Osa 22: Uskonkoetuksia 1977-8

Esipuhe

Myytyäni insatsini Boråsissa eräälle uskonveljelle sillä hinnalla, jolla sen olin ostanutkin (200 SEK) muutin takaisin Suomeen. Löysin vuokra-asunnon Stadin Fredalta, liki Taivallahden ns. Kalliokirkkoa, jossa on vahtimestarin mukaan 666 ikkunaruutua J. (Olin eronnut juuri tuosta srk:sta loppuvuonna 1972). En onnistunut löytämään mitään ansiotyötä moneen kuukauteen ja säästämäni rahatkin hupenivat ja vähitellen loppuivat kokonaan. En ymmärtänyt tuolloin vielä 'Herralle täysien kymmenysten maksamisen' salaisuuden mukanaan tuomaa siunausta. Myöhemmin olen sen oppinut ja se on tuonut siitä alkaen elämääni siunauksen taloudellisissa asioissa!

Muutto isän luo

Oli todella nöyryyttävää muuttaa uskonasioihin negatiivisesti suhteutuvien omaisteni luo loppuvuonna. Nöyryyttävintä siinä oli se, että se oli erittäin huono todistus uskostani taivaan Isän huolenpitoon. He päivittelivät, että sitä se usko teettää. Hyvän päästötodistuksen saanut nuori mies oli hylännyt hyvän työpaikan (Oy Strömberg Ab:ssa) ja mennyt tuuliajolle! Ulkonaisesti asia todellakin näytti tuollaiselta. Laitoin hakemuksen vetämään Tampereen Teknillisen Oppilaitoksen järjestämälle kurssille työttömille koneteknikoille. En näet ollut ainoa työtön koneteknikko 1977, vaan niitä oli tuohon aikaan pari sataa.

Kirje U. Kekkoselle

Päätin kirjoittaa kirjeen pressalle ja valitin sitä, että perustuslain mukaan työvoima on valtion erityisessä suojeluksessa ja silti minä alle keski-ikäinen ammattimies olin ollut työtön useiden kuukausien ajan. Kerroin kirjeessä, että olin etsinyt töitä Suomessa useiden kuukausien ajan niitä löytämättä. Mikä tahansa työ olisi kelvannut. Kerroin, etten ole saanut mitään työttömyyskorvausta ja olen puilla paljaille! Laitoin osoitteeksi isäni osoitteen. Parin viikon kuluttua sain kirjeen, että tililleni on siirretty 736 mk! Se oli Urhon ansiosta! Kiitin Herraa ja siunasin pressaa, jolla oli muutakin korviensa välissä kuin politiikkaa.

Lyhyt jakso Siuntiossa

Jälkeenpäin ymmärsin, ettei oleskeluni Siuntiossa ollutkaan ilman hengellistä merkitystä. Kun kehotin omaisiani lähtemään uskontielle olemaan kuitenkaan tekemättä samoja virheitä, joita itse olin tehnyt puutteellisen opastuksen vuoksi, niin isäni sanoi: ”Älä meille saarnaa, vaan mene kertomaan naapurin Juhalle, joka on jo melkein juonut itsensä hengiltä! Hänellä on todella tarvetta tulla uskoon!” Asia jäi mieleeni, mutta sain silloin hyvän uutisen ja todistaminen Juhalle jäi toiseen kertaan:

Pääsin TTOL:aan!

Pääsin siihen anomalleni kurssille TTOL:een. Kurssi oli työttömille teknikoille ja nimeltään: Tehdasteollisuuden Rationalisointikurssi. Se alkoi 4.11.1977 ja päättyi 7.4.1978. Viimeiset 2 kk oli käytännön työharjoittelua. Kurssiin osallistuneista vain minä sain tilapäisen työpaikan Aaltosen Kenkätehtaalta, sillä tehtaan rationalisointipäällikkö suositteli minua onnistuneen idearikkaan käytännön harjoittelujaksoni vuoksi siellä.

Pakko kirjoittaa

Kesken teoriajakson, muistaakseni alkuvuonna 1978, näin yöllä unen: ”Näin yöllä hallavien hevosten ajajineen ja rattaineen tulevan valtavalla vauhdilla Hesan suunnasta juuri sen Juhan omakotitalon luo ja kiertävän sen pari kertaa ja palaavan takaisin yhtä hurjaa vauhtia!” Tajusin välittömästi noiden hevosmiesten olleen Ilmestyskirjan mukaan kuoleman enkeleitä! Mieleeni tuli isäni kehotus saarnata Juhalle ja sinä päivänä en voinut mennä levolle ennen kuin kirjoitin varoittavasta unestani Juhalle ja vein kirjeen postilaatikkoon.

Suruviesti Siuntiosta

Kun soitin isälle ja kerroin kuulumisista, niin hän kertoi Juhan kuolleen! Se tapahtui noin viikko sen jälkeen, kun olin lähettänyt kirjeen hänelle. Hän oli juopotellut eräänä viikonloppuna, jolloin hänen vaimonsa ja lapsensa olivat Virkkalassa tuttujensa luona riehuvaa Juhaa paossa. Juha oli nukahtanut palava tupakka käsissään. Hän oli silloin yksin puutalossaan, joka paloi maan tasalle. Vain savupiippu jäi jäljelle ja Juhasta ei jäänyt mitään jäljelle. Hänen vaimonsa oli ihmetellyt lähettämääni kirjettä sillä hän oli lukenut sen. Kerroin isälleni siitä unestani ja kirjeestä. Se ei näyttänyt vaikuttavan häneen mitenkään.

Tässä alla tarkempi kuvaus tuosta onnettomasta tapauksesta:

>>>
Koskien kokemuksiani humalaisista häiriköistä, muistui mieleeni seuraava merkillinen tapaus:

Kotikuntani oli tuohon aikaan eräs pieni kirkonkylä ja opiskelin TTOL:ssa (Tampereen Teknillinen Oppilaitos) 14.11.1977...7.4.1978 Tehdasteollisuuden Rationalisointikurssilla. Kävin vuodenvaihteessa tapaamassa vanhempiani ko. kirkonkylässä ja tapani mukaan kehoitin heitä etsimään ajoissa elävä yhteys taivaan Isään uskomalla tämän ainosyntyiseen Poikaan Yeshua HaMashiach'an, etteivät joutuisi siihen pahaan paikkaan.

Omaiseni viittasivat tuohon aikaan kintaalla puheilleni, niin kuin useimmat tähän maailmaan ja sen tarjoamiin 'iloihin' rakastuneet nykyisinkin tekevät. Edesmennyt isäni sanoi kuitenkin näin: "Älä yritä meitä käännyttää, sillä me olemme kunniallisia ja rehellisiä ihmisiä, vaan mene varoittamaan naapurissa asuvaa taksikuskia, sillä hän elää niin holtittomasti, että siitä ei hyvää seuraa!" Hän ei vielä tuolloin ymmärtänyt, ettei ihmisen kunniallisuudella, eikä rehellisyydellä voi avata taivaan portteja, vaan sielun sovituksen vastaanottamisella ja uskolla sijaiskärsijään, Adonai Yeshuaan!

Tunsin hyvin taksikuskin ja ihmettelin sitä, että miksi hänen vaimonsa ei ole ottanut vähintään asumuseroa miehestään, koska tämä oli jo juonut vuosikaudet hillittömästi joka viikonloppu ja käyttäytynyt humalassa usein erittäin väkivaltaisesti pieniä lapsiaan ja vaimoaan kohtaan? Kysyin kerran tuolta naiselta syytä siihen ja hän sanoi, että hän rakastaa miestään niin paljon, ettei tahdo jättää tätä oman onnensa nojaan, sillä hän pelkäsi tämän silloin voivan juoda itsensä kuoliaaksi!

Nainen siis TODELLA rakasti miestään, joka selvin päin olikin kuin enkeli ja hellä omaisiaan ja muitakin kohtaan! Se, joka todella rakastaa on näet arvaamaton ja valmis uhraamaan jopa oman henkensä rakastamiensa ihmisten edestä. Näinhän Vapahtajamme Yeshuakin todella teki Golgatan ristillä.

Mielestäni nainen teki siinä virheen, että vaaransi myös pienten lastensa hengen, sillä humalainen mies ajoi kovassa talvipakkasessakin kirveellä uhaten vaimonsa ja lapsensa alusvaatteisillaan pihalle lumihankeen! Koska me tiesimme sen etukäteen, niin olimme jo sijanneet heille vuoteet ja keittäneet kahvin odotellessamme, milloin nainen ja lapset juoksevat meille turvaan. He saivat myös saunoa lämmitelläkseen vilun pois.

Kun palasin takaisin Tampereelle ja jatkoin opintojani jonkin aikaa, niin näin eräänä yönä selkeän varoitusunen, jossa kuoleman enkelit tulivat kaksilla hallavien hevosten vetämillä rattailla vinhaa vauhtia idästä siihen kylään, kiersivät vain sen taksikuskin asuintalon kahdesti ympäri ottaen mukaansa uhrin ja palasivat hurjaa vauhtia samaa tietä mitä olivat tulleetkin.

Ymmärsin silloin asian vakavuuden ja sen, ettei minun pidä odottaa enää kolmea viikkoa ja varoittaa vasta sitten kotikylään mentyäni sitä kuskia. Sinä iltana en meinannut saada millään unta, vaan mielessäni soi jatkuva hälytys: "Varoita sitä taksikuskia!" Koska olin jo tuolloin ollut vuosia uudestisyntynyt apostolinen kristitty, niin tajusin hälytysäänen tulleen Pyhältä Hengeltä minussa. Siksi kirjoitin heti selkeän varoituskirjeen miehelle ja laitoin sen postilaatikkoon. Silloin sain vasta unen päästä kiinni ja sydämeeni rauhan asian suhteen.

Reilun kahden viikon kuluttua isäni soitti minulle ja sanoi sen taksikuskin kuolleen viikko sitten! Oli ikävä tapaus. Hän oli sinä viikonloppuna jälleen alkanut jo perjantaina juoda, jolloin vaimonsa oli lapsineen paennut naapurikylään sukulaistensa luo. Sinä aikana mies oli ilmeisesti illalla nukahtanut palava savuke käsissään tai vuoteessaan. Mies paloi vanhan hirsitalon mukana niin kovassa kuumuudessa, ettei hänestä jäänyt jäljelle kuulemma kuin pieniä luunpalasia. Talosta jäi pystyyn vain savupiippu ja valettu sementtipohja!

Myöhemmin vainajan lesken vieraillessa vanhempieni luona kysyin tältä, että oliko hän ja miehensä lukenut kirjeeni? Hän kertoi lukeneensa sen ja ihmettelevänsä sitä, että miten minä olin osannut oikea-aikaisesti varoittaa hänen miestään, ikään kuin olisin tiennyt asian etukäteen?
<<<

Tilapäinen työ

Suunnittelin Aaltosen Kenkätehtaiden yhteydessä toimineessa piirustus- ja suunnittelukonttorissa, Sarvis Oy:n palveluksessa. Minulla oli kaksi suunnitteluprojektia ja onnistuinkin viemään ne päätökseen määräajan kuluessa. Esimieheni ja suunnittelukonttorin esimies, Halttula painoi mieleensä sen, että työskentelin ahkerasti ja tein hyvää suunnittelutyötä ja siitä oli suunnaton hyöty minulle vuonna 1979, mutta kerron siitä myöhemmin*). Projektinani oli yksipalkkisen siltanosturin suunnittelu katon läpi pultattuna ja nappien sekä solkien B-kiillotuskoneen koko laitteiston suunnittelu työn tekoon entistä soveliaammaksi. Naisten oli sen jälkeen paljon kevyempää työskennellä sillä osastolla. /// *) Siihen sopii jae: ”Kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Elohimia rakastavat…!” Room. 8:28a

Takaisin Stadiin

Olisin ehkä saanut vakinaisen työpaikan Sarviksesta, mutta koin sen työntekijätiimin liian rahvaaksi. Porukka luki Hymyä työaikana ja nauraa hohotti rasvaisille juoruille. Minua suorastan kuvotti se! Pyysin kuitenkin työtodistuksen siltä 1,5 kk:n ajalta Sarviksella ja sain sen eräältä fiksulta naiselta, joka oli siihen aikaan Sarviksessa myynnistä ja suunnittelusta vastaavana. Hän oli myös käynyt saman kurssin TTOL:ssa ja sanoi mielellään suosittelevansa minua vakinaiseen toimeen Sarviksessa. Kiitin lämpimästi, mutta sanoin jo päättäneeni muuttaa takaisin Stadiin!

Paaston yrityksiä 

Koin, että minun on syytä mennä 21 pv:n vesipaastoon päästäkseni paremmin selville siitä, mikä olisi Herran johdatus elämälleni. Vuokrasin opiskelijain soluasunnon Vantaan Uudesta Koivukylästä. Koska oli kesäaika, niin sain asua siinä yksinäni. Olisin onnistunutkin paastossa, mutta sairastuin niin pahoin, että paasto piti keskeyttää. Yritin kahdesti uudelleen ja sama tilanne. Paholainen valitettavasti onnistui estämään minua siinä.

Suolistotukos 

Kun en onnistunut paastoamaan, niin söin mielestäni varovasti, mutta silti suolistooni tuli paha tukos. En kyennyt ulostaman 3:en vuorokauteen, eikä minulla ollut rahaa mennä lääkäriinkään. Vatsaani pisti ja siinä oli niin kova paine, että ellen saisi tukosta auki, niin lopulta suoli repeäisi! Rukoilin apua ja menin Stadiin, Mäntymäen kentälle, jossa sinä viikonloppuna oli telttakokouksessa pääpuhujana Niilo Ylivainio. Väkeä oli tullut sinne bussilasteittain kauempaakin ja oli mahdotonta päästä sisälle telttaan. Jäin istumaan teltan ulkopuolelle, jonne kuului hyvin Niilon puhe kovaäänisistä. Kun hän pyysi sairaita laittamaan kätensä kipeän paikan päälle, niin laitoin molemmat käteni vatsani päälle. Kun Niilo rukoili teltassa, tunsin Hengen voiman tulevan vatsaani sisälle ja sen jälkeen kaikki paine katosi suolistosta! Kun menin asunnolleni, niin kykenin ulostamaan ihan normaalisti! HalleluYah!

Tuttu uskonveli 

Tapasin tutun uskonveljen ja kun kerroin asuvani kuun loppuun Vantaan Uudessa Koivukylässä, niin hän ehdotti, että muuttaisin hänen perheensä luo erääseen suureen kartanoon, jossa olisi tyhjiä huoneita ja saisin asua heillä ilmaiseksi. Hän oli saanut sen edullisesti vuokrattua Korsosta. En kehdannut kertoa, ettei minulla ollut varaa muuttokuormaan. Herran johdatusta oli, että juuri sen kuun viimeisenä päivänä hänen luokseen tuli muuan hänen kaverinsa ison pakettiauton kanssa ja hän ehdotti, että kaveri hakisi tavarani heille. Suostuin. Kun tavarat oli viety sinne, niin kysyin, että mitä saisin maksaa? Uskonveli sanoi, ettei mitään, koska homma oli selvää Herran johdatusta. Vahvistin hänelle asian niin olleen J.

Ensi kerralla kerron, millaiseen liemeen jouduin rikkoessani vahingossa Sapattia ja miten Herra auttoi minua muuttamaan takaisin Boråsiin, Ruotsiin. Kirjoituksen nimeksi sopii:

Lisää tapahtumista 1978

Nyt on teillä muilla vuoro kertoa siitä, miten jokin Raamatunjae on tullut eläväksi jossakin elämänne tilanteessa.

Olkaa hyvät, kuuntelen J