Osa 3: YeHoWaH on uskollinen!

Esipuhe

Ennen kuin jatkan edellisen kokouksen aiheesta, on hyvä kertoa muutamia esimerkkejä siitä, miten YeHoWaH varjeli ja auttoi minua myös noina kymmenenä vuotena, jotka kuluivat ennen kuin Hän selvästi muistutti minua vastaamalla siihen rukoukseeni, jonka Hänelle esitin ollessani 12-vuotias.

- Kerran ollessani noin 14-vuotias sydäntäni särki rinnassa niin kovasti, että pelkäsin kuolevani yöllä. Rukoilin ennen maate menoa: ”Armollinen Jumala, älä anna minun vielä kuolla, sillä en ole valmis kuolemaan!” Näin sinä yönä ihmeellisen unen: Seisoin mahtavalla peruskalliolla ja odotin sinitaivaalta vastausta. Näin jonkin valkoisen esineen laskeutuvan ylhäältä eteeni samalla vinhaa vauhtia pyörien. Kun se pysähtyi eteeni, niin totesin sen olevan A5-kokoinen valkoinen pahvi, jota puristelin sormin. Siihen oli kirjoitettu minun täydellinen nimeni. Sen alla oli jotain hyvin pientä tekstiä, jota en voinut lukea. Sivun alaosaan oli lyöty, ikään kuin kovalla kiireellä hieman vinoon vaaleanpunainen leima: ”Jeesus Kristus”. Kun ihmettelin, että missä tuo viesti oli päivätty ja kirjoitettu, niin näin paikaksi kirjoitetun ”Jeesuksela”.

- Ollessani noin 16-vuotias näin yöllä ihmeellisen unen, ikään kuin värielokuvan, josta en tässä kerro kuin sen, että se esitti Elohimin suunnitelmaa minua kohtaan, koskien ensin uskovien upotuskastetta ja sen jälkeen Pyhän Hengen kastetta. Lue siitä lähemmin kotisivuiltani kelaamalla sitä alas kohtaan:
 PYHÄ HENKI, UPOTUSKASTE

 JA PYHÄN HENGEN KASTE 

https://kotisivut-leif-norrgard.blogspot.com/2018/04/kotisivut-hemsidor-home-pages.html 

 - Ollessani 19-vuotias ja sisäänpääsykokeissa Helsingin Teknilliseen Kouluun, totesin että toinen matematiikan koe oli minulle liian vaikea. En ymmärtänyt sen 10:stä tehtävästä kuin 6, puhumattakaan, että osaisin laskea ne oikein! Päätin laskea ne 6 oikein ja sitten minulla oli voimakas tunne siitä, että minun pitää osata laskea vielä yksi niistä 4:sta vaikeasta oikein päästäkseni Kouluun. Rukoilin hartaasti hetkisen. Sitten luin 7.:n laskutehtävän hitaasti läpi ja pian tajusin, mitä siinä kysyttiin ja miten se tulee ratkaista! Kun sitten sisäänpääsykokeen tulokset julkaistiin, niin pääsin pienimmillä mahdollisilla pisteillä kouluun! Olin saanut ne 7 laskutehtävää oikein ratkaistua. HalleluYah! Moni kävi sisäänpääsykokeissa useamman kerran ja oppi laskemaan vaikeat laskutehtävät. Valmistuin lopulta priimuksena koulusta 1971.

YeHoWan uskollisuus

Siirryn tässä kertomuksessani siihen iltaan kevätlukukaudella 1971, jolloin asuin kahden luokkakaverini kanssa Pietarinkatu 5:ssä, 3:lle kalustetussa huoneessa hienon kristityn, Meri Streng’in vuokralaisina. Kaverini olivat menneet jo levolle, mutta minulla oli tapana lukea jalkalampun valossa koulutehtävieni jälkeen vielä muutama luku Raamatussa sen alusta alkaen edeten, kunnes saisin sen luettua läpi. Totesin Raamatunluvun iltamyöhään olevan erittäin hyödyllistä, sillä sain silloin sen tehtyäni aina syvän unen ja menestyin valtavan hyvin kaikissa kokeissa ja tenteissä, jopa niin hyvin, että valmistuin ylivoimaisena priimuksena luokaltani tulevaan ammattiini!

Olin sinä iltana lukenut jo muutaman luvun Jesajasta aina luvun 39 loppuun. Vaikka minua jo nukutti, niin päätin lukea vielä luvun 40. Kun tulin luvun loppuun, niin sen kaksi viimeistä jaetta ihan suoraan sanoen hyppivät silmilleni, jolloin havahduin täysin hereille ja silloin mieleeni muistui ihan pienimpiä yksityiskohtia myöten se ihana ilta, jolloin olin 12-vuotiaana yksin kotona ja jolloin kuulin YeHoWan äänen sydämestäni. Jesajan luvun 40 jakeet 30-31 kuuluvat näin:  (otan mukaan 2 edellistäkin)

28. Etkö tiedä, etkö ole kuullut: YeHoWaH on iankaikkinen Elohim, joka on luonut maan ääret? Ei hän väsy eikä näänny, hänen ymmärryksensä on tutkimaton. 
29. Hän antaa väsyneelle väkeä ja voimattomalle voimaa yltäkyllin. 
30. Nuorukaiset väsyvät ja nääntyvät, nuoret miehet kompastuvat ja kaatuvat; 
31. mutta ne, jotka YeHoWaa odottavat, saavat uuden voiman, he kohottavat siipensä kuin kotkat. He juoksevat eivätkä näänny, he vaeltavat eivätkä väsy.

Muistin silloin välittömästi tekemäni lupaukseni Hänelle syksyisenä iltana vuonna 1961. HalleluYah!

Miten uskollinen Elohim onkaan. Lupauksestani oli kulunut lähes kymmenen (10) vuotta ja olin silloin pyytänyt Häntä muistuttamaan minua, jos unohdan antamani lupauksen ja olin tarkemmin sanoen pyytänyt Häntä muistuttamaan minua silloin, kun valmistun ammattiini ja muutan asumaan omaan asuntooni. Hän teki juuri niin! HalleluYah! Miten rakastankaan noin uskollista Elohimia! HalleluYah!

Lupauksen täyttäminen

Antamani lupaus sisältää sen, että tulen rakastamaan YeHoWaa yli kaiken ja lähimmäisiäni kuten itseäni. Se sisälsi myös halun ja kilvoittelun pyrkiä elämään Vapahtajani Adonai Yeshuan opetusten mukaisesti. Tuon kaiken täyttäminen koskee koko loppuelämääni ja olen ahkeroinut sen suhteen nämä reilut 40 vuotta, vaikken aina ole siinä mielestäni riittävän hyvin onnistunutkaan.

Omat voimat eivät riitä!

Totesin jo alussa, etteivät minun omat voimani riitä hengelliseen kilvoitteluun, sillä lihani ja vereni ovat liian vahvoja ja tekevät hyvät aikeeni ja suunnitelmani aivan liian usein tyhjäksi.

Töissä Strömbergillä ja meno inttiin

Ehdin työskennellä uudessa työpaikassa vain 1½ kk, kunnes menin sotaväkeen Helsingin Santahaminan Esikuntakomppaniaan, panssarintorjuntajoukkueeseen. Siellä jatkoin Raamatun läpilukemista. Minut valittiin raukissa (reservin aliupseerikoulussa) kulttuuritoiminnan ja hengellisen työn vetäjäksi. Pyrin järjestämään erilaisia iltahartauksia ja otin vastana ehdotuksia muilta kaltaisiltani. Onnistuinkin siinä mielestäni hyvin. Sen seurauksena kenttäpappi pyysi minua pitämään kerran iltahartauden koko Uudenmaan Jääkäripataljoonalle. Suostuin ja rukoilin ylhäältä siihen aihetta. Sainkin sen ja luin Raamatusta jakeet Ef. 6:10-18. Se käsittelee Elohimin koko sota-asua. Selitykseksi kerroin, ettei meillä ole taistelu Neuvostoliittolaisia, eikä keitään muitakaan ihmisiä vastaan, vaan todellinen taistelumme on pimeyden hankivallat, jotka sotivat meitä vastaan taivaan avaruuksista käsin! Kukaan ei kommentoinut J. Tiesin ja tunsin silloin YeHoWan iloitsevan kuuliaisuudestani tuossa kohden! HalleluYah!

Takaisin Strömbergille

Palasin 11 kk:n jälkeen suoraan töihin Oy Strömberg Ab:n Elektroniikkaosastolle mekaniikka suunnittelijaksi. Suunnittelin prosessitietokoneen osia paperiteollisuudelle yms. Työni oli mielenkiintoista ja päivät kuluivat kuin siivillä. Sain tilapäisesti vuokra-asunnon eläkkeellä olleen pariskunnan luota, nimeltä Marita ja Eero Virkkunen. Eero oli luterilainen pappi. Huomasin, että Marita oli todella hieno ihminen ja uudestisyntynyt kristitty, sillä hänen läheisyydessään ilmassa väreili yliluonnollinen voima. Asunto sijaitsi Aleksanterinkadun varrella, Keskuskadun kulmassa, vastapäätä Stockmannia.

Uskovan kaverin tapaaminen

Tapasin niihin aikoihin erään konepajakoulussa tutuksi tulleen kaverin, Kari Moilasen. Hän pyysi minua tulemaan kanssaan Helsingin Siionseurakuntaan, joka on vapaahelluntai-srk. Menin sinne ja oudoksuin heidän tapojaan. Tapasin siellä Veikko Hurstin pojat, Mikon ja Heikin. He pyysivät minua käymään kanssaan Vartiokylän Jeesus-talolla. Koin toiminnan siellä mielenkiintoiseksi ja huomasin Pyhän Hengen armolahjojen toimivan siellä spontaanisti. Minussa heräsi palava halu kokea Pyhän Hengen kaste ja saada ainakin eri kielillä puhumisen armolahja, kuten siellä kävijöillä oli. Koska Jeesus-talossa ei ollut kasteallasta, niin menin uskovien upotuskasteelle Helsingin Siionseurakuntaan, koska siellä ei vaadittu heti liittymään srk:n jäseneksi, kuten muissa vapaissa seurakunnissa oli tapana.

Kerron tuosta kasteelle menosta seuraavassa kokouksessa, samoin eräästä ennusunesta.

Nyt on teillä muilla vuoro kertoa Elohimin tekemistä ihmeistä uskonelämänne varrella!

Olkaapa hyvät, olen pelkkänä korvana J