Osa 17: Johdatusta keväällä 1976

Esipuhe

Tällä kertaa ovat aiheena ne tapahtumat, jotka erityisesti muistan siitä, miten Korkein johti minua sen jälkeen, kun lähdimme Antin kanssa Turun Paattisilta Antin hirsitaloon Kyrön Karinaisiin. Sitä ennen on hyvä mainita, että pidimme Paattisilla isäntätalon naapurissa kotikokouksen, jossa Antti pyysi minua rukoilemaan Pyhän Hengen täyteyttä naapurin rouvalle. Pitkän rukouksen jälkeen tuli läpimurto. Nainen riemuitsi niin, että hyppäsi halaamaan minua, mikä oli pienoinen järkytys hänen aviomiehelleen J

Karinaisissa

Antilla oli vaimo ja kaksi poikaa. Antti oli saanut talonsa tontin lahjana ja rukoillen hän oli itse rakentanut oikein hyvän ja kodikkaan 2-krs-hirsitalon. Olin heidän vieraanaan muutaman päivän ja asuin yläkerrassa, jossa oli jokin aika minua ennen asunut Heikki ja Eija Hursti. Koin siellä ollessani, että on taas aika palata Helsinkiin. Rukoilin koko aamupäivän yläkerrassa, jossa oli niin kylmä, että hengitysilma höyrystyi, koska sitä ei oltu lämmitetty aikoihin. Lopulta sain voiton, kun koin uskonrukouksen ’menneen läpi’ eli yltäneen Korkeimman valtaistuimelle asti ja aloin kiittää riemullisesti Herraa! Menin sitten alakertaan ja kerroin, että nyt minun on aika palata Helsinkiin. Antti heitti minut autollaan juna-asemalle.

Espoon Tuomarilassa

Menin Hesassa Siionseurakuntaan sinä iltana. Istuin salin takaosassa ja kokouksen lopulla tunsin ensin taistelun Hengessä ja heti sen jälkeen muuan nuorehko uskonveli taputti takaa olalleni ja sanoi: ”Missä olet ollut, kun en ole nähnyt sinua täällä pitkiin aikoihin?” Vastasin olleeni Turun seudulla ja tulleeni juuri tänään Hesaan. Sitten se nuorukainen kysyi: ”Onko sinulla majapaikka jo tiedossa?” Vastasin, että Herralla on se jo tiedossa ja Hän kertoo siitä minulle ajallaan. En tuntenut tuota nuorukaista lainkaan nimeltä, sillä en ollut aiemmin jutellut hänen kanssaan, siksi kutsun häntä tässä Reijoksi.

Reijo sanoi: ”Sopisiko sinulle tulla asumaan tilapäisesti luokseni kaksioon, Espoon Tuomarilaan, sillä kaverini sekosi yllättäen eilen ja joutui mielisairaalaan. Voisit nukkua hänen vuoteessaan ilman kustannuksia?” Suostuin ja menimme sinne lähijunalla. Juttelimme illalla ja saatuani tietää Reijon olevan postinjakaja ehdotin makuulle menoa varhain, koska hänellä oli aikainen herätys. Siellä oli hyvin rautapitoista vesijohtovettä, sillä lavuarit ja WC-pönttö olivat tumman ruskeiksi värjäytyneitä. Viivyin siellä kolme päivää ja kävin joka päivä rukoilemassa läheisessä metsässä johdatusta seuraavalle uskonaskeleelle.

Sana Herralta

Sain kolmantena päivänä sanan Herralta: ”Lähde uskossa pois asunnostasi, niin voin palauttaa mielisairaalaan viedyn nuorukaisen takaisin asunnolleen!” Ymmärsin voivani tuolla tavalla toimia sen sairaan kaverin paranemisen välikappaleena ja mieleeni muistui Raamatusta jakeet: Hebr. 11:1-2 1. Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy. 2. Sillä sen kautta saivat vanhat todistuksen. Kirjoitin pienen viestin kaverille ja laitoin siihen klemmarilla 50 mk setelin ruuasta ja vieraanvaraisuudesta ja kerroin lähteväni uskossa pois, jotta hänen kaverinsa voi palata asuntoonsa. Myöhemmin sain Reijolta kuulla, että juuri saman päivän iltana hänen kaverinsa oli parantunut ja palannut asunnolleen!

Seuraava asunto

Sain uskovien asunnonvälityksestä tarjouksen kalustetusta huoneesta ’Freda’ 30:stä. Kun tulin katsomaan asuntoa, niin oli jo 4.3.1976. Vanhahko nainen, nimeltä Braine Berlin asui samassa suuressa huoneistossaan, samoin hänen palvelijattarensa ja ihmetteli, kun huone oli aiempina vuosina mennyt aina nopeasti tarvitsijalle, mutta nyt kaikki kävijät vain lähtivät hiljaisina pois? Kerroin Brainelle, että tällä kertaa sen piti odottaa minua J. Vuokrasin asunnon. Kun tarkastelin Brainen kirjahyllyä, näin siellä Pentateukin (viisi Mooseksen kirjaa) hepreaksi ja kysyin häneltä, että onko hän juutalainen? Hän sanoi olevansa ja kertoi tulleensa leskeksi muutama vuosi sitten ja olleensa eläkkeellä jo jonkin aikaa.

Hänellä ei ollut lainkaan lapsia, sillä hänen oli pitänyt paeta Saksasta ensin Venäjälle ja sieltä Suomeen. Ahdingossa ollessaan he päättivät olla hankkimatta lapsia. Braine piti minusta hyvää huolta, kuin olisin ollut hänen poikansa! Joka Sapatti hän toi minulle pyöräkärryllä teetä ja voilla voideltuja leipiä. Palasokeri oli hopea-astiassa ja ne otettiin hopeaisilla ottimilla. Keskustelimme noin tunnin uskonasioista. Hän huomasi, etten tyrkyttänyt hänelle ja siksi hän kuunteli tarkkaavaisesti minua. Kerran kun olin kertonut erään suurista Herran tekemistä ihmeistä, löi seinäkello viiden lyönnit ja Braine tokaisi: "Koska kello löi lyöntinsä juuri nyt tuota kertoessasi, niin puhuit totta!" Hymyilin ja vastasin, että oikein sanottu ja että puhun muulloinkin totta J Rauha hänen muistolleen!

Työpaikan etsintää

Aloin etsiä sopivaa työtä ja sain 1.4.1976 alkaen opettajan viransijaisuuden Etelä-Espoon kansalaiskoulussa. Työ kesti 2 kk ja rehtorina toimi muuan 2 m pitkä uudestisyntynyt pohjalainen mies. Hän iloitsi, kun kerroin olevani tunnustava kristitty ja pyysi minua pitämään aamunavauksen keskusradion kautta. Pidin sen ja tehtäviini kuului opettaa 7. ja 8. luokkalaisille metalli- ja puutöitä ja koneenpiirustusta. Minulla oli tapana oppitunnin loputtua ja välitunnin jo alettua kertoa mielenkiintoisia otteita koetusta uskonvaraisesta elämästä ja se kiinnosti useimpia heistä.

Pyöränkumi pamahti

Kerran kun olin kertonut metallityötunnin loputtua erään stoorin, lähtivät muut oppilaat välitunnille, mutta muuan pieni 13-vuotias poika, peitenimeltä Urpo, jäi luokkaan ja kysyi, että saisiko hän kertoa erään oudon tapauksen? Sanoin, että kernaasti voit kertoa! Sepäs olikin ihmeellinen tarina!

Hän kertoi sen tapahtuneen muutama vuosi sitten, muistaakseni hänen ollessa 8-vuotias. Hän oli saanut uuden pyörän, jossa ei ollut valoja ja hänen äitinsä oli varoittanut häntä ajamasta kovin kauas kotoa etenkään illan tullen. Hän oli iloissaan unohtanut varoituksen ja ajanut kaverinsa kanssa useiden kilometrien päähän melko myöhään illalla. Silloin siellä kaukana hänen pyöränsä takakumi pamahti ja tyhjeni! Voihan surku, kun Urpoa alkoi pelottaa, että miten hän nyt ehtii kotiin ajoissa. Silloin hän muisti isoäitinsä neuvon: ”Rakas Urpo, jos joskus joudut tukalaan tilanteeseen, niin rukoile Jeesukselta apua, niin Hän auttaa!”

Pumppausihme

Urpo risti kätensä ja rukoili sanoen: ”Rakas Jeesus, kun minä nyt pumppaan kumiin ilmaa, niin anna sen pysyä siinä kotiin asti. Kiitos!” Tapahtui suuri ihme! Kun Urpo pumppasi, niin ilma pysyi kumissa! Urpo ajoi kaverinsa kanssa pyörällä kotiin asti ja kun hän laittoi pyöränsä kotioven viereen seinää vasten, niin kuului vain: ”SSSSSSSSSSsss” ja takakumi tyhjeni kokonaan! Siinä oli iso reikä! Urpo kysyi, että auttoiko Jeesus todella häntä tuossa? Vakuutin, että aivan varmasti Jeesus auttoi häntä ja oli hyvä, että Urpo kertoi siitä minullekin! Oppilaat kiittivät minua tuosta 2 kk:n rupeamasta, eräskin oikein yksityisesti ja sanoi: "Sä olit hyvä ope!" Vaikka hän oli ujo, niin hän rohkeni sanoa tuon ja arvostin sitä.

Kiven sisällä

Seuraavaksi sain töitä Helsingin Keskusvankilasta, Sörnäisissä. Se oli teollisuusvankila, jossa valmistettiin autojen rekisterilaattoja ja tienvarsikylttejä. Työpaikkani oli Kilpimaalaamossa, jossa tein päivittäin kemialliset analyysit lipeäliuoksista, joilla puhdistettiin alumiinilevyt ennen niiden tarroitusta ja lopuksi ne lakattiin ja uunitettiin. Vangit olivat enimmäkseen suurrikollisia, murhaajia, jopa useita murhia tai tappoja tai törkeän pahoinpitelyn tehneitä, sekä rikoksen uusijia. Luin alaisteni rikosrekisterit, jotta ymmärtäisin paremmin heidän taustansa.

Kaikkein hurjimmat rikokset tehnyt vanki (vain hänen nimensä enää muistan heistä) kuunteli minua tarkkaavaisesti ja nuhteli niitä, jotka suhtautuivat puheisiini hieman ivallisesti. Muilla työmestareilla oli revolveri vyöllään, mutta minä en ottanut sellaista, sillä luotin Adonai Yeshuan apuun. Vangit saivat pienen palkan työstään, lähinnä taskurahaa, mutta suurin etu oli siinä, että työtä tehden vankinaoloaika kului 'nopeammin' kuin jouten ollessa ja vangit kokivat olevansa hyödyksi yhteiskunnalle.

Raamattutunteja 5 pv viikossa

Sain viransijaisuuden Helsingin Keskusvankilasta, jossa toimin työmestarin sijaisena 2 kk. Pyysin lupaa vankilan johdolta alkaa pitää raamattutunteja vankilan Kryptassa ja sain luvan. Koska kyseessä oli teollisuusvankila, niin pidin siellä viitenä pv:nä viikossa tunnin mittaisen hartaustilaisuuden, johon sai osallistua halukkaat vangeista, vanginvartijoista, työmestareista ja muista toimihenkilöistäkin.  Kun muut työmestarit huomasivat minun olevan tunnustava kristitty, niin he pyysivät minua kiertämään kilpimaalaamossa ja kertomaan vangeille, miten tullaan uskoon, sillä vaikka nuo työmestarit osastollani eivät itse olleet uskossa, niin he kertoivat pitkän työelämänsä aikana havainneensa, että vain ne vangit, jotka olivat tulleet aidosti uskoon, eivät enää palanneet ’kiven sisään’, muut palasivat! Tein niin.

Kastejuhlat vankilassa

Ruokatunti oli 1 h 15 min ja porukka ehti hyvin syödä ruokansa/eväänsä 15 min:ssa ja rientää Kryptaan. Muistui mieleen hauska tapaus siltä ajalta J Muuan kaverini oli tullut uskoon noin vuotta aiemmin, mutta joutui vankilaan entisistä rikoksistaan, vieläpä suljetulle osastolle, koska hän ei sopeutunut vankilan kuriin riittävän pian. Sain luvan hakea hänetkin Kryptaan ja hän tuli mielellään sinne tuoden pari uskoon johdattamaansa nuorukaista mukanaan.

Hän oli anonut lupaa päästä kastamaan ne kaverinsa Siionseurakunnassa upotuskasteella, mutta ei ollut saanut. Sitten hän keksi kastetavan: Hän täytti ruokalassa useita satoja litroja vetävän keskuskeittiön kattilan vedellä ja kastoi siinä kaverinsa ’kiven sisällä’ J. Kastetut riemuitsivat suuresti päästyään oikeaoppisten uskovien joukkoon! Kyllä minua nauratti sen kuullessani! Muistan vielä hyvin kaverini nimen, mutta en kerro.

Ensi kerralla kerron, miten sain ammattiaineiden opettajan ja samalla luokanvalvojan viransijaisuuden Matinkylän ammattikoulusta, Espoosta ja sen jälkeen Herra johdatti minut kibbutziin, Israeliin.

Kirjoituksen nimeksi sopii: Kibbutziin, Israeliin 1977

Nyt on teilläkin tilaisuus kertoa elämänne varrelta tapahtuma, johon liittyy Adonai Yeshuan johdatusta!

Olkaa hyvät, olen kuulolla J

Osa 16: Joulukuun 3 ihmettä 1975

Esipuhe

Lupasin viime kerralla kertoa tänään kolmesta ihmeestä, jotka tapahtuivat vuoden 1975 lopulla. Asuin Hiljan poismenon jälkeen hänen vuokra-asunnossaan vuoden 1975 loppuun. Asunnon pakastin ja jääkaappi olivat täynnä ruokaa, mikä riitti siihen asti, kunnes sain tilin STV:ltä, jossa työskentelin teollisuusvartijana, työpisteenäni Elannon Autohallit ja kiinteistöt Helsingin Sörnäisissä. Kaksiossa oli Hiljan irtaimisto, jota samalla valvoin.

Perunkirjoitus

Hiljalla oli neljä aikuista lasta, joista nuorimman nimi oli Samuel. Hänen sisaruksensa valitsivat hänet uskotuksi mieheksi, koska Samuelilla oli liki 20 vuoden ajan kokemusta kiinteistönvälittäjänä, tosin Floridassa, USA:ssa. Samuel ilmaantuikin samaan kaksioon, jossa hän sai asua toisessa huoneessa. Hän ei olisi halunnut ottaa vastaan uskotun miehen hommaa, koska hänen suomenkielentaitonsa ja tietonsa Suomen byrokratiasta oli jo melko vähäistä. Muistan, miten Hilja rukoili päivittäin juuri Samuelin uskon uudistumisen puolesta. Samuel oli ollut nuorena uskossa, mutta maailman houkutukset olivat saaneet hänet lumoihinsa. Hiljalle oli muuan naisprofeetta profetoinut, että Herra tulee vastaamaan Hiljan moniin rukouksiin ja uudistaa Samuelin uskossaan, mutta vasta pian sen jälkeen, kun Hilja on jo otettu pois.

Samuelin taivuttelu

Huomasin, miten Herra pisti Samuelin hyvin ahtaalle tämän sisarusten kautta, pehmittääkseen Samuelin nöyrtymään edessään. Hänet uhattiin ampua ja kun hän meni Meilahden sairaalaan tarkoituksena saada jotain rauhoittavaa lääkettä siihen syvään suruun, mikä aiheutui äitinsä poismenosta, niin hoitaja luuli häntä narkkariksi ja lukitsi hänet huoneeseen. Kun Samuel katsoi verhon raosta ja näki hoitajan täyttävän jonkin ison rokotusputkilon epämääräisellä nesteellä, niin hän pakeni maan tasalla olevan huoneen ikkunasta pihalle ja juoksi taksiasemalle potilaan valkoiset vaatteet yllään J. 

Hän tuli asunnolle sellaisissa vaatteissa, potilaan puukengät jaloissaan, syöksyi kylpyhuoneeseen, otti sieltä peseytymis- ja parranajovälineensä nopeasti laukkuun, ripusti kameran kaulaansa ja sanoi menevänsä lentoasemalle. Sanoin hänelle, että olisi viisasta vaihtaa ne potilasvaatteet siviilivaatteisiin. Silloin hänkin tajusi humoristisen tilanteen ja oli kanssani samaa mieltä. Kohta hänen lähtönsä jälkeen tuli asunnolle kaksi poliisia, jotka sanoivat Samuelin anastaneen puukengät ja potilasvaatteet. Kerroin syyn siihen ja poliiseille riitti se, että lupasin palauttaa ne kaikki Meilahteen.

Samuelin uudistuminen

Samuel palasi mieli murtuneena samana iltana asunnolle ja sanoi, että hänet estettiin poistumasta maasta, koska hänen nimissään olevaa autoa oli parkkeerattu väärin kuukauden ajan milloin missäkin ja sakot olivat maksamatta! Kun kerroin kahden poliisin vierailusta koskien hänen käyntiään Meilahdessa, niin Samuel sanoi: ”Nyt nämä ongelmat riittävät minulle. Polvistun tähän vuoteen viereen ja rukoiletko Lefa minulle armoa Herralta, sillä tahdon palata Hänen yhteyteensä?” Rukoilin Samuelin puolesta ja julistin hänelle hänen syntinsä anteeksi Jeesuksen Nimessä ja veressä. Kerroin hänelle myös häntä koskevasta profetiasta. Hän palasi ajan mittaan takaisin USA:han. Koska hän ei voinut omantunnonsyistä enää toimia kiinteistöalalla siellä, niin hänen vaimonsa otti hänestä eron ja Samuel muutti Keski-Suomeen asumaan.

Tärkeä rukousaihe

Noihin aikoihin minua askarrutti, miten suhtautua lepopäivään. Miksi jotkut kristityt viettivät Sapattia lepopäivänään ja useimmat sunnuntaita? Rukoilin Herralta vastausta: ”Herra, olen uskossani vielä nuori ja olen varma, että Sinulla on Suomessa useita sellaisia pyhiä, joille olet kirkastanut tuon oikean lepopäivän ajankohdan. Pyydän siis, että lähetät yhden sellaisen opastamaan minua siinä ja osoittamaan Raamatusta, miten asia todella on. Kiitos!”

Erikoinen johdatus

Muutaman päivän kuluttua sattui niin, että muuan villi kristitty veli järjesti valetilaisuuden. Hän ilmoitti lehdessä David Wilkersonin tulevan erääseen pieneen kokoushuoneistoon pitämään EV-tilaisuutta tiettynä pv:nä. Menin mielenkiinnosta katsomaan, mitä oli tekeillä? Myös eräs tuttu profeetta tuli sinne. Ihmisiä oli tullut bussilasteittain kauempaakin tuohon tilaisuuteen ja huoneisto oli täynnä kansaa. Se villi kristitty veli sanoi saaneensa puhelimitse tietää, että Davidin lento olisi muka tunnin myöhässä ja hän sanoi lukevansa siihen saakka yleisölle juuri kirjapainosta tullutta uutta, omaa kristillistä kirjaansa. 

Kesken hänen lukemistaan tilaisuuteen tuli Teen Challence’sta eräs suomalainen uskova veli, joka sanoi tämän kokouksen olevan rikollista touhua ja täyttä bluffia, sillä hän oli jo edellispäivänä soittanut lehti-ilmoituksen johdosta Davidille ja kysynyt, että oliko tämä todella tulossa Suomeen tänään? David ei ollut sopinut mitään sellaista. Silloin kokous keskeytettiin ja kysyin profeetta Antilta, jonka tiesin asuvan Turun seudulla, että oliko hänellä jo yösija tiedossa? Hänellä ei ollut ja hän tuli mielellään asunnolleni, josta Samuel oli tuolloin jo poistunut.

Sapatin merkitys

Asunnollani hän sanoi, että oli saanut sydämelle osoittaa minulle Raamatun avulla, miksi Sapatinvietto  on Herralle mieleen! Kävimme läpi Raamatusta useita kohtia ja vakuutuin hänen olevan rukousvastauksena Herran minulle oppaaksi lähettämä veli. Muistin, kuinka hän oli jo aiemmin Jeesus-talolla kerran, ollessamme kahden kesken hieman kauempana muista, sanonut, että Herra on sanonut hänellä olevan minulle asiaa, jonka hän voi kertoa vain kahden kesken. Hän kertoi kyseessä olleen tuo Sapatinvietto. Lyhyesti sanoen: Herra ei ole koskaan kumonnut juutalaista Sapattia, eikä ole korvannut sitä Kristityille sunnuntailla. Sapatti ei ole pelastuksen ehto, mutta sen vietto osoittaa kuuliaisuutta Herraa ja Hänen Sanaansa kohtaan!

Hyasintti-ihme

Jouduin olemaan 12 h:n työvuorossa teollisuusvartijana jouluaattoiltana klo 23:en asti. Olin aika masentunut, sillä en päässyt tapaamaan muita uskovia tuolloin. Joulu ei ollut minulle tärkeä, vaan vapaa-aika ja uskon ystävät. En jaksanut noin pitkän työvuoron päätyttyä juuri muuta kuin hieman lukea Raamattua, syödä ja mennä levolle, sillä joulunpyhien ajan minulla oli tuo 12-tuntinen työvuoro päivittäin. Tuona aattoiltana rukoilin Herraa ajatellen näin: ”On niin ikävää olla täällä töissä tänään. Voisitko ilahduttaa minua ja antaa minulle vaikkapa joulukukan?” Tunsin Herran kysyvän: ”Millaisen kukan haluaisit?” Pohdin seuraavaa: ”Tahdon hyasintin. Valkoinen tarkoittaa minulle antamaasi lahjavanhurskautta, sininen tarkoittaa Sinun uskollisuuttasi ja vaaleanpunainen sitä, että Sinä rakastat minua. Valitse Sinä, Herra, mieleisesi väri!”

Iso vaaleanpunainen hyasintti!

Olin jo unohtanut tuon rukoukseni ja kellon lähetessä 23:a kuulin korkokenkien kopinaa jalkakäytävältä. Se kaikkein kaunein myymäläauton rahastajatar riensi luokseni ja hän kantoi suurinta koskaan näkemääni vaaleanpunaista hyasinttia ja sanoi: ”Lefa, tämä on sulle! Saanko käydä hakemassa autostani pienen kaljalastin omaan laskuuni?” Se oli kiellettyä, mutta sanoin: ”Hae niin paljon kuin haluat ja palaa tänne.”

Tultuaan iso kaljalasti mukanaan kerroin hänelle rukouksesta ja miten Herra käytti häntä siinä välikappaleenaan. Nainen puhkesi itkuun ja sanoi lukeneensa kopissani seinälle laittamani joulukortin ja pitäneensä sen kauniista kuvasta ja aivan erityisesti sen tekstistä:
”Kristus on Lain loppu, vanhurskaudeksi jokaiselle, joka uskoo!” Room. 10:4.
Sitten hän sanoi tulevansa pian takaisin. Hän toi mukanaan Raamatun ja sanoi lukevansa vain Jobin kirjaa, koska hänelläkin on ollut niin paljon surua elämässään. Hän oli todella kaunis yksinhuoltaja, hiilenmustat vyötärölle ulottuvat tuuheat hiukset, muodokas vartalo, virheettömät kasvot ja syvän siniset silmät. Ihmettelin, että miten joku mies oli saattanut hyljätä hänet? Näin miten hän oli alleviivannut lähes kaikki jakeet Jobin kirjasta ja kastellut sen lehdet kyynelillään, koska sen lehdet olivat juuri siten rypistyneet. Voi miten ihana nainen! Rukoilin hänen ja teini-ikäisen tyttärensä puolesta kauan aikaa.

Turun Paattisiin

Se profeetta Antti sai kuulla, että muutan pois asunnostani 30.12.1975 ja hän haki minut silloin autollaan ja menimme ensin Turun keskustaan erään hänelle tutun pariskunnan luo. Sieltä jatkoimme erään hänen hyvän ystäväperheensä luo Turun Paattisiin, jossa vietimme 2 kk ja jossa kirjoitin tekstaten valmiiksi käsikirjoituksen kirjaan nimeltä: ”Kuka on Ilmestyskirjan Peto?” Luimme useita erilaisia lähdeteoksia, rukoilimme ja pohdimme yhdessä tuota aihetta. Ne 2 kk olivat kovien pakkasten aikaa, mutta asuimme omakotitalon lämpimässä yläkerrassa ja käsikirjoitus valmistui ajallaan. Teimme päivittäin pitkän kävelylenkin lumisessa metsässä. Otimme käsikirjoituksesta 50 kpl:n painoksen Turun Yliopiston kirjastossa. (Tuo painos ja lisäpainoksetkin ovat jo ajat sitten jaetut, mutta minulla on koko se käsikirjoitus kopioituna vanhan saarnaajan Raamatun leveihin reunamarginaaleihin.)

Ensi kerralla kerron siitä, miten muutin Espoon kautta takaisin Helsinkiin. Nimeksi aiheelle sopii: ”Johdatusta keväällä 1976”

Nyt on se aika illasta, jolloin teillä muilla on vuoro kertoa, mikä Raamatunkohta on teitä puhutellut jossakin elämänne vaiheessa? 

Olkaa hyvät, kuuntelen J

Osa 15: Adonain antama asunto

Esipuhe

Kerroin edellisessä kirjoituksessani, että tänään on aiheena se, miten Adonai Yeshua auttoi minua saamaan asunnon. Olin 30.9.1975 tilanteessa, että seuraavan päivän aikana minun piti muuttaa pois Vähäntuvantien varrelta, Helsingin Konalasta. Olin jo sanonut asunnon irti 1.9. ja olin rahaton 30.9. Minulla oli vain 3 käyttämätöntä leimaa bussikortissa. Rukoilin Herralta johdatusta, mitä tehdä. Raamatunjakeiksi sopii hyvin: ”Minä johdatan heitä, kun he kulkevat rukoillen.” Jer. 31:9b ja ”Jokainen hyvä anti ja jokainen täydellinen lahja tulee ylhäältä, valkeuksien Isältä, jonka tykönä ei ole muutosta, ei vaihteen varjoa.” Jaak. 1:17

Pelastusarmeijan IV osasto

Sain sydämelleni mennä iltakokoukseen (muistaakseni) Pursimiehenkadulla olleeseen Pelastusarmeijan IV:en osastoon, mikä oli naisosasto. Joka tapauksessa se sijaitsi liki Viiskulmaa. Kokouksen lopulla muuan vanhempi naisupseeri tuli pyytämään minua rukousalttarille. Sanoin, että kiitos mielelläni! Alttarilla hän kysyi, mitä aiheeni koskee? Vastasin: ”Sydämeni on kyllä puhdas ja minulla on asiat kunnossa Herran kanssa, mutta olen sellaisessa tilanteessa, että huomenna minun pitää muuttaa pois asunnostani, eikä minulla ole lainkaan rahaa, asuntoa, eikä työpaikkaa. Te elätte vaatimattomasti, enkä pyydäkään teiltä taloudellista apua. Pyydän ainoastaan, että rukoilette Herraa auttamaan minua saamaan asunnon huomenna ja työpaikankin mahdollisimman pian. Kiitos!” Nainen rukoili asioitteni puolesta.

Ihmeellinen yö!

Kun palasin nukkumaan viimeisen yön asunnollani, tunsin vuoteeseen mennessäni jonkin ennen kokemattoman Voiman Hengen laskeutuvan pääni päälle, menevän hitaasti pääni kautta sydämeni kohdalle ja alkavan säteillä sieltä kuin pienoisaurinko kaikkialle kehooni(?) Tätä jatkui koko yön, joten en voinut nukkua, eikä minua edes nukuttanut, sillä sain kokea virvoitusta tuon Voiman Hengen kautta. Uskon sen Pelastusarmeijan upseerin rukoilleen puolestani uskonrukouksen, johon Herra alkoi nyt vastata näin. Hän ilmeisesti rukoili myöhään yöhön, sillä muutoin tuo ihme ei ole selitettävissä.

Yllättävä puhelinsoitto

Kun olin peseytynyt ja pakannut tavarani yhteen pieneen laukkuun, soi puhelin. Koska vuokranantajani oli mennyt töihinsä, niin vastasin puhelimeen. Soittaja oli eräs tuttu uskonveli, Leonard (Leo), josta en ollut kuullutkaan mitään pitkiin aikoihin. Hän sanoi olleensa vaimonsa kanssa rukouksissa ja kysyneen Herralta, että kenelle heidän tulisi soittaa asiansa vuoksi. Herra oli sanonut, että Lefalle. Sain kuulla heidän asuneen Hesassa, Fredalla jo jonkin aikaa. Noin vuosi sitten, kun olin nähnyt heidät viimeksi, he asuivat Turussa, erään omakotitalon pihamökissä. Leo pyysi minua tulemaan välittömästi Fredalle erääseen osoitteeseen liki Arkadiankatua. Lähdin heti matkaan.

Ensin Leon taustasta

Hänen uskoontulonsa oli todella erikoinen. Hänet oli noin 25 vuotta aiemmin tuomittu elinkautiseen murhasta. Eräs mies oli pilkannut häntä ja Leolla kun oli poikkeuksellisen syttyvä temperamentti, niin hän ampui miehen. Leo oli noin 170 cm pitkä, jäntevä ja nopea. Tuomiota ei suinkaan lieventänyt se, että hän oli Turun vankilassa ampunut lisäksi vartijansa tämän omalla aseella, koska tämäkin oli pilkannut häntä. Sen seurauksena Leo passitettiin Kakolan vankimielisairaalaan, jossa hänet teljettiin varmuusselliin ja pistettiin vielä pakkopaitaan, ettei tulisi lisää ruumiita. 

Leo koki, että kaikki ihmiset vihaavat häntä ja siksi hänkin alkoi vihata kaikkia. Siellä sellissä ollessaan hän kuuli välillä hätähuutoja muista selleistä, kun joitakin vankeja kidutettiin. Kerran jotakin engelsmannia vedettiin jaloista rappuja alas niin, että tämän pää kolahteli kivirappuihin. Miestä pidettiin vakoojana. Erään kerran kun joku ulvoi karmealla tuskanhuudoilla, Leo tunsi pian sen jälkeen nenässään palaneen lihan hajua. Ilmeisesti jotain vankia oli kidutettu kuumalla esineellä(?)

Leo arveli pian jonkun tulevan kiduttamaan myös häntä. Eräänä aamuna kun hän jo oli hereillä, hän tunsi voimakkaan kouraisun sydämessään ja arveli kuolevansa sydänkohtaukseen. Vasta siinä tilassa hän ajatteli, ettei hän ole vielä valmis kuolemaan ja laittoi kätensä ristiin. Kun hän katsoi ristissä olevia käsiään, olivat ne pikimustat ja hän kuuli jonkun olennon selvästi sanovan ”Katso murhaajan kädet!” Silloin vasta hän tajusi olevansa murhaaja ja alkoi valtavissa tunnontuskissa anomaan armoa Herralta! Pian hän tunsi valtavan Rakkauden ja Armon Hengen tulevan selliinsä ja täyttävän hänet kiireestä kantapäähän. Hän tajusi Herran tulleen hänen selliinsä ja armahtaneen häntä. Sitten hän käski vartijaa lähettämään vankilapastori heti hänen luokseen, jotta tämä kertoisi, miten tullaan uskoon. Pappi tuli paikalle ja kertoi, että se tapahtuu synnit tunnustamalla ja vastaanottamalla Jeesus Vapahtajaksi. Leo teki niin ja tuli uskoon. 

Pian kaikki Kakolassa huomasivat sen valtavan muutoksen, mikä Leossa oli tapahtunut! Ensimmäistä kertaa Leo alkoi hymyillä ja osoittaa kiitollisuuttaan vartijoita ja muita kohtaan. Henkilöstö veti sen johtopäätöksen, että Leo on nyt lopullisesti ja hienolla tavalla seonnut, kun on kajahtanut uskoon ja alkanut käyttäytyä ihmisiksi! Herra armahti Leoa niin, ettei häntä kidutettu kertaakaan. Myös hänen tuomiotaan lyhennettiin ja hän avioitui heti siviiliin päästyään. Hän sai ihanan uskovan neidin, Kertun vaimokseen ja heille syntyi poika, joka sai nimekseen Toivo. Leo työskenteli noin 25 vuotta erilaisilla rakennustyömailla ja todisti rohkeasti Herrasta Jeesuksesta, vaikka häntä toisinaan pahoinpideltiin sen johdosta. En ole koskaan tavannut niin täysin elämäänsä Herralle pyhittänyttä uskonveljeä, kuin Leo oli koko sen ajan, jonka hän eli vankilasta vapauduttuaan! Hänessä toteutui kirjaimellisesti apostoli Paavalin opetus: (2. Kor. 5:17) "Siis, jos joku on HaMashiach'ssa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut."

Asunto ja työpaikka Herralta!

Tultuani sovittuun osoitteeseen Fredalla, minua odotti yllätys! Leo kertoi toimineensa vaimonsa kanssa erään uskovan vanhemman sisaren hoitajana tuossa samassa asunnossa jo jonkin aikaa. Nainen, nimeltä Hilja oli jaloistaan halvaantunut isokokoinen nainen. Leo ja Kerttu olivat jonottaneet Turusta uutta vuokra-asuntoa eräästä juuri valmistuneesta kerrostalosta ja heille oli äskettäin soitettu, että heidän pitää mennä Turkuun allekirjoittamaan vuokrasopimus viimeistään 1.10. muistaakseni klo 16 mennessä eli sinä päivänä, kun minä menin Leon ja Kertun luo, tai muutoin asunto menee seuraavalle jonottajalle. Silloin Leo ja Kerttu olivat rukoilleet Herraa osoittamaan joku luotettava uskonveli, joka voi ottaa Hiljan kotihoidon työkseen ja Herra oli suositellut minua. Vasta tuolloin kerroin oman elämäntilanteeni, jota he eivät tienneet! Silloin me kaikki tiesimme Herran olevan todella tämän asian takana ja otin työn. Sain luonnollisesti myös asua kaksion toisessa huoneessa. Leo ja Kerttu matkasivat junalla Turkuun hyvissä ajoin ja saivat sen asunnon.

Täysi ylöspitokin järjestyi!

Minun tehtäväni oli toimia kotipappina, nostaa Hilja sohvalta joka ilta vuoteeseen ja nostaa hänet joka aamu vuoteesta sohvalle. Asunnolla kävi muuan uskonsisar kahdesti päivässä. Hän osti ruokatavarat, laittoi niistä maittavan aterian kahdesti päivässä meille kaikille, siivosi asunnon ja käytti Hiljaa vessassa ja sopivin ajoin myös kylvyssä. Minä luin Raamattua Hiljalle ja keskustelimme uskonasioista. Hilja oli varsinainen uskonveteraani ja todellisuudessa minä opin hänen kauttaan paljon enemmän kuin hän minun kauttani. Rukoilimme paljon päivän mittaan. Hilja oli jonottamassa Koskelan sairaskotiin ja hän saikin sieltä paikan vajaan 2 viikon kuluttua muutostani häntä hoitamaan hänen vuokrakaksioonsa.

Hilja nukkui pois

Kävin tapaamassa Hiljaa siellä sairaskodissa ja Hilja kertoi, että hänet oli pakotettu syömään voimakkaita kipulääkkeitä, vastentahtoisesti. Oltuaan vain noin viikon Koskelan sairaskodissa tapahtui seuraava ihme: Lahja Hursti (Veikon vaimo) oli saanut ilmestyksessä käskyn ottaa ehtoollisleipää ja viiniä ja viedä ne Hiljalle Koskelan sairaskotiin. Lahja rukoili Hiljan puolesta tarjosi vielä Pyhän Ehtoollisen hänelle. Hilja nukkui pois seuraavana yönä! Noin tarkka oli Herran ajoitus vanhurskaalle palvelijattarelleen!

Teollisuusvartijana

Sain työn STV:n teollisuusvartijana Elannon Autohalleilta, jossa hommassa toimin 20.10.-30.12.1975. Kerron vasta seuraavassa kirjoituksessa, minkä valtavan ihmeen Herra teki Hiljan pojalle, Samuelille ja minkä valtavan ihmeen Herra teki minulle jouluaattona 24.12.1975 ja miten Herra sitten johdatti minut ihmeellisellä tavalla Turun Paattisiin. Kirjoituksen nimeksi sopii: Joulukuun 3 ihmettä 1975.

Nyt on jälleen se hetki illasta, jolloin muut kertovat mikä Raamatunkohta kutakin on puhutellut jossain elämän vaiheessa.  

Olen uteliaana kuulolla J

Osa 14: Lasten usko on aitoa!

Esipuhe

Kerroin edellisessä kirjoituksessani muutosta Helsingin Konalaan, Vähäntuvantien varrelle. Asuin siellä vuoden 1973 syksystä vuoden 1975 syyskuun loppuun. Työskentelin välillä 5.11.1973 - 5.9.1975 Oy Wärtsilä Ab:n Hietalahden telakan pääkonttorissa, Helsingissä. Työskentelin suunnittelija-piirtäjänä aluksi kansivarusteluosastolla. Työni koostui alusten ja jäänmurtajien ohjaamojen merenkulkulaitteiden ja radiohyttien sähkölaitteiden sekä laivojen valaistuksen kokoonpanopiirustusten ja osaluetteloiden laadinnasta ja luovutusasiakirjojen kokoamisesta. Kirjoitin ne tilaajasta riippuen ruotsiksi, englanniksi, venäjäksi ja/tai suomeksi. En osannut lainkaan venäjää, mutta sain asiakirjat tulkin kautta käännettyinä. Organisaatiomuutoksen jälkeen työskentelin noin 8 kk kansirakenneosastolla, jossa suunnittelin ja tarkastin mm. alusten kaiteita ja portaita ja tarkastin niihin liittyviä alihankkijoiden tekemiä suunnittelutöitä. 

Ilosanomaa lapsille

Tullessani töistä asunnolle toukokuussa 1974, näin pihalla ikävystyneen näköisiä lapsia ja katsoessani heitä kuulin Herran äänen sydämessäni: ”Leif, kerro heille Minusta.” Silloin pysähdyin lasten kohdalla ja sanoin, että minulla on heille kivaa kerrottavaa. Heidän kasvonsa kirkastuivat ja istuuduimme eteisaulaan. Lapset olivat iältään 3-6-vuotiaita. Kerroin heille, että Jeesus on Jumalan Poika ja että Hän vastaa meidän rukouksiimme, jos anomme Häneltä jotakin tarpeellista. Kerroin esimerkkinä erään suuren ihmeen, kun sain 5-vuotiaana suuren rukousvastauksen. (Olen maininnut siitä Osa 1:ssä). (Mark.10:14) Yeshua sanoi: ”Sallikaa lasten tulla minun tyköni, älkääkä estäkö heitä, sillä senkaltaisten on Elohimin kuningaskunta.”

Yhteinen rukousaihe

Lapsilla oli tapana odottaa minua, kun tulin töistä ja kokoontua luokseni kuulemaan lisää Jeesuksesta. Muistan hyvin sen iltapäivän, kun jälleen kerran istuimme eteisaulassa ja se 3-vuotias suloinen poika tuli istumaan syliini ja katseli minua suuret silmät pyöreinä yrittäen ymmärtää, mitä heille kerroin J Tunsin, että Herra tahtoi minun esittävän yhteisen rukousaiheen lapsille. Sanoin heille: ”Miettikää lapset hetken aikaa, että mitä pientä tavaraa tai namia te haluatte saada Jeesukselta ja painakaa se tarkoin mieleenne.” Sitten sanoin, että seuraavaksi rukoilemme yhdessä, että Jeesus antaa sen mitä te kukin mielessänne toivoitte.” Tässä välissä kysyin sydämessäni Herralta: ”Miten pian Sinä annat ne heille?” Kuulin vastauksen: ”Kolmen päivän kuluttua.” Sitten sanoin lapsille: ”Rukoillaan, että te saatte ne kaikki kolmen päivän kuluttua.” Lapset laittoivat kätösensä ristiin ja sulkivat silmänsä oikein hartaasti rukouksiin keskittyen. Lopuksi sanoin: ”Aamen.” Sitten pyysin lapsia kärsivällisesti odottamaan rukousvastausta.

Innokasta odotusta!

Jo seuraavana iltana palatessani töistä asunnolleni koko lapsilauma juoksi luokseni ja sanoi, etteivät he ole vielä saaneet mitään! Silloin sanoin heille, että nyt on kulunut vasta yksi päivä, joten odotellaan vielä pari päivää. Myös toisen päivän illalla sama lapsilauma juoksi pihalla luokseni ja he sanoivat, etteivät ole vieläkään saaneet mitään ja se 3-vuotias poikakin oli kovin pettyneen näköinen! Taas rauhoittelin heitä odottamaan vielä huomiseen, jolloin on se kolmas päivä.

Kolmannen päivän ilta

Pelkäsin tulla sinä iltana asunnolle ja meninkin ensin ostoksille. Saavuin 2 h normaalia myöhemmin. Näin yhden pojista olevan vartiossa talon kulman takana ja kun hän näki minut, niin hän huusi: ”Nyt se setä tulee!” Silloin koko lapsilauma juoksi kuka mistäkin suunnasta ja he ympäröivät minut. Yhdellä heistä oli keppi, jolla hän piirsi ympärilleni hiekkaan ison ympyrän. Sitten hän sanoi: ”Setä, sä et saa lähteä pois siitä ympyrästä ennen kuin kerrot, että miksi me emme ole saaneet mitään?” Ensin tunsin syvää häpeää ja koin epäonnistuneeni täysin ja toivoin, että olisin pitänyt suuni kiinni, enkä olisi puhunut noille lapsille mitään Jeesuksesta tai en ainakaan rukouksesta. Sitten olin hetken hiljaa ja sanoin sydämessäni Herralle: ”Voi, Herra, ethän Sinä vain ole pettänyt noiden suloisten lasten luottamusta Sinuun?” Mieleeni tuli vain hiljainen ajatus: ”En ole pettänyt heitä. He ovat saaneet ne kaikki, mitä he rukoilivatkin.” Vaikka en ymmärtänyt, että miten voi olla mahdollista, kun lapset väittävät, etteivät ole saaneet mitään ja kuitenkin Herran vastauksen mukaan he ovat saaneet, niin uskoin Herraa ja päätin toimia sen mukaisesti!

Saittehan te ne!

Uskoin siis Herralta vain ajatuksen kautta saamaani sanomaan ja sanoin: ”Te olette saaneet ne tavarat!” Jatkoin: ”Muistelkaapa mitä tänään tapahtui!” Silloin he hiljentyivät ja alkoivat yksi toisensa jälkeen sanoa, että he olivat todellakin saaneet juuri ne tavarat mitä olivat rukoilleetkin, eikä mitään ylimääräistä! He luettelivat erilaisia leluja ja monenlaisia namuja. Sitten sanoin: ”Eikö olekin ihmeellistä, että Jeesus antoi ne teille!” Silloin vanhin heistä sanoi pettyneenä: ”Me odotimme, että Jeesus itse tuo ne meille!” Sain kuulla vanhimmalta heistä, että juuri sinä kolmantena päivänä oli ollut lekarin (leikkikoulun) päättäjäiset ennen kesälomaa ja heille oli annettu lahjoina juuri ne tavarat ja namut, joita he olivat 3 pv aiemmin rukoilleet kanssani kerrostalon eteisaulassa. Antajina olivat olleet heidän isänsä tai äitinsä tai isosiskonsa tai isoveljensä tai lekarin henkilökunta. Opetin lapsille sen, että Jeesus käyttää mielellään ihmisiä välikäsinään antaakseen monenlaisia lahjoja. Silloin lahjan antaja ja saaja saavat yhdessä iloita.

Entäs jos?

Niin, entäs jos en olisi kysynyt Herralta: ”Ethän Sinä vain ole pettänyt lasten luottamusta?”, vaan olisin uskonut lasten väitettä, että he olivat jääneet ilman pyytämiään tavaroita? Silloin en olisi tullut tietämään sitä, että lekarin päättäjäiset olivat olleet juuri sinä kolmantena päivänä ja oma luottamukseni Herraan ja siihen, että juuri Hän johdatti minua kertomaan noille lapsille Hänestä ja opettamaan heille rukouksen jaloa taitoa, olisi saanut kovan kolauksen ja olisin ollut vastedes tuollaisissa tilanteissa vaiti. En olisi tullut myöskään tietämään sitä, että lapset olivat todellakin saaneet kaikki ne rukoilemansa tavarat ja namut. Sain tuon tapauksen myötä kokea, miten sokea usko eli luottamus Herraan toimii ihan oikeasti käytännössä, jos vain luotan Herraan enemmän kuin järkeeni, olosuhteisiin ja ihmisten mielipiteisiin. Tuo oli niin arvokas opetus, ettei sitä voida rahassa mitata! Kokeile sinäkin tätä heti tilaisuuden tullen!

Olin 1.8. sanoutunut irti Wärtsilästä 1 kk:n irtisanomisajalla ja asunnostanikin sanouduin irti 1.9. 1 kk:n irtisanomisajalla, koska minulla ei olisi ollut enää rahaa maksaa lokakuun vuokraa. Siksi minun piti muuttaa pois myös asunnostani sieltä Vähäntuvantien varrelta 30.9. Lomapäivien vuoksi työni loppui jo elokuussa. Rukoilin koko tuon syyskuun ajan Herralta johdatusta elämääni. Näytti siltä, että joudun olemaan 1.10.1975 alkaen ilman asuntoa ja työpaikkaa. Olin silloin myös rahaton, koska en tuohon aikaan kerännyt säästöjä ’pahan päivän varalle’. Minulla oli 10-matkan bussikortissa 30.9. vain 3 leimaa käyttämättä. Oli siis kerrassaan hieno mahdollisuus nähdä, miten siitä selviytyisin! Kerron ensi kerralla miten homma hoitui ja hoituihan se J Sen kirjoituksen nimeksi sopii: Herran antama asunto.  

Nyt on illasta se hetki, jolloin teidän muiden on vuoro kertoa, mikä Raamatunkohta on tullut erityisellä tavalla eläväksi jossain elämänne vaiheessa!

Olen utelias kuulemaan siitä J

Osa 13: Ihmeitä EV73:n aikana

Esipuhe

Mainitsin edellisellä kerralla, että Suomen ensimmäinen Evankelioimiskongressi pidettiin vuoden 1973 keväällä. Korjaan asiaa siten, että siihen piti ilmoittautua keväällä, mutta se pidettiin kesä- ja heinäkuun taitteessa, koska sain sitä varten kesälomaa Insto Erkki Juva Ky:stä. Tuohon kongressiin osallistui kristittyjä yhteensä 166:sta erilaisista kristillisistä järjestöistä ja herätysliikkeistä, mukaan lukien järjestöihin ja herätysliikkeisiin kuulumattomat, jotka osallistuivat siihen yksityishenkilöinä, kuten minä. Joistakin herätysliikkeistä tuli osallistujia vain tarkkailujäsenen ominaisuudessa. Tilaisuus pidettiin Espoon Otaniemen TKK:n tiloissa, Dipolissa ja se kesti ainakin 3 päivää. Ilmoittauduin lisäksi kolmeen eri seminaariluentoon: Alkoholistit, Narkomaanit ja Poikkeavat yksilöt. Viime mainittuun ryhmään kuuluivat mm. neurootikot ja sukupuolisesti poikkeavat. Noita seminaareja veti suuresti arvostamani suomenjuutalainen uudestisyntynyt pappi, teologi, psykiatrian erikoislääkäri ja professori ja Suomen Kristillisen Liiton (SKL) kansanedustaja Asser Stenbäck (10.4.1913 - 5.2.2006).

Muuton lähestyessä

Meidän Jeesus-kommuunissa asuvien piti muuttaa sieltä pois kesäkuun viimeisenä päivänä. Muut kuusi nuorukaista olivat etsineet uuden asunnon jo hyvissä ajoin, koska tiesimme muuttoajankohdan jo 9 kk aiemmin. Koska olin saanut tuon asunnon vain rukoilemalla yliluonnollisella tavalla, niin päätin jälleen, etten etsi itse vuokra-asuntoa lehti-ilmoitusten, enkä asunnonvälitystoimistojen avulla, vaan ainoastaan rukoillen!

Yöllinen uninäky

En ollut saanut uudesta asunnostani vielä mitään ’merkkiä’ ylhäältä, kunnes juuri viimeisenä yönä ennen sitä päivää, jolloin meidän piti muuttaa pois, näin unen: Seisoin valtavalla sinertävällä peruskalliolla kädet taivasta kohden kohotettuina ja odotin jotakin. Pian näin jonkin pienen valopisteen keskitaivaalla. Se tuli vauhdilla lähemmäksi ja pyöri vinhaa vauhtia. Se pysähtyi aivan eteeni ja oli valkoisen lakanan kokoinen ja muotoinen. Siinä luki kissan korkuisin kirjaimin lyhenne: Ps. 6:8-9. Kun heräsin aamulla, tuntui kuin minua olisi isketty yöllä halolla päähän. Teetä juodessani mieleeni muistui uni ja otin heti Raamatun esiin ja luin nuo jakeet, jotka unessa näin: 8. Minun silmäni ovat huienneet surusta, vanhenneet kaikkien vastustajaini tähden. 9. Väistykää minusta, kaikki väärintekijät, sillä YeHoWaH kuulee minun itkuni äänen. Aavistin, että uni liittyy varmaan asuntoon, jota odotin rukousvastauksena. Siksi odottelin hartaasti apua ylhäältä matkalaukku pakattuna puolipäivään saakka. Koska asunnosta ei kuulunut, niin päätin viedä matkalaukkuni Rautatieaseman tavarasäilöön ja menin Kristittyjen asunnonvuokraamoon ja vuokrasin sieltä kimppa-asunnon erään tuntemattoman miehen kanssa, sillä muita asuntoja ei ollut.

Tärkeä tiedotus!

Minun piti näet ehtiä Espoon Otaniemeen, seminaariin klo 14 alkaen. Saavuinkin sinne jopa hyvissä ajoin. Kävelin ajatuksissani väärään luentorakennukseen, Dipolin päärakennukseen. Kun olin juuri mikrofonin kohdalla, niin kuulin tiedotuksen: ”Tärkeä tiedotus kaikille konferenssiin osallistujille: ’Nuori mies saa heti asunnon! Ottakaa yhteys kansliaan!’” Kun kuulin viestin, niin tunsin selvästi Pyhän Hengen menevän väreillen kehoni lävitse ja todistavan, että kyseessä olisi ollut juuri se asunto, jota olin rukoillut! Valitettavasti olin jo vuokrannut toisen ja maksanut siitä vuokrankin, joten jos olisin uskossa odottanut muutaman tunnin lisää, niin olisin saanut kokea jälleen ihmeen ja olla Herran selvässä johdatuksessa. Mitä meidän tulisi tuosta oppia? Meidän tulisi oppia luottamaan Herraan silloinkin, kun näyttää siltä, ettei Hän mitenkään enää ehtisi apuun! Minua todella harmitti se, etten luottanut Herraan, joka näytti minulle sen unenkin juuri tuota päivää vasten yöllä.

Vuokraamani asunto

Sain tuta, mitä oli mennä harhaan Herran suunnitelmasta. Sen uuden asunnon omisti muuan keski-ikäinen nainen, jonka luona kävi yövieraina nuorta ja vanhaa miestä. Asunto oli iso yksiö, jonka keittiössä nainen asui. Minä asuin ison huoneen makuualkovissa verhojen takana ja samassa huoneessa asui muuan mies, joka raahasi huoneeseen naisia yöksi ja oli mahdotonta nukkua kuulematta ääniä öisistä lemmenleikeistä! Koko huoneistoa riivasi haureuden henget. Minua todella oksetti! Saarnasin miehelle totista parannusta.

Kävi ilmi, että mies oli helluntailaistaustainen ja häntä hävetti tuo syntielämänsä. Hän sai ajanmittaan työsuhdeasunnon ja muutti sieltä pois. Erosimme hyvinä ystävinä ja hän sanoi alkavansa etsiä Herraa.

Naisen sairaus

Vuokraemäntä sairasti vakavaa tautia ja eräänä iltana juuri ennen levolle menoaan hän koputti huoneeni ovea ja sanoessani ’Niin?’, hän kurkisti sisälle ja sanoi: ”Minulla on jo pitkälle kehittynyt Parkinsonin tauti ja voin nyt erittäin pahoin, eikä minulla ole lääkkeitä jäljellä. Jos tauti yltyy yöllä, niin voisitko soittaa ambulanssin, jos pyydän silloin apua?” Vastasin myöntävästi. Kun nainen meni keittiöönsä, niin aloin rukoilla polvillani hänen puolestaan. Ensin rukoilin hiljaa vierain kielin ja sitten sidoin sen sairauden hengen. Lopulta käskin hiljaa sen väistyä Jeesuksen Nimessä. Sitten menin levolle ja nukuin hyvin. Aamulla nainen koputti jälleen ovea ja kun sanoin ’Niin?’, hän piipahti sisälle ja kysyi: ”Rukoilitko illalla minun puolestani?” Sanoin, että rukoilin. Hän sanoi, että silloin illalla kaikki kivut katosivat ja hän nukkui yönsä paremmin kuin pitkiin aikoihin ja ilman lääkkeitä!

Naisen uni

Kun nainen alkoi luottaa minuun kristittynä, niin hän kertoi nähneensä nuorena ollessaan unen: ”Hänet oli kutsuttu suuriin juhliin ja hän meni muotiliikkeeseen ostamaan iltapukua. Hän tahtoi mustan iltapuvun, mutta hänen ylleen puettiin väkisin lumivalkoinen iltapuku! Mitä uni mahtaa merkitä?” Tiesin heti sen merkityksen ja kerroin: ”Tahdoit mustan puvun, sillä se edustaa sinun ja muidenkin ihmisten luontaista mieltymystä syntiin, mutta kun sinut puettiin pakolla valkoiseen iltapukuun, se merkitsee sitä, että Herra on päättänyt pelastaa sinut jopa vastoin sinun omaa tahtoasi, koska olet tullut jo niin heikoksi ja Hän rakastaa sinua niin paljon! Olen pannut merkille sen, että sinussa on se Herrankin silmissä kaunis luonteenpiirre, että tunnet empatiaa kaikkia kärsiviä ihmisiä kohtaan.” Nainen alkoi itkeä. Hän kävi kerran hengellisessä kokouksessa kanssani ja koki Herran puhuttelevan häntä siellä.

Vaikka eksyinkin Herran johdatuksesta tuossa asuntoasiassa, niin Herra käytti minua armonsa ja anteeksiantonsa välikappaleena noiden suursyntisten parissa! Muutin Fabianinkadun varrelta Helsingin Konalaan Vähäntuvantien varrelle kohta tuon tapauksen jälkeen saatuani paremman asunnon Kristittyjen asunnonvälityksen kautta. Muutin siellä uuteen kaksioon, sen omistajan, erään siistin noin 50-vuotiaan poikamiehen luo, joka pian osoittautui homoksi. Kun kerroin olevani hetero ja tunnustava kristitty, niin sain olla rauhassa. Varoitin häntä tuollaisen synnin harjoittamisen seurauksista ja suosittelin hänelle Jeesuksen seuraamista. Asuin asunnossa vuoden 1975 kesään asti. Saman kerrostalon pihalla tapahtui keväällä 1974 suuri ihme, kun kerroin pikkulapsille Jeesuksesta. Kerron siitä ensi kerralla ja aiheen nimeksi sopii: Lasten usko on aitoa.

Nyt on teillä muilla vuoro kertoa, miten jokin Raamatunkohta on tullut eläväksi elämässänne.

Olkaapa hyvät, vaikenen ja alan kuunnella J

Osa 12: Yöllinen hyökkäys alkuvuonna 1973

Esipuhe

Kerroin viimeksi Raamatun ääneen lukemisesta Hesan Vapaakirkon omistamassa, Vihdin Suolikkaan järven rannalla olevassa hirsihuvilassa kovana pakkastalvena vuoden 1973 alussa. Tarkoituksenani oli olla siellä yksin, mutta siellä kävi sinä aikana kaksi nuorukaista ja yksi mies, joista nuorukaiset olivat tuttuja ja he viipyivät muutamasta tunnista pariin päivään. Muutoin sain olla melko rauhassa yhtä yllättävää tapausta lukuun ottamatta.

- Tälle kirjoitukselle sopivat hyvin seuraavat Raamatunjakeet: Jov 33:14-15 ja Jaak. 4:7. Jov 3:14-15. 14. Sillä Elohim puhuu tavalla ja puhuu toisella; sitä vain ei huomata. 15. Unessa, öisessä näyssä, kun raskas uni valtaa ihmiset ja he nukkuvat vuoteillansa. 
Jaak. 4:7 Olkaa siis Elohimille alamaiset; mutta vastustakaa perkelettä, niin se teistä pakenee.

Mahtavia ilmestyksiä

Eräänä yönä näin unessa kaksi mahtavaa ilmestystä. Ensimmäisessä olin lukemassa opiskelukavereitteni kanssa Hesan Pääkirjaston lukusalilla jotain tenttiä varten. Istuin ikkunan ääressä ja oli talvi. Yhtäkkiä kuulin kaunista ja iloista linnunlaulua jostakin? Kun katsoin ulos, niin näin kaikkien lehtipuiden olevan täydessä kukassa! Se oli satumainen näky väriloistossaan! Kuiskasin kavereilleni: ”Hei, näettekö, että kevät on jo tullut?” He kaikki laittoivat sormensa suunsa eteen ja sanoivat: ”Hys, hys, hiljaa!” Silloin tajusin, etteivät he ymmärtäneet sitä aikaa jossa me jo elimme.

Toinen uninäky oli sellainen, että unessa ikään kuin heräsin kesken unta ja huomasin nukkuvani valtavan suuren Raamatun päällä, sen sisimpien reunamarginaalien kohdalla. Olin hieman häpeissäni, sillä ei ollut mielestäni soveliasta nukkua Pyhän Raamatun päällä. Kun nousin istumaan tuon noin 10 x 10 m kokoisen valtavan Raamatun päällä, niin näin taivaalta tulevan valtavan kokoisen valkohihaisen ikään kuin ihmisen käden, jossa oli valtavan kokoinen teräväksi teroitettu punavärinen puukynä ja se alkoi useita kertoja alleviivata Jovin kirjasta tiettyä jaetta. Kun yritin saada selville, mikä luku ja mikä jae oli kyseessä, niin huomasin tekstin olevan kirjoitettu Hebrean kielellä, joten en ymmärtänyt sitä. Jotenkin tietoisuuteeni nousi ajatus, että se tarkoittaisi jakeita Jov 22:12 ja 35:5, vaikka ne ovat eri luvuissa. Jov 22:12 Eikö Elohim ole korkea kuin taivas? Katso, kuinka korkealla on tähtien päälaki. Jov 35:5 Luo silmäsi taivaalle ja näe, katsele pilviä, jotka ovat korkealla pääsi päällä.

Molemmissa jakeissa kehotetaan katselemaan YHWH Elohimin kätten tekoja ja suuntaamaan katse taivaalle. Se oli selvästi ylhäältä annettu varoitus siitä, mitä heti tuon jälkeen tapahtui:

Yllätyshyökkäys pimeydestä!

Kesken tuota toista uninäkyä tunsin äkkiä, että ikään kuin valtavan raskas vuori olisi päälläni ja että litistyisin siihen paikkaan! Koin, että tukehtuisin, ellen saisi pian hengitettyä. Silloin heräsin täysin valveille. En siis enää nukkunut! Tunsin jonkin ihmissilmille näkymättömän olennon makaavan päälläni ja yrittävän kuristaa minut. Välissämme oli vain pari peittoa. Silloin otin molemmin käsin otteen siitä olennosta ja tunsin, että kyseessä oli todella osa kehoa, jota puristin ja josta sain hyvän otteen. 

Viimeisillä voimillani huusin: ”Väisty per*kele Jeesuksen Nimessä!” Sain sellaiset voimat, että heitin sen olennon sieltä katonrajassa olevalta makuulaverilta alas, niin että mätkähti ja kuulin sen pakenevan ja menevän seinän läpi polttoöljyvaraston suuntaan niin, että kova rapina seinästä vain kuului, kun se meni seinän läpi! Nousin välittömästi ylös ja menin nopeasti alas laverilta ja avasin oven siitä huvilan päädystä, minne karkulainen lähti. Oli satanut uutta lunta, eikä mitään jälkiä näkynyt lumessa. Näin kirkkaan tähtitaivaan ja siellä merkillisen hopeanhohtoisen, loistavan, suoran valovanan nousevan ylös taivaanrannalle huvilasta ylös ja poispäin ja kaartuvan ylös taivaalle ja siellä kaukana laskeutuvan alas horisonttiin, jonne se lopulta katosi(?) Silloin tuli mieleeni jae Jov 41:23 Sen jäljessä polku loistaa, syvyydellä on kuin hopeahapset. 

– Vaikka tuossa jakeessa puhutaan allegorisesti Leviathanista eli krokodiilista, niin sillä tarkoitetaan per*kelettä. Eipä todellakaan jäänyt epäselväksi se, että kuka minut yritti kuristaa sinä yönä! Allegorisella Raamatuntulkinnalla ymmärrän vertauskuvallista tulkintaa, mutta sen lisäksi tässä tapauksessa soveltuvin osin myös ihan kirjaimellista tulkintaa.  Jovin kirja on varsinainen aarreaitta sisältäen useita kätkettyjä allegorioita. Suosittelen sen lukemista siitä näkökulmasta katsoen!          

Paholaisen taktiikka

Olen havainnut useita kertoja millainen taktiikka paholaisella on meitä uskovia kiusatessaan. Hän hyökkää yllättävältä suunnalta, yllättävällä hetkellä, yllättävien ihmisten tai olosuhteiden kautta ja odottamattomalla tavalla. Usein hän hyökkää juuri vähän ennen kuin saamme ihania rukousvastauksia ikään kuin yrittäen riistää meiltä ilon niistä tai sitten pian saamiemme siunausten jälkeen ihan samassa tarkoituksessa. Se paljastaa paljon hänen luonteestaan. Hän on kateellinen ja vihaa meitä, joita YHWH rakastaa. Tuon yöllä kokemani yllätyshyökkäyksen jälkeen olen rohkaistunut Adonai Yeshuan avusta ja siitä, ettei sielunvihollisella ole kuitenkaan kuin täysin rajoitettu valta meihin Korkeimman valittuihin nähden. Senkin opimme Jovin kirjasta: saa*tana sai koetella ja kiusata Jovia vain niillä tavoilla, joihin Korkein hänelle antoi luvan. Ei yhtään enempää! Lisäksi Korkein tarkoin tietää sen, että missä määrin me yksilöinä kestämme saa*tanan hyökkäykset ja ottaa sen aina huomioon salliessaan hänen hyökätä meitä vastaan.

Loppuaika huvilalla

Sain alkamani hienon projektin päätökseen jo ennenaikaisesti. Löysin huvilasta myös vanhan mustan kirkkoraamatun, jossa olivat mukana VT:n apogryfikirjat. Luin nekin ääneen läpi ja huomasin niiden olevan hyödyllisiä eräiden VT:n Kirjoitusten parempaan ymmärtämiseen, koska ne sisältävät lisäyksiä mm. Esterin ja Danielin Kirjoituksiin. Huomasin myös sen, etteivät nuo apogryfikirjat ole todellakaan VT:n kanonisiin Kirjoituksiin verrattavia, vaan ne ovat lähinnä vajavaisiin profetioihin rinnastettavia ja Israelin kansallistunnetta vahvistavia.

Kalansaalis

Kun kuivamuonat olivat vähissä ja minulle tuli aito nälkä, niin vanhana kalamiehenä muistin huvilalla olevan ainakin yksi onki ja minä taiteilin siitä pilkin limsapullon kullanvärisen korkin avulla. Sitten löysin kirveen puuvajasta. Rukoilin Herralta kalaonnea. Menin järvelle ja tein kirveellä avannon ja pari muutakin. Jää oli paksua, noin 40 cm, joten avannon teko ei käynyt ihan käden käänteessä. Sain lyhyessä ajassa useita isoja ja lihavia ahvenia. HalleluYah! Löysin huvilasta suolaa ja maustepippuria. Keitin perkaamani ahvenet kattilassa, puuhellan liedellä. Syötyäni lounaan oli nälkä tipotiessään! Kylläpä maistuivat hyvältä :) 

Paluu töihin

Palasin jo kuuden (6) viikon jälkeen takaisin Hesaan ja asuin samassa Jeesus-kommuunissa kevääseen asti. Sain työpaikan Espoon Tapiolasta terässuunnittelijana Erkki Juva Ky:ssä (nyk. Juva Oy). Sinä keväänä Suomessa järjestettiin ensimmäinen suuri yhteiskristillinen evankelioimiskonferenssi Espoon Dipolissa: EV-73. Ilmoittauduin ja osallistuin siihen seurakuntiin kuulumattomana yksityishenkilönä, mikä silloin oli vielä mahdollista ja kerron seuraavalla kerralla, mitä ihmeitä Herra teki minulle konferenssiaikana. Jeesus-liikettä, johon silloin kuuluin ei nimittäin oltu organisoitu eikä rekisteröity seurakunnaksi. Kirjoituksen nimeksi sopii: Ihmeitä EV73:n aikana.

Nyt on teillä muilla kokoukseen osallistujilla kiertävä puheenvuoro: Kertokaa mikä tai mitkä Raamatunkohdat ovat teitä erityisesti puhutelleet jossain elämänne vaiheessa?

Olkaapa hyvät, olen kuulolla J

Osa 11: Ihmeitä alkuvuonna 1973

Esipuhe

Kerron nyt mielenkiintoisesta seikkailusta, jonka tein vuoden 1973 alussa. Sille sopiivat perusteluksi seuraavat Adonai Yeshuan varoitukset ja apostoli Paavalin neuvo Timoteukselle: Mark. 12:24 Yeshua sanoi heille: "Ettekö te siitä syystä eksy, kun ette tunne Kirjoituksia, ettekä Elohimin voimaa?” ja 2. Tim. 3:15 ja koska jo lapsuudestasi saakka tunnet pyhät Kirjoitukset, jotka voivat tehdä sinut viisaaksi, niin että pelastut uskon kautta, joka on HaMashiach Yeshuassa.” Huomasin näet eräiden uskovien kaverieni eksyneen kavaliin harhaoppeihin ja päätin tehdä voitavani, etten itse eksyisi. Sovin Jeesus-kommuunissa asuvien kavereitteni kanssa, että menen tutkimaaan Raamattua stadin Vapaakirkon omistamaan talviasuttavaan hirsihuvilaan enintään 2 kk ajaksi tammikuun alusta alkaen.

Olin sitä ennen jo irtautunut työstäni Oy Strömberg Ab:ssa ja päättänyt lukea koko Raamatun kannesta kanteen ääneen läpi ja tehdä siihen 12:lla eri puukynävärillä eri aiheiden alleviivauksia ja sitä varten varasin aikaa 2 kk. Sain siksi ajaksi käyttööni tuon hyvän ja rauhallisen, luonnon keskellä sijaitsevan paikan. Olin käynyt siellä jo edelliskesänä ja viihtynyt siellä. Minun ei tarvinnut maksaa siitä mitään vuokraa, mutta sen sijaan minun piti viedä sinne kaikki se polttoöljy ja lamppuöljy, mitä siellä tarvitsin tuona aikana, samoin ruoka. Niinpä soitin muistaakseni Takkulantien huoltoasemalle ja tilasin sieltä etukäteen 2 isoa 200 L tynnyriä kevyttä polttoöljyä ja varmistin, että siellä on myös 10 L lamppuöljykanisteri ennen kuin matkustin sinne bussilla. Sovin etukäteen myös noiden tarvikkeiden kuljetuksesta tiettynä iltana perille.

Esteen pois raivaaminen

Kun menin Takkulan huoltoasemalle niin, ostin tarvittavat kuivamuonat ja maksoin ne polttoöljyt ja lamppuöljyn. Autokuski, jonka piti viedä nuo tavarat kanssani Suolikkaan järven toiseen päähän, sanoi ettei jaksa enää ajaa, koska viikko on ollut niin raskas ja hänen pitää vielä tyhjentää iso autokuormallinen tavaraa huoltoasemalle tänä iltana. Ymmärsin tilanteen ja lähetin pikarukouksen ylös sanoen: ”Voi Herra en voi palata enää stadiin tänä iltana, koska bussia ei enää kulje iltamyöhään ja ulkona on kova pakkanen. Auta minua taivuttelemaan tuo mies kaikesta huolimatta ja auttamaan minua. Kiitos!” Sitten puhuttelin ystävällisesti miestä ja sanoin: ”Sovitaanko niin, että minä autan sinua purkamaan tuon ison kuorman tänne huoltoasemalle ja autan sinua myös minun tarvikkeitteni kuormaamisessa autoosi ja niiden pois purkamisessa Suolikkaalla?” Hetken mietittyään hän suostui J HalleluYah!

Kuutamourakointia

Kun saimme sen ison kuorman purettua ja lastattua minun tarvikkeeni autoon, oli kello jo liki 22 illalla. Ajoimme Suolikkaan järven toiseen päähän ja purimme kaikki tavarani järven jäälle. Kiitin ja hyvästelin miehen, jolle olin jo maksanut rahdista ja vielä enemmän kiitin Herraa siitä, että oli upea kuutamo, eikä järven paksun jään päälle ollut vielä satanut lainkaan lunta! Jos olisi satanut, en olisi jaksanut pyöritellä noita painavia metallisia öljytynnyreitä jäätä pitkin tuon lähes kilometrin matkan Huvilalle asti! Kuu valaisi yllättävän hyvin järven jään! Pyöritin tynnyreitä vuorotellen noin 100 m ja siirsin sitten kuivamuonapussejani ja muuta tavaraani, kuten Raamattukassia, muistiinpanovälineitä, yöasua ja muuta tarvittavaa sen saman 100 m kerrallaan. Yhteensä matkasta tuli siis varsin pitkä, koska jouduin tekemään monta lyhyttä matkaa edestakaisin. Muistan vielä miten jää narisi kumahtavin äänin painavien metallisten öljytynnyrien alla, mutta tiesin sen kestävän, koska Uudellamaalla oli ollut reilun viikon ajan kova pakkanen.

Hikisenä perillä

Sain lopulta aamuyön tunteina kaikki tavarat perille ja pyöritin öljytynnyrin sille tehdylle telineelle ja toisen sen viereen varalle. Olin hiestä märkä, mutta silti sormiani paleli kovan pakkasen vuoksi. Vein lamppuöljyn, kuivamuonat ja muut tavarat huvilaan sisälle ja laitoin heti tulta takkaan ja lämmittelin kohmeisia käsiäni, koska sinä iltana pelkkä öljylämmitin ei olisi lämmittänyt edes tuon ison huvilan katonrajassa olevaa makuulaveritasannetta riittävästi niin, että siellä olisi voinut nukkua palelematta. Alussa huvilassakin oli niin kylmä, että hengitettäessä tuli huurua. Pidin visusti ulkovaatteet ylläni. Laitoin heti myös öljylämmittimeen tulen. Kesti parisen tuntia, ennen kuin menin levolle rappuja pitkin ylälaverille ja asetuin kylki kiinni lämmintä muuria vasten monen peiton alle. Nukuin lähes koko sen päivän, sillä edellisiltainen ja öinen työ oli saanut minut hikiseksi ja lopen väsyneeksi.

Luku-urakka alkoi

Suunnittelin aikataulun, jota tulin noudattamaan seuraavasta päivästä alkaen seuraavien viikkojen ajan. Aamulla mekaaninen herätyskello soi klo 8. Käyn ulkovessassa, nautin kevyen aamupalan ja pidän pienen rukous- ja palvontahetken. Sitten alan klo 9 lukea Raamattua ääneen alusta alkaen ja samalla alleviivaan sitä 12:lla eri värillä aiheen mukaan aina klo 12 asti ja sitten pidän tunnin tauon, nautin kevyen välipalan ja käyn ulkovessassa. Sitten jatkoin Raamatunlukua välillä klo 13-16 ja taas pidin tunnin teetauon ja rukous- sekä ylistyshetken. Sen jälkeen luin jälleen klo 17-20 välisen ajan. Sitten käynti vessassa, lyhyt rukous- ja palvontahetki ja sitten levolle. Huomasin senkin ihmeen, että kun olin saanut ne tynnyrit pyöriteltyä paljasta jäätä pitkin, niin heti seuraavana päivänä alkoi rankka lumisade, mikä olisi paljon vaikeuttanut tynnyrien pyörittelyä. Kiitos siitäkin Herralle! Päivät kuluivat ja venyivät viikoiksi. Etenin projektissani. Oli niin ihanan hiljaista olla ja etenkin nukkua siellä erämaan keskellä, jossa ei juuri muuta öisin nähnyt, kuin kuun valoa. Parin viikon kuluttua tuli päiväsaikaan muuan kaverini käymään ja vietti viikonlopun siellä. Nukuimme makuulaverilla ja juttelimme lähes läpi yön. Sitten sain jälleen jatkaa projektiani pari viikkoa kunnes sinne tuli muuan minulle aiemmin tuntematon vapaaseurakunnan veli pariksi päiväksi. Sekin tapahtui viikonloppuna. Hän kertoi aina syövänsä kaikki ruuat kylmänä, sillä lämpiäähän ne vatsassa kuitenkin, hän päätteli J

Yöllinen vierailu

Eräänä päivänä oli ollut varsinainen lumimyräkkä ja kova tuuli, jota jatkui yöhön saakka. Olin juuri saanut sen päivän luku-urakan vietyä loppuun ja asettunut makuulle, niin kuulin kevyen koputuksen ulko-oveen. Ihmettelin, että kuka ihme voi tulla sinne arkena näin yömyöhään? Kysyin: ”Kuka siellä?” Kuulin vastauksen: ”Esa täällä!” Hänkin oli yksi uskonveli Jeesus-kommuunista. Avasin oven ja toivotin kaverin lämpimästi tervetulleeksi kysyen samalla, että miten hän löysi perille tuollaisessa lumimyrskyssä? Hän kertoi olleensa iltapäivällä rukouksessa ja nähneensä ilmestyksen. Ilmestyksen mukaan hänen piti vielä sinä iltana lähteä tietyllä bussilla Vihdintietä ja jäädä 30 km:n merkkipylvään kohdalla siitä pois, kävellä tien vasemmalla puolen olevan metsän läpi lähes 1 km matkan ja sitten järven yli tuolle huvilalle, jossa hän ei ole koskaan aiemmin edes käynyt! Kysyin, että miksi ihmeessä hänen piti se tehdä? Hän sanoi, että Herra käski häntä tuomaan minulle jotakin, jonka hän salaa laittoi kaappiin ja sanoi, että saan katsoa sitä vasta kun hän lähtee pois(?) Hän lähti saman tien ja sanoi ehtivänsä vielä viimeisellä bussilla stadiin.

Tuliaiset

Menin uteliaana katsomaan, mitä hän minulle oli tuonut. Yksi ainoa iso vihreä omena! Minua hymyilytti se ja jälkeenpäin vitsailinkin hänelle, että olisit nyt tuonut edes kilon niitä, mutta hän sanoi, että Herra sanoi, että vie yksi iso vihreä omena Lefalle ja hän tahtoi olla kuuliainen. Oletan tuon koko reissun olleen pelkästään uskon koetus Esalle, sillä minulla oli kyllä mielestäni sellaistakin kuivamuonaa, kuten rusinoita ja kuivia hedelmiä, joista sain riittävästi tarvittavia vitamiineja, joten tuo iso omena oli siinä mielessä melko tarpeeton. Toki kiitin siitäkin Herraa! Esa oli siinä kuuliainen ja Herra johdatti häntä sen jälkeen ihmeellisellä tavalla lähetystyöhön moneen eri maahan. Olen laatinut kartan Suolikkaan järvestä ja esittänyt siinä huvilan sijainnin ja Vihdintien, joka muuttuu järven lähistöllä Vanhaksi Porintieksi. Näet kartan liitteenä alla.

Kerron ensi kerralla lisää niistä suurista hengellisistä kokemuksista, joita sain kokea sen 2 kk:n aikana, jonka vietin huvilalla. Sen nimeksi sopii: Yövierailuja alkuvuonna 1973.

Nyt on muilla osallistujilla vuoro kertoa omista mieleen jääneistä kokemuksista, jotka liittyvät Raamatun elävän Sanan opetuksiin.

Olkaa hyvät, olen kuulolla J

Liitekuva: (klikkaa kerran sitä)