Osa 29: Vapaa-ajan ihmeitä 1980

Esipuhe

Sinä aikana, jolloin työskentelin Orion Yhtymä Oy Analytica’ssa, tapahtui vapaa-aikoinani useita ihmeitä ja kerron niistä tänään vain kolme suurinta ja taustoitan lyhyesti niiden tapahtumamaiseman.

Viivytystä

Olin hyvien uskonystävieni Rauno ja Lea Siltaloiden luona Kalevankadun varrella ja ihmettelin, miksi Pyhä Henki ei laskenut minua lähtemään kotiin, vaikka oli jo myöhäinen ja meidän kaikkien piti mennä seuraavana aamuna töihin(?) Kun kerroin tuntemuksestani Siltaloille, niin he kokivat ihan samoin, etten saanut lähteä vielä, vaikka meillä kaikilla olivat silmät puolitangossa eli meitä nukutti, mutta tahdoimme olla kuuliaisia Herralle. Noin klo 23:30 koin yhtäkkiä, kuten Siltalatkin, että nyt on aika lähteä kotiin! Pian se syy viivytykseen paljastui:

Sinikan kohtaaminen

Kun kävelin Fredaa Iso-Roobertinkatua kohti, niin tunsin selvän Pyhän Hengen kehotuksen: ”Hiljennä vauhtia ja pysähdy, sillä tuolla nuorella vaaleahiuksisella tytöllä, toisella puolen katua, on sinulle asiaa.” Pysähdyin ja odotin, kun se nuori hento tyttö tuli ujosti minun luokseni ja sanoi aralla äänellä: ”Anteeksi, että häiritsen teitä, mutta voisitteko neuvoa minulle, missä on Liisankatu, sillä olen Mäntästä kotoisin ja nyt ensimmäistä kertaa Helsingissä?” Sanoin hänelle: ”Voin kyllä, mutta se on toisella puolen kaupunkia ja olisi hankalaa neuvoa sinulle, millä kulkuneuvoilla sinne parhaiten pääsisit ja niiden aikataulut ovat nyt jo hyvin harvat. Ehdotan, että menemme sinne kävellen, jos jaksat kävellä noin 2 km.” Hän jaksoi.

Osoite oli väärä

Kun tulimme Liisankadulle, niin sellaista talonumeroa kuin 26 ei ollut edes olemassa, sillä suurin numero oli 16! Sinikka oli murheellisen näköinen ja sanoi, että oli saanut äidiltään tuon osoitteen ja että hänen äitinsä oli töissä Viking Linellä. Sanoin Sinikalle: ”Älä ole murheellinen, sillä minä olen aidosti kristitty mies ja kun on tulossa kylmä yö, niin en tahdo jättää sinua taivasalle palelemaan. Tule asunnolleni, niin teen sinulle siskonpetin lattialle ja saat nukkua luonani. Teen illalla sinulle kartan, miten löydät Viking Linen terminaaliin ja kun lähden aamulla töihin, niin sinä saat nukkua rauhassa riittävästi, koska olet väsynyt harhailtuasi täällä koko illan myöhään yöhön. Sopiiko?” Hän suostui ja menimme asunnolleni.

Kortti Sinikalta

Sinikka oli aidosti ihmeissään siitä, että asuntoni oli niin vaatimaton. Hän sanoi aamulla: ”En voi käsittää, että joku voi asua näin vaatimattomassa asunnossa(?)” Minä nauroin makeasti hänelle ja kerroin, etteivät ulkonaiset asiat merkitse minulle niin paljoa, kuin hengelliset todellisuudet ja elämä rakkaan Vapahtajani Jeesuksen yhteydessä on rikasta ja huomioni on kiintynyt Häneen. Sinikka jäi hyvin mietteliääksi lähtiessäni töihin. Hän oli painanut lähtiessään ulko-oven lukkoon ja sain noin kuukauden kuluttua häneltä kortin, jossa luki: ”Löysin äitini satamasta. Kiitos yösijasta ja ilta- ja aamupalasta. / Terveisin: Sinikka”. Sinikka oli vain 14-vuotias kaunis tyttö ja oli talvi. Asuntoni oli tilapäinen, vaatimaton palvelijan huone omalla sisäänkäynnillä. Sen tapetit olivat varmaan 50 vuotta vanhoja kalsean kellertäviä ja ainoasta ikkunasta näki sisäpihan toisella puolella olevan tumman peltikaton. Huoneeseen tuli vain kylmä vesi. Onneksi siinä oli oma vessa :)

Nuotenkokous Saalemissa

Menin erään kaverini kanssa eräänä lauantai-iltana Saalemiin, nuorten kokoukseen. Minua häiritsi siellä kovaääninen ja rikkonainen musiikki, vaikka kuoro lauloikin oikein hyviä hengellisiä lauluja. Näin heti seuraavana yönä unen, että menin viemään pelastussanomaa ihanassa kesämaisemassa. Minulla oli Uusi Testamentti povitaskussa ja olin hirveän väsynyt kävellessäni oikealta vasemmalle kaartuvaa hiekkatietä. Näin tienviitasta sen nimen Nuolitie ja osoitteena oli Nuolitie 6. Koputin ulko-ovea ja hyvin itkeneen näköinen vanha kalpea nainen avasi oven. Uni päättyi siihen. Muistin hyvin sen herätessäni ja ihmettelin?

Nuolitie 6

Minulla ei ollut aavistustakaan, missä sellainen tie sijaitsee, mutta käytin loogista ajattelua ja tulin siihen tulokseen, että varmaankin Hesassa. Kun katsoin puhelinluettelon karttaa, niin siellä se oli, Pitäjänmäen Reimarlassa. Päätin samana päivänä mennä siihen osoitteeseen Raamattu mukanani. Outoa oli se, että unessa oli kesämaisema, mutta nyt oli sydäntalvi? Kun kävelin Nuolitietä, niin se kaartui juuri siten, kuin unessa näin, vaikken ollut koskaan aiemmin kävellyt Reimarlassa tai muutenkaan liikkunut siellä. Nuolitie oli siihen aikaan omakotitaloaluetta. Soitin ovikelloa ja unen mukainen nainen avasi oven.

Murheellinen leski

Nainen oli jäänyt leskeksi vain 2 viikkoa aiemmin ja lapsia hänellä ei ollut. Hänen hyvin pitkäaikainen ainoa vuokralainenkin oli kuollut noin kuukautta aiemmin. Nainen oli juuri aikeissa lähteä ostamaan hautaseppelettä miehensä haudalle, joten sovimme, että palaan hänen luokseen parin päivän kuluttua. Kun palasin sinne, niin nainen laittoi takkaan valkean ja istuimme juttelemaan. Tehtäväni oli lohduttaa häntä. Olin ostanut tilaisuuteen sopivan ohuehkon hengellisen kirjan muistaakseni nimeltään: ”Kun läheisesi nukkuu pois”. Nainen kertoi, ettei hänen miehensä ollut koskaan tupakoinut, eikä käyttänyt alkoholia. Silti mies sairastui keuhkosyöpään ja oli kotona kuollessaan vain noin 30 kg painoinen. Nainen ei ollut uskovainen, mutta kertoi lapsena käyneensä helluntailaisten telttakokouksessa ja piti siellä lauluista. Sopiva Raamatunkohta:
”Hän on…lähettänyt minut sitomaan särjettyjä sydämiä.” Jes. 61:1

Salainen diili

Asuessani Iso-Roballa oli työmatkani hankala ja se vei kauan suuntaansa. Rukoilin Etelä-Korealaisen Yonggi Cho’n kirjan ”Luova usko” innoittamana uskonrukouksen. Kuvailin millaisen auton haluan ja perustelin miksi. Lupasin myös kuskata tarvittaessa uskovia hengellisiin kokouksiin. Pyysin taivaan Isää Herran Jeesuksen Kristuksen Nimessä antamaan minulle ilmaiseksi tarkoin kuvailemani auton noin kuukauden kuluessa ja kiitin siitä, että olen jo uskon kautta sen saanut. HalleluYah! En maininnut sanallakaan asiasta yhdellekään ihmiselle, sillä tämä oli minun ja Herrani salainen diili. Päätin, etten kertaakaan uudelleen rukoile, koska silloinhan epäilisin jo saaneeni auton. Siksi päätin ainoastaan kiittää siitä kerran päivässä ja aina kun asia tuli mieleeni, sen kuun loppuun asti. Sitten sanoin Herralle: ”Asia on Sinun edessäsi ja saat nyt tehdä sille mitä Sinä tahdot, enkä muistuta tästä asiasta enää Sinulle sanallakaan ja unohdan nyt koko asian.”

Kutsu Karhupuistoon

Sain noin viikko tuon jälkeen soiton ja eräs uskonveli nimeltä Rauno kysyi, että voisinko mennä heti Karhupuistoon, Kallioon? Lupasin mennä ja sovimme ajan. Kun tulin sinne, niin Rauno huusi minua tulemaan luokseen. Hän istui valkoisessa Ford Anglia merkkisessä kätevässä henkilöautossa ja pyysi minua istumaan ajajan paikalle ja tekemään pienen kaupunkikierroksen sillä. Myös uskonveli Hannu oli takapenkillä. Sanoin lenkin jälkeen, että tämähän on kätevä kaupunkiajossa! Rauno sanoi omistavansa sen ja kysyi: ”Lefa, tahdotko tämän omaksesi?” Sanoin, että mietin asiaa 10 s ja kysyin hiljaa sydämessäni: ”Herra, onko tämä auto Sinulta?” Hän vastasi: ”Täsmäävätkö kaikki tuntomerkit?” Ne täsmäsivät täysin! Sanoin sitten: "Tahdon, koska tiedän tämän varmasti tulevan Herralta! Kiitos sulle Rauno ja ylistys Herralle!" Rauno antoi sen minulle täysin ilmaiseksi! Ford Anglia vm. 1968, AJU-721, täysin moitteeton! (Minulla on siitä valokuva muistona ja siitä TEM-laitteesta 40 KV potentiometrineen ja automaattisesta verianalysaattorista, samoin myös työkavereista Orion Yhtymä Oy, Orion Analytica'ssa.)

Taustaa autolle

Rauno oli saanut auton ilmaiseksi eräältä naiselta, jonka oli johdattanut uskoon. Nainen oli pitänyt autoa vuosikaudet maaseudulla ladossa, eikä uskaltanut ajaa sillä kaupungissa. Hän suorastaan pakotti Raunon ottamaan sen auton, koska oli niin onnellinen tultuaan Raunon avustamana uskoon. Rauno oli työtön, eikä hänellä ollut varaa pitää henkilöautoa. Hän sai aina halutessaan vuokrata auton kuin auton käyttöönsä kaverinsa autonvuokrausfirmasta ja hänen piti maksaa ainoastaan polttoaineen kulutuksesta. Siksi Rauno alkoi rukoilla, että kenelle Herra oli tarkoittanut sen auton?

Kolmena päivänä hän sai rukoillessaan selvän vastauksen, että ”Anna se Lefalle!” Hän ajatteli, että Lefalla on hyvä duuni, joten hänellä on kyllä varaa ostaa auto. Lopulta Rauno päätti kuitenkin kysyä asiaa suoraan minulta ja kutsui minut ajamaan autollaan. Kun kerroin Raunolle, että olin rukoillut reilu kuukausi aiemmin juuri tällaista autoa ja ettei minulla ollut varaa ostaa edes käytettyä autoa, koska olin sopinut Herran kanssa EV-työn kannatuksesta tietyllä summalla säännöllisesti. Silloin Rauno ymmärsi asian olevan Herran tahto. Hän iloitsi päästessään eroon autostaan, kuten se nainen ja minä riemuitsin siitä, että sain sen. HalleluYah! Mainittakoon lopuksi, että minä olin aikoinaan yhtenä välikappaleena johdattamassa Raunoa uskoon.

Kun tuli sitten aika muuttaa Suomesta Ruotsiin 1982, niin annoin sen auton ilmaiseksi Hesassa kahdelle Pelastusarmeijan miesupseerille, jotka käyttivät sitä eri puolilla Etelä-Suomea, esittäessään kokouksissa ”Tuhlaajapoika”-nimistä filmiä EV-työssään. Tähän sopii hyvin Raamatunjae: Matt. 10:8c ”Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa!”

Ensi kerralla kerron kirjoituksessani aiheesta: Lähtövalmisteluja 1982

Nyt on taas se hetki, jolloin te muut saatte kertoa Raamatunkohdista, jotka ovat alkaneet elää jossain vaiheessa elämäänne!

Kertokaa ihmeessä niistä J