upotuskaste vedessä tulee suorittaa syntien anteeksisaamiseksi. Koska tiedämme, että vain Adonai Yeshualla on valta maan päällä antaa ihmisille synnit anteeksi ja me Hänen opetuslapsensa olemme saaneet Häneltä nuo samat valtuudet, niin sekin osoittaa, että vesikaste tulee suorittaa Yeshuan Nimeen. Syystä siihen, että käytän Vapahtajastamme tuota Nimeä Yeshua, enkä Jeesus Kristus Nimeä, voit lukea blogistani:

http://www.kristinuskon-perusteita.blogspot.fi/2012/03/kristinuskon-perusteita-osa-2.html

Neljäs tärkeä seikka: Löydämme tuosta kohdasta lupauksen Pyhän Hengen lahjasta! Tuo lupaus on myös meille, jotka olimme tuon puheen aikaan ajallisesti ja maantieteellisesti hyvin kaukana.

- Huomaamme kohdasta c) sen, ettei kyseessä ollut vedellä päähän valelu, vaan apostolinen vesikaste on uskoon tulleen ihmisen koko kehon upottamista hetkiseksi veden alle. Muutoinhan ei olisi mitään syytä todeta syytä siihen, miksi Johannes Kastaja kastoi juuri Ainonissa. Hän kastoi siksi, että siellä oli paljon vettä, jolloin ihmiset voitiin upottaa vesikasteessa veden pinnan alle. Kohdasta selviää sekin, että ihmiset antoivat kastaa itsensä, ei siis muita, vaan itsensä!

Eräs kastekokous

Menin eräänä sunnuntaina Helsingin Siionseurakunnan (Siion-srk) iltakokoukseen, enkä tiennyt, että siellä oli silloin uskoon tulleiden kastetilaisuus. Kun silloinen sananjulistaja ja srk:n paimen Vilho Soininen luki Raamatusta tietyt Raamatunkohdat ja kertoi miksi heillä on tapana kastaa juuri tuolla tavalla, niin olin asioista ihan samaa mieltä ja pyysin, että voinko mennä kasteelle tuona samana iltana?

Muistan Vilhon hämmentyneen ilmeen, kun hän kuuli kysymykseni koko seurakunnan edessä. Hän oli pian tilanteen tasalla ja sanoi, että tottahan toki se käy jo tänä iltana, jos nuori mies on uskossa Jeesukseen! Kerroin olevani ja tulleeni siihen tulokseen, että Vilhon opetus on mielestäni oikea ja apostolinen. Vilho pyysi erästä sisarta hakemaan liinavaatekaapista minulle sopivan kastepuvun ja niin minut sitten istutettiin muiden kasteelle menevien viereen valkoisessa kastepuvussa. Meiltä kaikilta kasteelle meneviltä kysyttiin yksitellen ennen kastamista, että uskommeko me Herraan Jeesuksen Kristukseen Jumalan Poikana ja Vapahtajanamme? Minä latelin ulkomuistista perinteisen luterilaisen uskontunnustuksen ja se kelpasi. Siion-srk:ssa kastettiin Herran Jeesuksen Kristuksen Nimeen upottamalla kastettava hetkiseksi veden alle.

Lupaus Pyhän Hengen lahjasta

Kasteen jälkeen Vilho opetti meitä sanoen, että ei kauan tämän illan jälkeen me saamme luvatun Pyhän Hengen lahjan ja hän rohkaisi meitä silloin avaamaan suumme Herran ylistämiseen. Se hetki voi olla yöllä nukkuessamme tai vaikka ulkona kävellessämme. Jäin odottamaan tuon lahjan saapumista. Upotuskaste tapahtui vuonna 1972 heinäkuun lopulla, muistaakseni 24/7.

Eräs enneuni

Kun tuosta vesikasteesta oli kulunut pari viikkoa, niin rukoilin Herraa sanoen: ”Olen kuullut, että eräs nainen, joka kastettiin samana iltana on jo saanut täyttyä Pyhällä Hengellä, mikä tapahtui hänelle yöllä ja hän alkoi silloin puhua vuolaasti vierain kielin ja heräsi siihen. Minäkin tahdon kokea samaa ja rukoilen nyt uskonrukouksen sanoen: ’Uskon, että voit täyttää minutkin tuolla tavalla Pyhällä Hengellä tämän elokuun aikana ja kiitän, että teet niin! Amen.’ Päivät kuluivat ja olin käynyt jo useita kertoja esillä rukoiltavana, että saisin täyttyä Pyhällä Hengellä, mutta rukoilijat rukoilivat muutaman minuutin ja sanoivat, että jos Hän on tullakseen, niin Hän tulee ja sitten lopettivat rukoilemisen. Sanoin sydämessäni Herralle: ”Tiedä se, että vaikka minun pitäisi ravata rukousalttarilla lopun ikäni, niin teen sen, sillä minä todella tahdon kokea tuon ihmeen!” Minun ei onneksi tarvinnut sitä tehdä J

Lopulta tuli elokuun viimeinen päivä ja sen ilta, jolloin mulla oli tapana torstaina mennä erään uskovan pariskunnan Eila ja Pauli Karhu, kanssa Kustaankartanon vanhainkotiin pitämään iltahartautta naisten E-taloon. Hartauksen aikana näin erään vanhemman uskovan naisen olevan levoton ja hän nosti kokouksen lopussa kätensä ylös pyytäen Eilalta lupaa kertoa ihmeellisestä unesta, jonka hän näki edellisyönä. Eila antoi luvan. Nainen kertoi olleensa unessa noin 5-vuotias tyttönen, joka vaelsi iloisena keskikesällä erästä polkua, joka vei hänet meren hiekkarannalle. Hiekkaranta jatkui ihan horisonttiin asti ja meri loisti sinisenä, samoin taivas sen yllä. Rannalla oli valtava kansainpaljous kaiken ikäisiä ihmisiä ja he katselivat vaiti ollen ja hymyillen merelle päin. Tyttö ihmetteli syytä siihen? Hänen viereensä tuli enkeli, joka sanoi: ”He odottavat Jeesusta, joka tulee pian noutamaan heidät!” Tyttö iloitsi suuresti siitä, että noin moni ihminen odotti Jeesusta, sillä hän oli aina luullut, että heitä olisi vain muutamia!

Tyttö jatkoi matkaansa ja polku johti suurelle niitylle, jonka keskellä kasvoi valtavan suuri tammi. Sen latva ulottui pilviin asti ja se oli satumaisen upea ja säännöllinen. Siinä oli valtavan paksut oksat. Kun tyttö katsoi tarkemmin tammea, niin hän järkyttyi sydänjuuriaan myöten, sillä sen rungon ympärille oli kietoutunut valtavan kokoinen kyykäärme tyvestä latvaan asti! Tyttö oli tuolloin astunut etäälle siltä polulta joka vei meren rannalle. Tyttö rukoili sanoen: ”Voi Herra, kunpa tuo hirveä käärme ei vain tajuaisi mennä tuonne meren rannalle, missä valtava kansainpaljous odottaa Jeesusta!”

Juuri silloin se iso kyykäärme laskeutui alas tammesta ja lähti määrätietoisesti valtava pää koholla kulkemaan juuri sitä polkua myöten, joka johti meren rannalle. Kuultuani tuon unen, tajusin etten voisi säilyä uskossa ilman Pyhän Hengen apua ja sanoin sisimmässäni Herralle: ”Voi Herra, minä en ole vielä saanut Pyhän Hengen lahjaa ja nyt on jo 31.8. ja klo 18:30 illalla. Ethän vain petä luottamustani Sinuun?”

Hän ei pettänyt ja kerron siitä lähemmin ensi kokouksessa.

Nyt on vuoro kaikilla muilla kokoukseen osallistujilla vuorotellen kertoa jokin Raamatunkohta, joka on tullut eläväksi heidän elämässään! 

Olkaapa hyvät! Olen pelkkänä korvana J