Osa 21: Uskonkoetuksia 1977

Esipuhe

Saavuin siis onnellisesti Boråsiin ja majoituin noin kuukaudeksi äidin luo Dammsvedjan’issa. Oli talvi ja päätin etsiä työpaikkaa vanhalla hyväksi todetulla tavalla: ainoastaan rukoillen selvää johdatusta. Menin kolmena päivänä metsään saman puun juurelle rukoilemaan, niin että vesihöyry nousi ilmoille J. Sain lopulta sydämelleni varmuuden siitä, että rukoukseni oli kuultu ja oli aika lähteä liikkeelle. Menin sitten paikalliseen työnvälitystoimistoon (Arbetsförmedling) ja luin ilmoitustauluilla olleet vapaat työpaikat.

Sopiva väärinkäsitys

Sain heikolla ruotsinkielentaidollani (sanakirjaa apuna käyttäen) sellaisen käsityksen, että Svaneholmissa Firestone-Viskafors’in kumitehtaalla olisi tarjolla päivätyötä. Svaneholm sijaitsee noin 20 km Boråsista lounaaseen. Menin sinne bussilla ja minut otettiin työhönottohaastatteluun. Puhuin vain englantia. Pian sain selville, että siellä olisi tarjolla vain 3-vuorotyötä, jota en suostunut vastaanottamaan. Kerroin, ettei minulla ole muita vaatimuksia työn suhteen kuin nämä kaksi: 1) En suostu tekemään työtä juutalaisten sapatteina eli perjantai-illasta lauantai-iltaan, ja 2) En liity LO:hon eli valtakunnalliseen ammattiliittoon. Kun olin jo aikeissa poistua haastattelusta, niin tehtaan johtaja halusi kutsua vielä paikalle työnjohtajien esimiehen, sektionsshef’in ja kysyi tältä, että löytyisikö minunlaiselleni mitään työtä tehtaalta?

Työtä olikin tarjolla!

Sektionsshef sanoi, että yllättäen muuan vanhempi mies oli juuri kaatunut ja loukannut selkänsä. Tämä olisi poissa noin 2 kk ja hänen työnsä oli vain päivätyötä ma - pe klo 7-16. Työ koostui noin 130:n eri kemikaalin annostelusta erilaisten kumilaatujen valmistamiseksi tarkoin määritellyissä suhteissa toisiinsa. Hän kysyi minulta, että pystyisinkö suoriutumaan sellaisesta työstä? Kerroin pystyväni siihen, ja kerroin toimineeni nuorena myyjänä elintarvikeliikkeessä, jossa säännöllisesti punnitsin eineksiä, joita myin asiakkaille. Se riitti perusteluksi ja sain aloittaa työni heti viikonlopun jälkeen maanantaina! HalleluYah!

Ihme sattui työn ääressä

Työ oli kivaa. Piti tarkoin lukea erilaisten kemikaalien säkeistä ja laareista niiden numerot ja annostelureseptistä se, mitä mihinkin satsiin piti annostella 1 g:n tarkkuudella. Sain työskennellä yksinäni ja minulla oli tapana laulaa sydämessäni ylistyslauluja Herralle. Ääneen se ei olisi ollut mahdollistakaan, sillä minun piti pitää koko ajan kevyttä hengityssuojainta kasvoillani ilmassa leijailevan sekalaisen ja osin myrkyllisen kemikaalijauhepölyn vuoksi. Noin viikon kuluttua vanha ammattiyhdistysaktiivi, norjalainen mies, saapui luokseni ja kysyi, että onko totta, etten kuulu LO:hun ja etten edes aio liittyä siihen? Sanoin sen olevan totta. Kun hän alkoi kiehua raivosta ja alkoi sadatella minua sellaisin kirosanoin, joista en tuntenut montaakaan, niin hymyilin vain hänelle ja taputin häntä kevyesti olkapäälle sanoen: ”Jesus älskar dig!” Silloin se mies säikähti ja sai jalat alleen, enkä nähnyt häntä sen koommin J HalleluYah!

Uusi ihme työn ääressä

Noin 2 viikon kuluttua ollessani työn ääressä kuulin selvästi Herran sanovan minulle Pyhän Hengen kautta: ”Lopeta heti työsi hetkiseksi ja mene vessaan rukoilemaan vierain kielin!” Tein niin. Rukoiltuani palasin työni ääreen ja kun olin ottanut käteeni annostelukauhan, samanlaisen kuin millä muinoin kaupoissa otettiin esim. sokeria laarista ja laitettiin vaa’alla olevaan pussiin, niin luokseni tuli muuan nuorehko 30-kymppinen mies, joka puhui suomea. Hän esitteli itsensä tehtaan LO-väen ylimmäksi edustajaksi ja sanoi olevan äärivasemmistolainen. Hän sanoi esittävänsä minulle viisi kysymystä. Kaikki hänen esittämänsä kysymykset olivat sellaisia, että sain heti Pyhän Hengen kautta niihin lyhyet vastaukset suoraan Yeshuan Vuorisaarnasta. Vastaukset saatuaan mies oli erittäin hämmästyneen näköinen ja sanoi: ”Sinä olet aidosti uskovainen!” Hänkin lähti pois, enkä tavannut häntä sen koommin. Yksi kysymyksistä oli: ”Uskotko todella, että Jumala voi pitää sinusta huolen kuin taivaan linnuista, jos jäät ilman työtä?” Vastasin: ”Uskon, sillä Jeesus sanoi Vuorisaarnassa: ’Katsokaa taivaan lintuja, eivät ne kylvä, eivätkä leikkaa, eivätkä kokoa aittoihin, ja teidän taivaallinen Isänne ruokki ne. Ettekö te ole suurempiarvoiset kuin ne?’ ” Matt. 6:26 (Juuri tämän vuoksi minun piti ensin rukoilla vierain kielin.)

Siirto toiseen työhön

Alussa mainittu selälleen kaatunut mies palasi työhönsä noin 2 kk:n kuluttua ja minulle oli sillä välin avautunut toinen normaali päivätyö. Menin erillisrakennukseen leikkaamaan giljotiinilla esilämmitettyjä kumipaaluja erään espanjalaisnuorukaisen kanssa. Hän oli noin 25-vuotias, nimeltä Tony ja hän oli room. katolilainen, mutta ei mitenkään uskonnollinen. Hän oli tullut töihin tienaamaan riittävästi rahaa ostaakseen henkilöauton Ruotsista ja sitten heti palatakseen ruotsalaisen kihlattunsa kanssa takaisin Espanjaan.

Tonyn tempaus

Niinä vuoden 1977 huhti-, touko- ja kesäkuussa oli sadesäätä viikkojen ajan lähes tauotta ja se veti Tonyn hyvin masentuneeksi, sillä Espanjassa oli kuulemma harvoin sadesäätä kaksi tai kolme päivää perätysten. Kun eräänä maanantai aamuna, kun jälleen vettä satoi lähes kaatamalla ja näin Tonyn alakuloisen ilmeen, niin päätin hieman piristää häntä. Kysyin: ”Have you already remembered give thanks to the Lord for this wonderful day?” Ensin hän tuijotti minuun kuin olisi nähnyt aaveen! Sitten hän tajusi tilanteen koomisuuden ja sai sätkyn. Hän poistui työpaikalta sanaakaan sanomatta. Pian hän tuli takaisin ja toi mukanaan noin 5 L purkin keltaista maalia ja pensselin(?) Ennen kuin ehdin kysyä, että mitä ihmettä hän aikoo nyt tehdä, hän alkoi maalata sangen hyvällä käsialalla sitä samaa lausetta suunnilleen kissankorkuisin kirjaimin lähes mustalle seinälle. Teksti ei mahtunut yhdelle seinälle, joten hän jatkoi sitä toisellekin seinälle! Teksti näkyi kauas ulos asti! Saatoin jo arvata mitä siitä pian seuraisi J.

Esimies lähes pyörtyi

Kun esimies, hänkin suomalainen, melko tukevaa tekoa oleva vasemmistolainen, tuli kierroksella luoksemme ja näki sen selkeän tekstin seinillä, niin hän seisoi silmät soikeina ja monttu auki huutaen: ”Tuo ei voi olla totta!” Sitten hän katsoi minuun ja huusi: ”Mitä sinä Norrgård olet tehnyt?” Vastasin: ”En mitään!” Esimies kysyi: ”No kuka sitten on tuon tekstin maalannut?” Vastasin: ”Tiedän kyllä, mutten kerro!” Silloin esimies katsoi silmäkulmiensa alta Tonya ja sanoi meille: ”Hakekaa maalivarastosta liuotinta ja saatte 2 h aikaa liuottaa tuo teksti pois!” Meillä oli esimiehen mentyä niin hauskaa Tonyn kanssa, että meinasimme revetä naurusta J. Tuon tapauksen jälkeen työhuoneessamme alkoi käydä uteliaita työntekijöitä hymynpilke silmäkulmassa ja arvasimme kyllä syyn siihen. Se esimies oli kertonut tempauksesta ilmeisesti kaikkialla. Siksi kirjoitin siististi punaisella tussilla giljotiinin sisäkylkeen sanat GUD ÄR KÄRLEKEN, että uteliaatkin saisivat nähdä edes jotakin. Sitä tekstiä ei vaadittu poistettavaksi. Siinä oli jatkuvassa iltavuorossakin työskenteleville ihmettelemistä.

Työsuhde päättyi

Olin työsopimuksen mukaan 3 kk koeajalla ja sain heinäkuun eli kesälomakuukauden tilissä ilmoituksen siitä, ettei työsuhdettani jatketa. Kun soitin tehtaalle, suoraan tehtaan johtajalle ja kysyin syytä siihen, niin hän kertoi olevansa hyvin pahoillaan siitä ja sanoi halunneensa pitää minut töissä, mutta ilmoitti, ettei hän ole todellisuudessa tehtaan pomo, vaan LO. Sen jäsenet olivat kuulemma vieneet tapaukseni Tukholmaan LO:n ylimmälle tasolle ja siellä oli päätetty, että ellei Norrgård’ia saada liittymään heihin, niin koko tehtaan työväki menee istumalakkoon kunnes hän joko liittyy heihin tai lähtee talosta! Tehtaaan johtajan mukaan firma olisi mennyt konkkaan, jos koko väki olisi mennyt lakkoon 2 viikoksi. Kiitin lämpimästi tehtaan johtajaa siitä, että olin saanut olla heillä töissä ne 3 kk ja hänen ystävällisestä vastauksestaan ja toivotin hänelle hyvää jatkoa työssään sanoen lopuksi, että kyllä Herra antaa minulle jonkin muun sopivan työn tämän jälkeenkin!

Asunto Norra Sjöbo:ssa

Olin ostanut insatsi-yksiön (nykyisin suunnilleen sama kuin suomalainen osaomistusasunto, mutta sitä paljon edullisempi) erittäin kauniista Boråsin puutarhakaupunginosasta nimeltä Norra Sjöbo. Se maksoi vain 200 SEK ja vuokrakin oli vain 200 SEK/kk. Kullekin kerrostalon asukkaalle kuului lisäksi porraskäytävän siivous 1 krt/kk. Asuin siinä vain sen kesän ja myin sen ennen Suomeen muuttoani eräälle suomalaiselle perheelliselle uskonveljelle, joka osti sen rukouskammiopaikakseen kalusteineen kaikkineen. Kalustus oli sangen vaatimatonta, mutta se ei häntä haitannut. Vapaa-aikoina oli kesällä virkistävää kävellä ja katsella asuntoni lähistöllä olevien katujen varsilla olevia toinen toistaan kauniimpia ja tarkoin hoidettuja kukkivia puutarhoja upeaan järveen viettävällä rinteellä. Eräs asukki oli ilmeisesti uskis, koska hänen viininpunaisen ja uutuuttaan hohtavan Ford Mustangin kromatussa puskurissa oli punainen tarra, jossa luki isolla valkoisella tekstillä: JESUS ÄLSKAR DIG!

Outo tapaus

Kerran kesäkuussa, palatessani äitini luota asunnolleni kävellen, näin kaukaa vihreän kuplavolkkarin, mikä oli parkkeerattu poikittain kulkuväylälleni, jalankulkutielle(?) Oudointa tapauksessa oli, että heti tajusin sen olevan juuri sellainen vihreä, jollaista olin rukoillut Herralta, voidakseni ajaa sillä töihin nopeammin kuin busseilla. Minun piti näet matkata töihin kahdella eri bussilla, mikä vei yhteen suuntaankin lähes 1,5 h. Kun tulin auton kohdalle, niin näin sen oveen teipatun ison paperilapun, jossa luki isoin kirjaimin helpolla ruotsin kielellä: "Tässä minä nyt olen! Avaimet ovat virtalukossa ja ovet ovat auki! Ota omaksesi ja starttaa!" Kiersin autoa kuin kissa kuumaa puuroa ja olin kahden vaiheilla. Toisaalta uskoin auton olevan rukousvastaus minulle, mutta toisaalta arvelin sen ehkä olevan paholaisen virittämä ansa eli jos ottaisin auton, niin minua voitaisiin syyttää anastuksesta. Hävisin tuon uskonkoetuksen ja jätin auton siihen. Myöhemmin Herra auttoi minua samanlaisessa uskonkoetuksessa Suomessa asuessani ja silloin läpäisin testin ja otin hienon auton omakseni ilman penninkään hintaa!

Rukoilin taas johdatusta

Äitini yritti taivutella minua liittymään LO:hun, mutta sanoin, etten hyväksy minkäänlaista väkivaltaa ja kerroin, miten se kumitehtaan johtajakin sanoi olevansa voimaton alaistensa painostuksen edessä, mikä oli ilmeisen väärin häntä kohtaan. Herra auttoikin minua muutama vuosi myöhemmin saamaan paljon paremman työpaikan Ruotsista, kuin mitä olisin koskaan kumitehtaalla voinut saada, mutta sitä ennen Hänen piti kouluttaa minua uskonelämän eri alueilla. Kerron niistä vuosista alkaen ensi kirjoituksellani, jonka nimeksi sopii: Uskonkoetuksia 1977-8.

Taas on illasta se kiva hetki, jolloin mielelläni kuuntelen teidän saamianne opetuksia Raamatun opetuksista elämänne eri vaiheissa!

Olkaa hyvät, olen kuulolla J