perjantai 1. maaliskuuta 2013

Osa 33: Göteborgiin 1985

Esipuhe

Olin siis saanut 20:en työhakemukseeni 2 kutsua työhönottohaastatteluun. Olin käynyt kummassakin paikassa ja tehnyt vertailevan arvoanalyysin niistä, sillä minulle tarjottiin niitä molempia ja täysin samanlaisin eduin. Myös arvoanalyysissä kumpikin sai 5 plussaa ja 5 miinusta. Järjellisesti en siis kyennyt päättämään sitä, että kumman valitsisin. Rukoilin johdatusta ja sitten muistelin työhönottohaastatteluja kokonaisuutena.

Ratkaisun vaiheita

Se toinen paikka liki Tukholmaa ei herättänyt mitään hengellistä mielenkiintoa, kuin vain sen, että se olisi lähempänä seurakuntaani ja uskonystäviäni. Göteborgin vierailussa oli kaksi erityisen positiivista seikkaa: 1) Kun saavuin sinne oli kevät jo 2 viikkoa pidemmällä, kuin Tukholmassa ja ennen kuin menin ratikkaan matkatakseni Knipplagatanille, niin kysyin jo pysäkillä englanniksi eräältä vanhemmalta mieheltä, että missä kohden minun tulee jäädä ratikasta pois. Hän vastasi erittäin ystävällisesti matkaavansa hieman edemmäksi kuin kyseinen pysäkki ja lupasi sanoa sitten, kun saavumme ko. paikkaan. Kun saavuimme ko. pysäkille hän sanoi minulle, että tässä se on, hymyili ystävällisesti ja taputteli olkapäähäni toivottaen hyvää päivänjatkoa(?)

Ratkaiseva seikka

2) Työhönottohaastattelu VFK Ab:ssa sujui leppoisasti. Muuan fiksusti pukeutunut keski-ikäinen mies istui konttorin johtajan tuolilla ja haastatteli minua ja muuan kaunis tummatukkainen nainen, jota luulin sihteeriksi kirjoitti muistiin vastauksiani. Kun se mies sai yllättävän puhelun ja meni toiseen huoneeseen puhumaan, niin letkautin naiselle: ”Mitä lie olet kirjoitellut siihen lehtiöösi?” Nainen vastasi: "Jos se häiritsee sinua, niin voin kyllä poistua.” Vastasin: ”Istu ihan rauhassa vaan, sillä pitäähän sinunkin jotain tehdä leipäsi eteen J ”. Nainen hymyili somasti sen kuultuaan. Juuri silloin näin ikään kuin arvoituksen tavoin ilmestyksen tuosta naisesta ja kuulin Herran sanovan: ”Hän on minun valittuni. Tulet vielä todistamaan minusta tuolle naiselle.”

Valitsin VFK Ab:n

Kun tein valinnan, niin kysyin Herralta muistolausetta ja sain seuraavan: ”Ei ole meillä täällä pysyväistä kotikaupunkia, vaan me etsimme tulevaa.” Koin Pyhän Hengen laskeutuvan ylleni ja iloitsin tietäessäni tehneeni oikean valinnan! Hyvästelin ystäväni seurakunnassa ja sanoin irti vuokra-asuntoni Huddingessa. Kun saavuin VFK AB:hen Göteborgissa, niin minut otettiin ylenpalttisen ystävällisesti vastaan. Nainen, jota luulin sihteeriksi olikin tuon Konsulttitoimiston johtajatar! Minulle annettiin yksiö käyttöön 6 kk:n ajaksi Gropegårdsgatanin poikamieshotellista. Firma sitoutui maksamaan vuokrat siltä ajalta ja minun tuli sinä aikana etsiä ja löytää pysyvä asunto kaupungista. Löysinhän minä senkin. (VFK Ab = Västra Frölunda Konsult Ab).

Kaupungin esittelyä

Se johtajaksi luulemani mies, peitenimi Stig, vei minut siihen poikamieshotelliin 1.5.1985 ja sanoi, ettei minun tarvitse aloittaa töitä konttorissa vielä, vaan saan viettää vapaata koko sen kuukauden ajan ja tutustua rauhassa kaupunkiin! Hän vei minut sitten autollaan kaupunkikierrokselle alkaen esitellä useita kapakoita. Kun sanoin olevani raitis ja tunnustava Kristitty, niin hän alkoi esitellä lukuisia eri seurakuntia, jopa synagogan! Ihmettelin, että miten hän tuntee kirkot ja kapakat ja kysyinkin sitä, niin hän nauroi ja sanoi toimineensa aiemmin noin 5 vuoden ajan turistioppaana kaupungissa. Hän esitteli myös suomalaisen helluntai-srk:n, jonne sitten meninkin tutustumaan ja liityin siihen vain vuosiksi 1985-87. Kun en kokenut srk:taa kodikseni, niin erosin siitä ja kävin muutaman kerran ruotsinkielisessä Smyrnassa, silti siihen littymättä.

Konsulttitoimistossa

Jokaisen uuden tulijan piti viettää 2 kk toimistossa ja tutustua sen firman standardeihin, jonne hänet oli aikomus viedä suunnittelijaksi. Minut aiottiin ’myydä’ Volvo PV:lle eli Volvo Cityn pääkonttoriin henkilöautosuunnittelijaksi. Kun tulin toimistoon, niin muistin mitä Herra oli sanonut siitä naisesta, nimeltä Judit ja aloin rukoilla hänen puolestaan ja odottamaan sitä ajankohtaa, jolloin Herra pyytää minua todistamaan hänelle. Kun se 2 kk oli aivan lopuillaan, niin eräänä iltapäivänä se hetki tuli! Herra sanoi: ”Nyt on se päivä, Leif! Ovi Juditin huoneeseen on avoin. Mene ja kerro hänelle minusta!” Huomasin oven olevan selkosen selällään ja me olimme konttorissa vain kahden, mikä oli erittäin poikkeuksellista.

Todistin Herrastani

Menin oitis Juditin huoneen luo ja koputin avattuun oveen ja pyysin lupaa jutella tuokion muistakin asioista kuin työasioista. Judit sanoi sen sopivan hyvin! Aloin kertomalla olevani tunnustava Kristitty ja että haluaisin lyhykäisesti kertoa siitä. Siihen Judit vastasi: ”Ehkä tiesitkin, että kuulun Moosekseen uskovien synagogaan täällä Göteborgissa?” Vastasin: ”En tiennyt sitä ja koska olet ilmeisesti juutalainen, niin en tahdo tyrkyttää sinulle Kristinuskoa." Olin jo poistumassa huoneesta, kun kuulin Juditin sanovan: ”Leif, älä mene pois, vaan kerro minulle, miten sinä olet löytänyt Jumalan?”

Sain vapaasti kertoa

Todistin Juditille noin tunnin omasta uskoontulostani ja kerroin erään vielä ihmeellisemmän tarinan erään nuoren juutalaisperheen uskoontulosta Usa:ssa, josta olin kuullut erään messiaanisen juutalaisen Francis Kaplanin kertomana Hämeenlinnan Karismakonferenssissa noin 1980. Judit uskoi sen, mitä kerroin omasta uskoon tulostani, muttei uskonut sitä toista kertomusta, sillä se oli erittäin yliluonnollinen! Sanoin Juditille, että ymmärrän hyvin hänen vaikeutensa uskoa toiseen kertomaani, sillä kaikki Kristitytkään eivät siihen usko.

Outo hiljaisuus?

Koko sen tunnin ajan oli konttorissa täysin hiljaista ja kun Herra sanoi minulle ”Leif, nyt riittää!”, niin sanoin Juditille, että nyt on aika jatkaa töitä. Heti alkoi puhelimet soida ja porukkaa lappaa konttoriin, mikä olikin tavallista siihen aikaan. Mutta sitä edeltävä täydellinen rauha ja hiljaisuus olivat harvinaisia! Herra järjesti todistustilaisuuden ajan tarkoin niin, että sain ihan rauhassa kertoa Juditille todistukseni.

Volvolle töihin

Minut palkattiin aluksi Volvo PV:lle osastolle: Kvalité och Utveckling (Suomeksi: Laatu ja Kehitys). Pääasiallinen tehtäväni oli suunnitella uusien tuulilasinpyyhinkomplettien ja suihkutussuukappaleiden soveltuvuutta uusiin henkilöautomalleihin, tuulilasin ja ajovalojen huuhtelunestesäiliöitä sisältyvine osineen. Tätä tein noin 4½ vuotta ja laadin paljon työ- ja kokoonpanopiirustuksia ja osallistuin myynnissä olleiden ja kehityksen alla olleiden uusien automallien kehittelyyn noilta osin. Loput reilu 6 kk olin töissä uusimman automallin Volvo 850 konepellin saranoiden ja avausmekanismin ja lamppujen kehittelyssä. Suunnittelu oli tietokoneavusteista 3D-suunnittelua, Catia 2.2 versiolla, mikä oli Volvo PV:lle räätälöity huipputasoinen suunnitteluohjelmisto. Pääsin siihen työhön edellisessä ryhmässä olleen työtoverini suosituksella ja esimieheni avustuksella, kun tämä oli aiemmin siirretty ko. osastolle toimialajohtajaksi. (Pidän edelleen yhteyttä häneen, vaikka työni päättyi siellä 1990 ja siitä on nyt 2013 kulunut jo liki 23 vuotta!)

Kaipuu Suomeen

Koin vuoden 1990 keväällä voimakkaasti halun muuttaa Suomeen. Menin pääkirjastoon ja luin Hesarista työpaikkailmoituksia Suomessa. Kun luin erään ilmoituksen, niin oikein hätkähdin, sillä se työpaikka oli aivan kuin räätälöity minua varten. Se oli Dynoplast Oy:n muovitehtaalla, Liedossa, ihan Turun naapurissa. Laitoin sinne työhakemukseni ja sain kutsun työhönottohaastatteluun. Otin palkatonta lomaa VFK:sta ja Volvolta ja kävin salaa haastattelussa. Kun toimitusjohtaja ja tekninen johtaja haastattelivat minua, niin koin sisimmässäni, että tekninen johtaja (tuleva esimieheni) ei olisi halunnut palkata minua, mutta toimitusjohtaja halusi, vaikkei sanonut sitä. Koin haastattelussa myös yliluonnollista. Kun toimitusjohtaja kysyi jotakin vaikeaa, niin ääneni muuttui ja Herra itse vastasi puolestani kysymykseen! En muista mistä oli kyse, mutta heti sen jälkeen Herra sanoi minulle: "Nyt toimitusjohtaja päätti ottaa sinut toimeen." Tointa haki moni muukin, koska siitä ilmoitettiin lehdissä, mutta se ei minua huolestuttanut, sillä olin varma, että työ oli tarkoitettu minulle!

Irtisanoutuminen

Sanouduin irti Konsulttitoimistosta ja kaupungin vuokra-asunnostani 1.5.1990 alkaen. Irtisanomisaika vuokra-asunnosta oli se 3 kk ja uusi työni alkaisi 1.8.1990. Vaikken ollut vielä saanut mitään lupausta uudesta toimesta, niin olin saanut sisimpääni varmuuden siitä, että Herra itse oli jälleen hankkeen takana. Judit kysyi, että onko minulla jo tiedossa uusi työpaikka? Vastasin, että minulla on peräti kaksi, joista valita, mutta sanoin sen uskossa. Sain viikon kuluttua hyväksynnän Liedosta. Olin haastattelussa maininnut, että jos he postittavat työsopimuslomakkeet kahtena kpl:na minulle, niin allekirjoitan ne ja postitan toisen niistä heille. Olen erittäin kiitollinen Volvolla olleelle ryhmän esimiehelle Ulf Sjöströmille, joka suositteli minua Volvo 850:n projektiin ja esimiehelleni, toimialajohtajalle Arne Karlssonille hänen antamista hyvistä suosituksista Dynoplast Oy:lle ja olen aivan erityisen kiitollinen Judit Sonnecheinille hänen antamasta parhaasta mahdollisesta työtodistuksesta!

Just in time!

Herran kello kävi tarkkaan, jopa ihan päivälleen, sillä kun olin postittanut työsopimukseni Lietoon, niin seuraavana päivänä toi posti ilmoituksen VFK:sta. Siinä luki, että Svenska Handelsbanken oli pakottanut VFK Ab:n konkurssiin sen kuun loppuun mennessä! Syynä oli lähestyvä 1990-luvun lama ja ko. pankki ei myöntänyt luottoa palkanmaksuun. Luototus oli normaalia, sillä Volvo ja muut firmat maksoivat aina viiveellä palkan. Se oli täysi yllätys VFK:llekin, jonka konkurssipesän saldo osoitti noin miljoona kruunua plussaa! Pidin Tukholmassa sille AMU-C:n haastattelijalle 1984 antamani lupauksen olla Ruotsissa töissä ainakin 5 vuotta. Ehdin olla töissä 5 vuotta ja 3 kk, sillä sovin irtisanomisajaksi 3 kk, josta heinäkuu oli palkallinen lomakuukausi. Sopiva jae: 2. Moos. 12:41 
Kun ne neljäsataa kolmekymmentä vuotta olivat kuluneet, niin juuri sinä päivänä 
kaikki YHWH:n joukot lähtivät Egyptin maasta.

Ensi kerralla kerron aiheesta: Suomeen 1990

Nyt te muut saatte kertoa toteutuneesta Raamatunkohdasta elämässänne!  

Olkaa hyvät J

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti