Olin matkallani tullut Tukholman T-Centraliin ja yllätyksekseni todennut
junalipun halvimmillaankin maksavan 123 SEK. Minulla oli rahaa vain 44 SEK ja
30 öreä! Menin istumaan penkille, suljin silmäni ja rukoilin hiljaa sydämessäni
Herraa: ”Voi Herra rakas, olenpas minä taas joutunut pulaan, kun olen ruotsia
osaamattomana täällä Tukholmassa, jossa en tunne ketään, eikä minulla ole rahaa
matkustaa Boråsiin. Lisäksi on ankara pakkanen. Anna minulle viisautta, jota
olet luvannut antaa niille, joilta sitä puuttuu ja jotka sitä Sinulta anovat.
Kerro mitä minun nyt on viisasta tehdä! Kiitos, että autat minua! Jeesuksen
Nimeen. Aamen.”
Tähän sopii Raamatunjae: Jaak. 1:5 Mutta jos joltakin teistä puuttuu viisautta, anokoon sitä Elohimilta,
joka antaa kaikille alttiisti ja soimaamatta, niin se hänelle annetaan.
Ohje Herralta
Herra sanoi sydämessäni näin: ”Lähetä tuo painava
matkalaukkusi rahtitavarana Boråsiin ja ota mukaasi vain pieni olkalaukkusi ja
liftaa Boråsiin.” Kun kuulin tuon, niin totesin juuri niin olevan viisainta tehdä. Kommunikoin heikolla englannin kielelläni. Siihen aikaan matkustajan
piti mennä itse punnituttamaan rahtitavaransa erilliseen rakennukseen ja sitten
tuoda se kuitin kanssa toimistoon. Kun olin punnituttanut matkalaukun, totesin
sen painavan peräti 30 kg kuitin merkintöjen mukaan! Mieleeni tuli, että rahani
eivät ehkä riitä edes matkalaukun lähettämiseen rahtina(?) Silloin olin vielä
piha-alueella ja otin lakin päästäni, nostin käteni taivasta kohden ja
rukoilin: ”Taivaan Isä, auta minua saamaan lähetettyä matkalaukkuni, vaikkeivät
rahani edes riittäisi sen lähettämiseen. Jeesuksen Nimeen kiitos! Aamen.”
Laupias virkailija
Kun tulin toimistoon ja esitin kuitin, niin iäkäs virkailija
katsoi taulukosta rahdin hinnaksi 48 SEK. Laitoin silloin lompakkoni tiskille
ja tyhjensin sen. Tiskille tuli ne 44 SEK 30 öreä ja sitten näytin miehelle
vain tyhjiä käsiäni sanoen: ”I’m sorry, but I have no more money!” Hän katsoi
rahojani ja sitten minua ja sitten hän vilkaisi ympärilleen. Toimistossa ei
ollut ketään muuta virkailijaa, eikä asiakastakaan. Huomatessaan, että olimme
vain kahden, hän otti kynän ja veti viivan 30 kg:n yli ja kirjoitti sen alle 20
kg sanoen, että 20 kg maksaa 44 SEK. Kiitin lämpimästi häntä ja hän nyökkäsi
hymyillen. Pääsin eroon suuresta kantamuksestani Herran ja laupiaan virkailijan
avulla. HalleluYah!
Harhailua Tukholmassa
Olin vain kerran ihan lapsena ollut vanhempieni kanssa
Tukholmassa, joten kaupunki oli minulle vieras, mitä tulee sen alueisiin ja
miten sieltä pääsisi länteen johtaville ulosmenoteille. Olin syönyt viimeksi
laivalla ja silloinkin vain vaatimattomat evääni, joten nälkäkin alkoi olla.
Päätin lähteä rukoillen liikkeelle ja kuljin erästä katua olettaen sen vievän
minut länteen päin. Jostain syystä huomioni kiintyi erääseen nuorukaiseen,
jolla oli poikkeuksellisen upea kaulaliina kaulassaan. Kun kuljin katua ehkä 3
km eteenpäin, niin yllättäen se sama nuorukainen tuli taas minua vastaan.
Silloin päätin kysyä häneltä neuvoa, miten pääsisin suorinta tietä E4-tien
alkuun, voidakseni liftata Boråsiin asti.
Kahviraha ja kartta
Nuorukainen olikin britti ja hän neuvoi ensin, millä
tunnelbaanalla minun tulisi matkata ja kun kerroin käveleväni mieluummin, niin
hän piirsi avuliaasti minulle paperille kartan, mitä katuja myöten minun tuli
kulkea ja antoi sitten minulle 10 SEK kehottaen poikkeamaan matkan varrella
juomaan kupin kuumaa ja nauttimaan jotakin välipalaksi. Hän tajusi minun olevan
rahaton. Kiitin häntä lämpimästi ja toivotin Korkeimman siunausta! Sitten
kävelin kauan, kunnes tulin kartan mukaisesti ulosmenotielle E4:n alkuun.
Kuljin vielä reilun kilometrin paikkaan, jossa auton olisi helpompi pysähtyä
ottamaan liftari mukaansa.
Epäuskon torjuntaa
Kun vaikutti vaikealta saada kyytiä, niin lupasin Herralle
todistaa Jeesuksesta kaikille, jotka vain ottavat minut kyytiin. Pian sainkin
kyydin ja kun olin todistanut, sain seuraavallekin etapille kyydin, jopa useita
eri kyytejä. Välillä jouduin kävelemään useita kilometrejä, sillä ilta alkoi
olla jo kovin myöhäinen ja yhä vähemmän autoja ajoi moottoritietä. En voinut
jäädä seisomaan paikalleni, sillä silloin olisin paleltunut. Olin silloin melko laiha ja herkkä palelemaan kylmässä. Tuolloin oli pakkasta -18 astetta ja koillistuulta.
Paholainen pelotteli minua useita kertoja sanoen: ”Senkin
tyhmä uskovainen! Tänne sinä palellut vieraalle maalle. Oli tyhmää lähteä noin
ajattelemattomasti seikkailemaan. Kukaan ei sinua auta. Kohtalosi on
sinetöity!” Tajusin ajatusten tulevan paholaiselta ja sanoin: ”Älä valehtele!
Minä en sinua kuuntele, vaan alan ylistää Herraa Jeesusta kaikilla niillä lauluilla,
joita vain muistan.” Lauloin useita lauluja sydämessäni ja sitten rukoilin
sanoen: ”Rakas taivaan Isä, anna minulle yösija, ruokaa
iltapalaksi ja auta minua pääsemään äitini luo Boråsiin ennen kuin Sapatti
huomenna alkaa. Kiitos, että autat minua! Jeesuksen nimeen! Aamen.” Lauloin kymmeniä kiitoslauluja ääneen ja kun
kurkku käheytyi, niin sitten lauloin vain hiljaa sydämessäni.
Suuri uskonkoetus
Tähän sopii Raamatunjae: Room. 4:18 Ja Aabraham toivoi, vaikka ei toivoa
ollut, ja uskoi tulevansa monen kansan isäksi, tämän sanan mukaan: "Niin
on sinun jälkeläistesi luku oleva"
Saatuani eräältä pinttyneeltä ateistilta melko pitkän kyydin noin
20 km:n päähän Nyköpingistä, Tukholmasta noin 50 km lounaaseen, meni se ateisti tankkaamaan autoaan noin 500 m moottoritien sivuun ja neuvoi minua odottamaan
siellä bensa-asemalla tankkaamaan tulevia autoilijoita, jotta saisin helpommin
kyydin. Lisäksi hän sanoi, että on lain vastaista liftata moottoritiellä ja
siitä voisi saada isot sakot. Kun sitten odottelin tankkaamaan tulevia
autoilijoita, niin noin 30 min kului, eikä ketään tullut ja minulla oli todella
kylmä ja sen lisäksi nälkä. Silloin sanoin sydämessäni: ”Tämä on toivotonta!”
Sitten kuulin hiljaisen äänen sanovan sydämessäni: ”Aabrahamkin toivoi, vaikka ei
toivoa ollut…” Tajusin Herran puhuneen minulle tuon ja sanoin: ”Hyvä, minäkin toivon
nyt, kuin Aabraham muinoin!” Menin takaisin moottoritien viereen ja hetkisen kuluttua joku ajoi Saabilla ja nostin käteni liftin merkiksi. Saab meni ohi
kovaa vauhtia. Sitten se pysähtyi ja
peruutti noin 100 m ja avasi oven sanoen englanniksi: ”En uskonut silmiäni,
että joku liftaa lähes keskiyöllä tällaisessa pakkasessa!”
Erikoisvuoro
Nuori mies oli nimeltään Leif Lindfors ja hän työskenteli
Saab Datalla. Todistin hänellekin Jeesuksesta ja kerroin tulevani Israelista
Suomen kautta ja olevani matkalla äitini luo Boråsiin. Kaimani kertoi olevansa
kahden pienen lapsen isä ja ettei hän ollut vielä kunnolla ehtinyt ajatella
uskonasioita. Hän ajoi minut Norrköpingin rautatieasemalle ja tajusin hänen
aikovan ostaa minulle junalipun, kun hän alkoi keskustella lipunmyyjän kanssa.
Mies katseli kauan eri aikatauluja ja sanoi, ettei ole enää yhtään junaa
menossa siihen suuntaan, sillä kello oli jo 24 yöllä. Silloin rukoilin
salamarukouksen: ”Taivaan Isä, nyt on löydyttävä yksi junavuoro minua varten! Jeesuksen
nimeen kiitos! Aamen.” Heti se mies nyökkäsi ikäänkuin 'ahaa'-elämyksen saaneena ja napsautti sormiaan sanoen, että löytyy
yksi erikoisvuoro, joka lähtee aamulla klo 00:30. Sanoin sydämessäni lähes
ääneen: ”HalleluYah!
Yösija ja ruokaraha
Leif osti minulle siihen junaan lipun ja makuuvaunupaikan
Göteborgiin ja sieltä siirron lähijunalla Boråsiin asti. Pyysin Lefalta
kotiosoitteen, voidakseni lähettää kiitoskortin. Kun Leif työnsi ulko-ovea
poistuakseen, niin sanoin sydämessäni Herralle: ”Herra, entä se ruokaraha?” Heti Leif
kääntyi ulko-ovelta takaisin ja antoi minulle 20 SEK sanoen: ”Täytyyhän sinun
saada jotakin syödäksesi!” Olin niin kiitollinen, että minulla oli lähes
vastustamaton halu halata kaveria, mutta tyydyin vain kiittämään J
Ajoissa äidin luo
Ostin jotain välipalaksi. Juna kiersi pitkän pohjoisen lenkin Örebron ja Karlstadin
kautta ja tuli Göteborgiin vasta klo 08:13, jolloin konnari herätti minut. Matka sinne kesti 7 h 43 min.
Göteborgista vaihdoin lounashetken jälkeen lähijunaan ja tulin Boråsiin jo klo
13 ja kävelin äitini asunnolle, jonne saavuin jo klo 14 eli hyvissä ajoin ennen
Sapatin alkamista! HalleluYah! Kun sitten asetuin Boråsiin ja sain ensi tilin,
niin lähetin Leif Lindforsille sen junalippu- ja ruokarahan kirjeessä takaisin ja
kerroin päässeeni hyvissä ajoin perille. Oli ilo tavata vuosien jälkeen äitini
ja pikkuveljeni, sekä kertoa toinen toisillemme, mitä kaikkea oli tapahtunut
vuosien varrella.
Ensi kerralla kerron oleskelustani Boråsissa ja miten sain
sieltä työpaikan. Kirjoituksen nimeksi sopii: Töissä kumitehtaalla 1977
Nyt teillä muilla on vuoro kertoa Herran tekemistä ihmeistä
elämässänne ja mikä Raamatunjae on tullut sen kautta eläväksi teille!
Olkaa
hyvät, kuuntelen J
Kiitos jännittävästä Boråsin matka kertomuksestasi ja Jumalan johdatuksesta. Olin nuorena Boråsissa ja tulin siellä uskoon.
VastaaPoistaKiitos palautteestasi! Olen asunut kaksi eri kertaa Boråsissa. Se on kesäisin yllättävän kaunis kaupunki.
PoistaMiksi automaattisesti aika tuli väärin, sillä tänään on 4 elokuuta ja klo on 7 aamulla.
VastaaPoistaBloggerin kello tikittää varmaan aikaerosta päätellen Amerikan aikaa.
Poista